Kirjat

Kirjassa kerrotaan, mitä kaikkea Lallintalon musiikki- ja huvielämyksiin on vuosikymmenten aikana liittynyt. Samalla kirja valottaa monen esiintymislavoja kiertäneen muusikon työtä ja elämää. 1980- ja 1990-luvun parhaina vuosina Lallintalolla kävi yli 60 000 henkeä nauttimassa koti- ja ulkomaisten huippuartistien ja -bändien esityksistä. Lallis on tarjonnut sadoille muusikoille mahdollisuuden näyttää taitonsa ja ansaita soittamisella elantoaan. Voi vain kuvitella, minkälainen määrä Lallis-muistoja on kertynyt, sillä jokaisen kokemus on ainutlaatuinen, on sitten kyseessä esiintyjä tai jytä- ja tanssi-iltojen tunnelmassa viihtynyt.

Tarinoista käy ilmi, että Lallis tarjosi monipuolisten musiikkiesitysten lisäksi kävijöilleen ennen kaikkea unohtumattomia elämyksiä. Sellaisia, joita vuosikymmenten jälkeen muistellessa posket alkavat vieläkin arasti hehkua. On upeaa, että muistojaan kirjaan antaneet ovat uskaltaneet kertoa aika suorasukaisesti myös hölmöilyistään ja siitä, ettei nuoruus ole välttämättä niin kuin sadussa Tuhkimon.
Köyliö-seura sai Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahastosta 14 000 euron apurahan Lallintalon musiikkielämysten taltioimiseen ja Lalliksen arkistossa olevien artistien sekä bändien julisteiden digitaaliseen taltiointiin.

Kirjan toimittivat Liisa Nykänen, Tiina Reunanen ja Samuli Vahteristo. Kirjoittajakolmikon tekstejä oikolukivat Tarja Putko ja Pentti Laine. Kirjan typografian ja ulkoasun eli taiton on luonut Simo Nummi. Apuna kirjan toimitustyössä olivat jo edesmenneen Pentti Rantalan kokoamat Lallintalon huvitoiminnasta kootut leikekirjat. Kirjan 200 sivua sisältää sata tarinaa artistien ja kävijöiden kertomana. Kirjassa on 223 kuvaa tai lehtileikettä. Kirjasta on otettu jo kolmas painos.

Sisällysluettelo

Köyliist 17-kirja johdattaa lukijansa muistojen poluilta arkistojen aarteisiin. Kirjan sivuilla palataan jopa yli  sadan vuoden taakse, jolloin lähes joka kylässä kärysi tervahauta. Tervaa tarvittiin rekiin, rattaisiin, kalaverkkoihin, paatteihin, kengänanturoihin ja lapioihin. Tervaa käytettiin myös lääkkeenä moniin vaivoihin.

Monet kirjoittajista palaavat muistoissaan aikaan, jolloin elettiin ennen puhelinta, televisiota, pölyimuria ja jääkaappia. Arkisista asioista on tallentunut kultaisia muistoja ajasta, jolloin sokerijuurikasta vielä harvennettiin lyhytvartisella kuokalla, tai miten oman porkkanapalstan tienisteillä ostettiin polkupyörä. Osa kirjoittajista muistelee nuoruutensa huoletonta aikaa tai miten pärjäsi urheilun parissa. Mikko Heikkilä pohtii kirjoituksessaan oliko legendaarinen Lalli lahtari vai lahja köyliöläisille. Hän myös arvioi, missä Lalloilan talo sijaitsi. Teoksessa kerrotaan, miten Köyliön Kirkkokarista on tullut Pyhän Henrikin tien yksi merkittävimmistä kulttipaikoista. Kirjassa avataan myös sisällissodan aikaisia tapahtumia ja Köyliön suojeluskunnan ja lottien historiaa.

Kirjan on toimittanut Samuli Vahteristo ja taittanut Simo Nummi. Kirjan monipuolisesta sisällöstä on vastannut 25 kirjoittajaa, joiden ”kynästä” on syntynyt 40 erilaista tarinaa tai muistelusta kaikista Köyliön kylistä. Kirjassa on 320 sivua ja 133 kuvaa, jotka tuovat tarinoihin lisää syvyyttä ja antavat lukijalle pohdittavaa – oliko ennen sittenkään paremmin kuin nyt.

Sisällysluettelo

Kirja kertoo, miksi Köyliö-seura perustettiin ja mitä kaikkea 20-toimintavuoden aikana on saatu aikaan. Samalla se on myös kiitos juhlivan yhdistyksen osaaville ja toimeliaille henkilöille, jotka ovat vuosien varrella uhranneet aikaansa ja antaneet asiantuntemuksensa seuran toiminnalle.

Köyliö-seuran tavoitteet olivat heti alusta pitäen kirkkaat ja ne kirjattiin sääntöihin. Työtä on tehty kotiseudun kehittämiseksi ja viihtyvyyden lisäämiseksi. Seura on vaalinut Köyliön rikasta menneisyyttä, mutta ei ole hirttäytynyt vanhaan, vaan haluaa turvata myös pitäjän rikkaan tulevaisuuden. Seura huolehtii kotiseututietouden lisäämisestä ja kotiseutuhengen ylläpitämisestä.

Köyliö-seura on hakenut paikkansa nykyisten ja entisten köyliöläisten sydämissä. Seuraa arvostetaan omassa pitäjässä, uudessa kotikunnassa Säkylässä ja laajan ystävätoiminnan myötä sen ulkopuolellakin. Seuran toiminta on aina perustunut pyyteettömään talkootyöhön – yhdessä tekemiseen ja yhteistyöhön. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosikymmenelle.

Hannu Orpo on kirjoittanut toimintavuodet 2000 – 2009 ja Samuli Vahteristo vuodet 2010 – 2020 sekä Helena Santala avaa kirjassa Köyliön ystävien toimintaa 10 vuoden ajalta. Simo Nummi on taittanut kirjan. Sivuja kirjassa on 112 ja valokuvia tai lehtileikkeitä sivuilla on lähes sata.

Sisällysluettelo

Teoksessa nostetaan esiin niin edesmenneiden kuin nykyistenkin käsityön taitajien töitä. Kirjassa esitellään lukuisia entisajan käsityöläisiä ja Tuiskulan Torpparimuseossa esillä olevia esineitä. Esiin pääsevät monet käsityön nykyiset käsityön taitajat. Osa luomuksista on lähes taideteoksia ja toisaalta monet valmistetuista esineistä päätyvät arkiseen käyttöön. Teoksessa kerrotaan myös Köyliön kappeliseurakunnan arvokkaista kirkkotekstiileistä, joista vanhimmat ovat 1600-luvulta. Köyliön kirkon remontin yhteydessä paljastuneiden vainajien tekstiilien ja vaatteiden tarkempi tutkimus on tuonut paljon uutta tietoa 1700-luvun hautaustavoista. Kirja avaa myös monipuolisen käden taitajan ja taiteilijan Emil Cedercreutzin elämäntyötä käsityöperinteen vaalijana.

Kirjan upeasta ulkoasusta vastaa Simo Nummi ja valokuvien valinnasta Jaakko Ojala sekä toimituksesta Samuli Vahteristo. Köyliist 15 -kirja on tuhti 256-sivunen teos, jonka yhteensä 400 kuvaa on katsottavissa laajoina 4-väriaukeamina. Kirjassa on esitelty lähes 80 käden taitajaa.

Sisälysluettelo

Kirjaan on tallennettu paikallista ruokaperinnettä aina 1800-luvun loppupuolelta nykypäivään. Miksi Lempimäisiä? Köyliössä leivontapäivinä oli tapana viedä naapuriin lämpimäisiä, uunilämpimiä leivonnaisia. Ne ovat olleet pitokokki Lempi Nummen mallin mukaan muhkeita lempimäisiä tuotoksia. Maatalousvaltaisessa pitäjässä tehtiin paljon myös yhdessä naapurien kanssa. Lempimäiset lämpimäiset olivat tapa lujittaa yhteishenkeä ja osoittaa vieraanvaraisuutta.

Lempimäisiä tarjoaa lukijoille sen seitsemää sorttia, monta hyppysellistä ajankuvaa ja elämänmakua. Kirjassa on perinneruokareseptejä ja 52 ruokaisaa tarinaa 33 kirjoittajan kynästä. Nuorin kirjoittaja Raita Markula iloitsee siitä, että saa syödä yhdessä. Mainioitten pitokokkien esittelyiden lisäksi kirja johdattaa lukijansa mukaan Köyliön Vanhakartanoon pääsiäismunia koristelemaan ja tutustumaan Maa- ja kotitalousnaisten sekä Marttojen historiaan. Kirjoittajien ikänestori Juhani Kaatonen esittelee karjalaisten mukanaan tuomat ruokatavat. Vellikellot kutsuvat tutustumaan myös Emil Cedercreutzin upeisiin pöytäkattauksiin tai lukemaan Fausta Vanteen, viimeisen piisin käyttäjän elämästä.

Nykyisen yltäkylläisyyden, television ruokaohjelmien ja netin välittämien tuhansien ruokareseptien aikakaudella onkin hyvä palata juurille ja lukea kirjan sivuilta, miten yksinkertaisesta lähiruuasta sai maittavaa ruokaa. Köyliist 14-kirjaa ei olisi syntynyt ilman köyliöläistä yhdessä tekemisen meininkiä, jossa mukana ovat olleet tutut tekijät ja heidän apunaan lukuisa joukko Köyliön ystäviä, joilla on sana ja kuvallinen ilmaisu hallussaan.

Kirjan toimituskunnassa ovat ahertaneet Alpo Heino, Anne Helin, Saana Kauko, Simo Nummi, Liisa Nykänen, Jaakko Ojala, Tarja Putko ja Samuli Vahteristo. Kirjan kuvat ovat pääosin Jaakko Ojalan, Simo Nummen ja Samuli Vahteriston ottamia tai saatu tarinoiden kirjoittajilta. Kirjan upeasta taitosta on vastannut Simo Nummi. Kirjassa on 144 sivua.

Sisällysluettelo

Hienosti kuvitettu teos on eräänlainen oodi kotiseudulle, arjen aherrukselle ja Köyliönjärven kansallismaisemalle. Vuonna 1994 ympäristöministeriössä valittiin 27 erityisen merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi. Valinta liittyi Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoteen 1992. Idea kirjan sisällöstä syntyi, kun näytti väistämättömältä että Köyliön ikivanha pitäjä yhdistyy naapurikuntien kanssa. Kirjan myötä Köyliö-seura haluaa osoittaa, miten kaunis kotiseutumme on, ja miten kansallismaisema sekä köyliöläisten arkiset askareet ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Seura haluaa välittää kirjan myötä uudelle Säkylän kunnalle viestin, sen tehtävä on vaalia historiallisesti arvokasta kansallismaisemaa ja Köyliönjärveen liittyvää Piispa Henrikin, Lallin ja Kertun legendaa.

Teos on kauniisti taitettu ja upeat kuvat (200 kpl) vievät lukijan matkalle Köyliönjärven ympäri. Teos puhuu puolestaan. Sen toimituksesta ovat vastanneet Simo Nummi, Jaakko Ojala ja Samuli Vahteristo. Lisäksi tekstiä ovat tuottaneet: Leena Järnfors, Riikka Palonen, Tarja Putko, Helena ja Tapani Santala. Kirjassa on 160 sivua.

Sisällysluettelo

Köyliönjärveä ei ole turhaan valittu kansallismaisemien joukkoon. Sen ympäristössä metsät ja pellot, sieni- ja marjamaat sekä järvi itse muodostavat kokonaisuuden, joka tarjoaa elämyksiä ja luonnonkauneutta. Köyliist 12 sisältää köyliöläistä paikannimistöä kuvitettuna ja useiden kirjoittajien kokemuksia kansallismaiseman kainalossa. Mukana on myös tietoa järven kala- ja lintulajistosta sekä kasvikunnasta järven suojelutoimia unohtamatta. Eläinlajien paluumuuttajista ja tulokaslajeista saa mainion tietoiskun lukemalla Mauri Krusbergin aiheesta kirjoittaman tekstin. Petoasioita valaisee Antti Härkälä.

Saana Kaukon kokemukseen talvisesta Köyliönjärvestä on myös helppo yhtyä: ”Todennäköisesti ne, jotka esimerkiksi 10. helmikuuta 2009 olivat järvellä, eivät hevillä unohda sitä nautintoa ja elämystä, jonka Köyliönjärvi heille sinä päivänä tarjosi. Kuurassa olevat puut kirkkaansinistä taivasta vasten auringonpaisteessa olivat kuin kauneimmasta postikortista. Edeltävä kosteahko ilma ennen pakastumista oli kuorruttanut lumen oksille niin, että puiden ja pensaiden oksat olivat kuin kerrotun pitsin peitossa. Jopa järviruo’ot olivat varsinaisia taideteoksia.

Kirjan ovat toimittaneet Samuli Vahteristo ja Helvi Heikkilä. Kirjan upeat luotokuvat ovat pääosin Jaakko Ojalan ottamia. Kirjan taitosta on vastannut Simo Nummi. Kerrassaan upea 192 sivua käsittävä teos, missä on tekstejä 25 kirjoittajalta.

Sisällysluettelo

Teokseen on koottu lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Tekstit ovat koskettavia ja lämminhenkisiä. Ne kuvaavat kodin arkielämää, juhlapäivien viettoa ja kertovat myös siitä, mitä kavereitten kanssa puuhattiin. Kirjoittajat mukaan luettuna kirjassa on esillä noin 600 köyliöläistä tavalla tai toisella. Kirjaa lukiessa huomaa, miten samankaltaisia maaseudulla leikit ja kasvukokemukset ovat. Kouluissa oli tiukka kuri ja kotona joutui osallistumaan arjen askareisiin. Monet kirjan kirjoittajista ovat kiitollisia köyliöläisistä juuristaan – rehellisyydellään ja ahkeruudellaan he ovat pärjänneet, missä tahansa maailman turuilla.

Helena Santala on kantanut kokonaisvastuun kirjan tuottamisesta, hänen tukenaan ovat olleet Helvi Heikkilä ja Samuli Vahteristo. Simo Nummi on taittanut kirjan ja valokuvat ovat kirjoittajilta tai Jaakko Ojalan ottamia. Jättikokoisessa teoksessa on 520 sivua Ja 78 kirjoittajaa.

Sisällysluettelo

Teoksessa kerrotaan muuttoliikkeestä länteen. Emeritusprofessori Reino Kero avaa Köyliöstä vuosina 1889-1930 Amerikkaan lähteneiden matkasta valtamerin yli ja sijoittumista sekä elämästä uudella mantereella. Lähtijöitä oli kaikkiaan 321. Sukututkija Kalevi Salmi on puolestaan koonnut lähteneistä varsin kattavat henkilötiedot.

Sota ajoi karjalaiset evakkoon kahteen otteeseen. Valtaosa Köyliöön sijoitetuista karjalaisista oli Räisälästä, joka oli Karjalan kannaksien keskiosan suurimpia pitäjiä. Kirjassa kerrotaan karjalaisten evakkomatkaan liittyvistä monista vaiheista, ennen kaikkea sinnikkyydestä sopeutua uuteen elämään jäyhien satakuntalaisten kanssa. Köyliön Vanhankartanon rooli oli jälleen suuri, sillä kartano joutui luovuttamaan karjalaisten asuttamiseksi maa-alueita suuren määrän. Silti vanhankartanon omistaja, professori Axel Karl Magnus Cedercreutz ymmärsi siirtoväen valtavat menetykset ja vaikeudet asettua uuteen ympäristöön.

Teokseen aineistoa on toimittanut 20 eri kirjoittajaa, ja painokuntoon saattamisesta on vastannut tuttu kolmikko, Olavi Linturi, Jaakko Ojala ja Simo Nummi. Kirjassa on 440 sivua ja lukuisia valokuvia.

Sisällysluettelo

Kirjan sivuilla kerrotaan Köyliössä vuosina 1941 – 1944 sijainneen sotavankileirin oloja ja sen vaikutusta lähiseudun elämään. Vankileirille oli sijoitettu pääasiassa upseerivankeja ja poliittisia vankeja. Kirjassa on filosofian lisensiaatti Juha Kujansuun arvokas kertomus Jatkosodan sotavankiorganisaatiosta ja Kakkurissa sijainneen vankilan arjesta. Sitä täydentää luettelo vankilan hautausmaalle haudatuista 121 sotavangista. Kirjaan haastateltiin 61 henkilöä, joiden kautta saimme arvokasta tietoa sotavankien työskentelystä eri kylien taloissa. Teos on herättänyt suurta kiinnostusta ja siitä on otettu toinen painos.

Kirjaan tekstejä on tuottanut 9 kirjoittajaa ja painokuntoon saattamisesta on vastannut tuttu kolmikko, Olavi Linturi, Jaakko Ojala ja Simo Nummi. Kirjassa on mielenkiintoisia kuvia sotavangeista, leirin vartijoista ja henkilökunnasta.

Sisällysluettelo

Kirja jatkaa Köyliist 7-kirjassa aloitettua Köyliön historiaan liittyvien asioiden esiin nostamista. Yksi merkittävä tarina on Kreivi Herman Cedercreutzin rooli vuoden 1743 Turun rauhan solmimiseen liittyen. Esillä ovat kansakoulujen perustamiseen sekä postin kulkuun ja maanomistusolojen kehitykseen liittyvät asiat. Kirjassa esitellään myös köyliöläisiä persoonallisuuksia ja kerrotaan nostalgisia tarinoita. Kirjassa avataan tietoa Härkikarin salaperäisestä kivipiirroksesta ja Helsingin yliopiston 10 vuotta kestäneistä pensaskarpalon viljelyyn liittyvistä kokeista Metsäjärven alueella.

Kirjaan tekstejä on tuottanut 14 kirjoittajaa ja painokuntoon saattamisesta on vastannut tuttu kolmikko, Olavi Linturi, Jaakko Ojala ja Simo Nummi. Kirjassa on 240 sivua ja lukuisia valokuvia.

Sisällysluettelo

Kirjan sivuilla paneudutaan Köyliön varhaishistoriaan arkeologisten kaivausten kautta. Kerrotaan kustavilaisesta ajasta ja kuningas Kustaa III:n vierailusta Suomeen. Lisävalaistusta Köyliön Vanhankartanon taloudenpitoon ja pehtorin vaikeuksista torppareitten kanssa, kun Herman Cedercreutzin veljenpoika Carl Tersmeden saapuu tarkistamaan Vanhankartanon taloudenpitoa. Kirjassa on luettelo Köyliön kirkon lattian alle ja kirkkomaalle vuosina 1702 – 1751 haudatuista. Esillä on myös myytti, oliko Lalli olemassa? Vanhan kansan taikauskoon liittyy kirjassa oleva tarina, Köyliössä kummittelee – aarnivalkeita ja ratsastavia ritareita, mikä on valittu kirjan nimeksi. Kirja on vuoden 2006 kirja, mutta painaminen viivästyi ja siksi kirja tuli myyntiin vasta tammikuussa 2007.

Kirjan ansiokkaat tarinat ovat peräisin useilta kirjoittajilta. Teokseen painokuntoon ovat saattaneet Olavi Linturi, Jaakko Ojala ja Simo Nummi. Kirjassa on 240 sivua ja lukuisia valokuvia.

Sisällysluettelo

Kirjan aiheena ovat Niilo Ihamäen paikallislehdessä julkaistut talotarinat. Niissä kerrotaan talossa asuneitten sukujen tarinoita ja kuvataan nykyhetken arkielämää. Talojen emännät ja isännät ovat innolla etsineet Niilo Ihamäen tarkasteltaviksi vanhoja papereita ja käyttöesineitä; torppien vuokrakontrahteja ja kauppakirjoja, sukuselvityksiä, valokuvia, kellastuneita ja hapertuneita sanomalehtiä. Niistä hahmottuu kuva siitä miten talo on elänyt tavallaan.

Kirjan painokuntoon ovat saattaneet Olavi Linturi, Jaakko Ojala ja Simo Nummi. Kirjassa on 208 sivua ja lukuisia valokuvia köyliöläistä taloista ja niiden asukkaista.

Sisällysluettelo

Sankarivainajille osoitetaan vuosittain kunnioitusta ja huomioita useina juhlapäivinä. Köyliö-seuralle oli luontevaa tehdä veteraanien sotamuistelusten jälkeen kirja köyliöläisistä sankarivainajista. Köyliist 4-kirjan myötä sodassa kaatuneet eivät ole vain nimiä ja päivämääriä kivilaatoissa. Heidän omaisensa ja aseveljet ovat muistelleet millaisia henkilöitä olivat kaikkensa isänmaalle antaneet nuorukaiset, jotka päätyivät kotiseurakuntansa sankarihautaan.

Kirjassa on myös Alpo Koskisen päiväkirjaotteita rintamalta vuosilta 1939 – 1941. Alpon kynän pysäytti vihollisen ampuma luoti Rajajoella 7.12.1942. Kirjassa on myös Arvo Mikkolan sotatantereelta kotiin lähetettyjen kirjeiden sisältöä.

Köyliöön haudatuista 60:sta sankarivainajasta kuusitoista oli avioliitossa. Sota koettelee ja koskettaa, näissä perheissä oli 43 lasta.
Kirjan kirjoittamiseen ja omaisten sekä aseveljien haastatteluihin on osallistunut useampi henkilö. Kirjassa on 205 sivua ja kuvat sankarivainajista. Laajan aineiston toimitti veteraani Olavi Linturi. Kirjan taittoi Simo Nummi.

Sisällysluettelo

Kirjaan on koottu köyliöläisten veteraanien muistoja heidän sotataipalestaan ja ajatuksistaan. Osa on kirjoittanut itse omat kokemuksensa, mutta suurinta osaa haastateltiin. Ääninauhaa kertyi kaikkiaan yli 80 tuntia. Kirjassa on 68 veteraanin, 3 lotan ja 4 evakkoon sodan jaloista joutuneen evakkotytön tarinat. Jokaiselle veteraanille on luovutettu oman haastattelun ääninauha c-kasetilla. Veteraanien koskettavien tarinoiden lisäksi kirjaan on koottu otteita erään köyliöläisistä kootun komppanian sotapäiväkirjasta. Haastattelut tehtiin aivan viime hetkillä, sillä elämänsä ehtoopuolella olevista veteraaneista moni ehti nukkua pois ennen kuin Köyliist 3-kirja julkaistiin vuoden 2003 loppupuolella.

Kirjan kirjoittamiseen samoin kuin haastattelujen tekemiseen osallistui useampi henkilö. Suurimman vastuun kantoi, veteraani Olavi Linturi. Kirjan on taittanut Simo Nummi. Kirjassa on sivuja 250 ja niille on koottu valokuvia veteraanien albumeista.

Sisällysluettelo

Köyliist-murresanakirjaan Olavi Linturi on koonnut isänsä, lehtori Oiva Linturin kokoamia murresanoja ja sananparsia Köyliöstä. Samalla hän on pohtinut, voiko Köyliöllä olla oma murretta? Köyliöläisten puhetapaan on vaikuttanut merkittävällä tavalla Köyliön Vanhakartano, jossa on ruotsinkielinen vivahde. Tarkkakorvainen kuulija voi Linturin mukaan erottaa Köyliönjärven länsi- ja itäpuolen asukkaiden puheparsissa hienoisen eron.

Moni köyliöläinen sanankäytön arvoitus ratkesi Olaville hänen istuessaan Aimo Nummiston tuvassa. Aimo tunnettiin köyliöläisen murteen merkittävimmistä taitajista. Esipuheessa Olavi kiittää ikätoveriaan Esko Nummea, joka vaivojaan säästämättä paneutui murresanakirjan viimeistelyyn.

Olavi Linturin tekemä työmäärä murresanojen ja sananparsien kokoamiseksi on kunnioitusta herättävä. Hän on nostanut esiin tukun paikallisesti tunnettuja nimiä, jotka osaltaan ovat täydentäneet omalla työllään köyliöläisen murresanakokoelmaa ja sen syntyä: Emil Cedercreutz, Väinö Simula, Niilo Ihamäki, Edla Vinnari, Alpo Koskinen, Akseli Anttila, Yrjö Palmu, Juhani Kaatonen, Sinikka ja Marjatta Laakso sekä Alpo Heino ja hänen Tiina-tyttärensä, nykyinen Rautanen.

Kirjassa on 200 sivua ja lähes 60 valokuvaa, jotka ovat kirjan taittaja Simo Nummen ja Jaakko Ojalan valitsemia.

Sisällysluettelo

Ensimmäisen Köyliist-kirjan saama suosio innoitti 18 henkilöä kirjoittamaan kotiseudusta tärkeäksi kokemiaan asioita ja muistoja. Köyliist-sarjan toisessa kirjassa on jo 27 tarinaa, joista monessa muistellaan kaiholla mennyttä aikaa. Samalla ne kertovat kirjoittajien kotiseuturakkaudesta sekä tarpeesta välittää ja tallentaa menneen ajan tietoa.

Kirjan toimituksesta vastasi julkaisujaosto, jonka vetäjänä toimi Juhani Kaatonen. Kirjassa on sivuja 168 ja 40 valokuvaa, jossa luvussa ovat mukana myös valokuvat kirjoittajista. Kirjan taitto ja kannen suunnittelu on Simo Nummen käsialaa.

Sisällysluettelo

Köyliö-seura perustettiin 7.5.2000 ja heti alusta alkaen seuran hallinnossa oivallettiin julkaisutoiminnan tärkeys. Siitä tuli näin myös Köyliö-seuran toiminnan näkyvin osa ja julkaisemalla kirjoja seura sai hankittua varoja toimintansa monipuolistamiseen.
Kirjan tarinat tuovat lukijalle tuulahduksen menneestä ajasta ja köyliöläisistä perinteistä. Samalla ensimmäinen seuran julkaisema kirja antoi mahdollisuuden kertoa vasta perustetun Köyliö-seuran tavoitteista.

Kirjan koostivat Tommi Virtanen ja Kalevi Salmi ja sen taittoi Tommi Virtanen. Tarinoita on 14 kirjoittajan kynästä. Kirjassa on 80 sivua ja 16 valokuvaa. Köyliist-kirjasarjan esikoinen on sisällöltään vaatimaton, mutta samalla sen tarinat ovat ensimmäinen askel kohti laajempaa julkaisutoimintaa. Ensimmäinen, vaikka vaatimatonkin, alkuunlähtö monasti herättää kiinnostusta. Niin kävi tässäkin ja vuonna 2001 otettiin kirjasta toinen painos, johon korjattiin ensimmäisen painoksen useat, kiireessä syntyneet virheet.

Sisällysluettelo