{"id":13885,"date":"2025-05-12T16:12:31","date_gmt":"2025-05-12T16:12:31","guid":{"rendered":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885"},"modified":"2025-09-09T16:07:13","modified_gmt":"2025-09-09T16:07:13","slug":"muu-toiminta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885","title":{"rendered":"Muu toiminta"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

K\u00f6yli\u00f6-seuran muu toiminta<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

K\u00f6yli\u00f6-seuralla on monia tapahtumia, joita j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ”pysyv\u00e4sti” vuosi toisensa j\u00e4lkeen. Ajankohtaisista aiheista syntyy ajoittain my\u00f6s muita hienoja toimintoja. Niist\u00e4 on kerrottu alempana.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tS\u00e4kyl\u00e4n kotiseutuarkisto-sukututkimustapahtuma 25.4.-26.4.2025<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Ohjelmat oli jaettu kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle\u00a0<\/strong><\/p>

Olimme saaneet aiempien vuosien osalta toiveen muuttaa aikatauluja niin, ett\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4t voisivat osallistua ohjelmiin. Halusimme vastata toiveeseen jakamalla ohjelmat kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle.
P\u00e4iv\u00e4t toteutuivat suunnitellusti, mutta sairaustapausten vuoksi luennoitsijat osittain vaihtuivat. My\u00f6s lauantain tapahtuma Kepolan kirjaston kotiseutuarkistossa jouduttiin peruuttamaan.
Perjantain ohjelman aloitti Samuli Vahteristo esittelem\u00e4ll\u00e4 K\u00f6yli\u00f6-seuran kirjasarjan K\u00f6yliist. Samalla Vahteristo antoi kuva- maistiaisia kes\u00e4kuussa 2025 julkaistavasta kirjasarjan uusimmasta teoksesta K\u00f6yli\u00f6n murre. Kirjan virallista nime\u00e4 h\u00e4n ei viel\u00e4 paljastanut.
Seuraavaksi kentt\u00e4tykist\u00f6n ylikersantin asuun pukeutunut Torsti Ruokoski johdatti kuulijat powerpontin avulla vaeltamaan S\u00e4kyl\u00e4n Talvi- ja jatkosotamuseon aarteiden \u00e4\u00e4relle.
Kaksi viimeist\u00e4 tuntia oli varattu sukututkija Juha Vuorelalle, joka erityisesti halusi muistuttaa, ett\u00e4 sukututkimukseen liittyvi\u00e4 tietoja l\u00f6ytyy seurakuntien arkistojen lis\u00e4ksi lukuisista muistakin kohteista. Esimerkkin\u00e4 h\u00e4n mainitsi vanhojen sanomalehtien vuosikerrat, joita on paljon digitoituna ja joita voi tutkia kotoa k\u00e4sin netin sy\u00f6vereist\u00e4. Jo nyt nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4 ovat teko\u00e4lyn runsaat mahdollisuudet ja varmaa on, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kautta on tulossa jatkossa paljon uutta sukututkijoiden avuksi.
Lauantain ohjelman aloitti Jari Korpela esittelem\u00e4ll\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n Topoteekki-valokuva-arkiston. Seuraavaksi Martti Erkkil\u00e4 kertoi yleisesti K\u00f6yli\u00f6n valokuvat-arkistosta, jota Pentti Vuotila t\u00e4ydensi demonstroimalla konkreettisesti arkiston k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.
P\u00e4iv\u00e4 jatkui valokuvakoosteilla, joissa Jari Korpelan kaksi koostetta muodostuivat S\u00e4kyl\u00e4n Topoteekin valokuvista sek\u00e4 valokuvaaja Niilo Ojalan valokuvista. Pentti Vuotila ja Martti Erkkil\u00e4 olivat valinneet kumpikin yhden valokuvan\u00e4yttelyn K\u00f6yli\u00f6n valokuvat- arkiston seitsem\u00e4n n\u00e4yttelyn joukosta. Pentin kooste piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n naisten pukuja ja hameita ja Martin K\u00f6yli\u00f6n vanhoja autoja.
Osallistujilla oli seuraavaksi mahdollisuus saada k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en opastusta valokuva-arkistojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Aiemmat luennot lienev\u00e4t olleen konkreettisia ja t\u00e4ysipainoisia, sill\u00e4 k\u00e4vij\u00f6it\u00e4 t\u00e4h\u00e4n osuuteen ei en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt.
Rinnakkaisohjelmana ollut kotiseutuarkistojen esittely my\u00f6s toteutui, tosin siis vain S\u00e4kyl\u00e4n kirjaston osalta.\u00a0<\/p>

\u00a0<\/div>
\u00a0<\/div><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tKotiseutuarkisto-sukututkimusp\u00e4iv\u00e4 11.4.2024<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

P\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 oli ohjelmaa j\u00e4lleen kahdessa kohteessa.<\/strong><\/p>

V\u00e4ke\u00e4 oli liikkeell\u00e4 j\u00e4lleen mukavasti. Erityisesti Rauman Sukukerho on ottanut jo perinteeksi muodostuneen huhtikuisen koulutusp\u00e4iv\u00e4mme omakseen. Kokeilimme ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa K\u00f6yli\u00f6-seuran uusien kotisivujen mahdollistaman ilmoittautumislomakkeen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Lomake toimi ja sen k\u00e4ytt\u00f6 ilmoittautuneilta onnistui hyvin. Kotiseutuarkistolla ei ole omaa tili\u00e4 eik\u00e4 siis omaa rahaa. Arpajaisten tuotto oli kuitenkin hyv\u00e4 ja muutama 10 euroa j\u00e4i viel\u00e4 vuoden 2025 vastaavan p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4rjestelyj\u00e4 varten.<\/p>

\"\"
S\u00e4kyl\u00e4n kunnanviraston aulassa tapahtuivat ilmoittautuminen ja myynnit. Kuva Liisa Siltanen.<\/figcaption><\/figure>

Kotiseutuarkisto-sukututkimusp\u00e4iv\u00e4<\/p>

Aika. 11.4.2024 klo 9.30-19.15
Paikka: S\u00e4kyl\u00e4n Kunnanviraston valtuustosali ja K\u00f6yli\u00f6n seurakuntatalo
Hinta: 10 e\/henkil\u00f6 (sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 aamukahvin ja 2 arpalippua)
P\u00e4iv\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4- ja K\u00f6yli\u00f6-seura
Tilaisuuteen tulee ilmoittautua<\/p>

Tilaisuudessa voi my\u00f6s ostaa lis\u00e4\u00e4 arpoja hintaan 5 e\/kpl ja 10 e\/3 kpl
Samoin arpalippuja voi ostaa etuk\u00e4teen- ja my\u00f6s niin, ettei tule paikalle- t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ilmoittautumislomakkeen tiedot (kts. alempaa) ja maksamalla arpojen hinnat
Myynniss\u00e4 my\u00f6s K\u00f6yli\u00f6-seuran ja S\u00e4kyl\u00e4-seuran tuotteita
Paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 mahdollisesti suoritetut maksut vain k\u00e4teisell\u00e4.<\/p>

Ohjelma S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4<\/p>

9.30 \u2013 Aamukahvi
10.00-12.00 Luento aiheesta \u201dIhmisel\u00e4m\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4t hetket; syntym\u00e4, avioliitto, kuolema\u201d. Luennoitsija Juha Vuorela
12.15-13.15 Ruokatauko
13.15-13.35 S\u00e4kyl\u00e4n kansalaisopisto esitt\u00e4ytyy-Laura Aalto
13.40-14.00 Kirjasto-kulttuurip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 esitt\u00e4ytyy-Liisa Asiala
14.05-14.30 R\u00e4is\u00e4l\u00e4-museo esitt\u00e4ytyy-Sheila Hoppendorff
14.40-15.30 Kotiseutuarkiston kahden kotitallenteen esittely, K\u00f6yli\u00f6 ja S\u00e4kyl\u00e4- Kalevi Salmi
15.30 \u2013 Arvonta suoritetaan<\/p>

Ohjelma K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4<\/p>

Ohjelma esitet\u00e4\u00e4n kahteen kertaan klo 16.15-17.45 ja 17.45- 19.15
\u2022 Yttil\u00e4n Raitti- videot
\u2022 K\u00f6yli\u00f6n kirkon ja hautausmaan video\/videoita
\u2022 Valokuvia kirkkoherra Yrj\u00f6 Lehtolasta ja h\u00e4nen perheest\u00e4\u00e4n.
K\u00f6yli\u00f6n osuudessa on kahvitarjoilu, suolainen ja makea vaihtoehto. Vapaaehtoinen kahvimaksu.<\/p>

Ilmoittautuminen ja tilaisuuden maksu 31.3.2024 menness\u00e4:
\u2022 Ilmoittautuminen toivotaan teht\u00e4v\u00e4ksi ilmoittautumislomakkeella osoitteessa https:\/\/koylio-seura.fi\/?p=7222
\u2022 Ilmoittautuminen on mahdollinen my\u00f6s kalevi.salmi@fimnet.fi tai 040 585 5292
\u2022 Maksu etuk\u00e4teen tilille Fi36 5448 0120 0255 06<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tSukututkimuskurssi 23.9.2023<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Sukukirjan teko oli kivaa<\/b><\/p>

Lauantaina 23.9.2023 saapui 6 innokasta K\u00f6yli\u00f6-seuran j\u00e4sent\u00e4 Lallin koululle opettelemaan sukukirjan tekoa. Kalevi Salmi hoiti opastuksen. Ryhm\u00e4 oli kokoontunut jo perjantai-iltana lyhyesti Tuiskulan paloasemalla, jolloin tietokoneisiin asennettiin tarvittavat ohjelmat ja varmistettiin sukututkimusohjelmien toimivuus. N\u00e4in p\u00e4\u00e4stiin itse kurssilla suoraan asiaan.<\/p>

Kurssin tavoitteena oli oppia tapa, jolla kirja voidaan itse taittaa. Niinp\u00e4 kukin kurssilainen taittoi pienehk\u00f6n sukulehtisen, jota voi halutessaan jakaa l\u00e4hisukulaisilleen. Tuotosten koko vaihteli, mutta oleellistahan olikin sis\u00e4ist\u00e4\u00e4, miten sukukirjaa tehd\u00e4\u00e4n. Oman taiton voi helposti printata ja niitata kokoon. Ellei omista v\u00e4ritulostinta, asian voi hoitaa k\u00e4tev\u00e4sti my\u00f6s jossakin kopiofirmassa tai kirjapainossa.<\/p>

Kurssilaisten aktiivisuus oli mahtavaa, joten interaktiivisuus kurssilla oli silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4. Totesimme, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla on mahdollista taittaa vaikka kokonainen sukukirja. Ison sukukirjan tekeminen saattaisi tosin puoltaa ammattitaittajan k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4.<\/p>

Alun perin sukukirjakurssitukseen on ajateltu my\u00f6s osaa kolme \u201dValokuvakirjan- tyyppi\u00e4 Ifolor- tekeminen\u201d. Pohdiskelimme t\u00e4m\u00e4n osan tarpeellisuutta ja totesimme heit\u00e4kin l\u00f6ytyv\u00e4n, joille t\u00e4m\u00e4 on uutta ja kiinnostavaa. P\u00e4\u00e4timme ehdottaa K\u00f6yli\u00f6-seuran hallitukselle asian hoitamista konkretiaan.
Hyv\u00e4 ruoka- ja kahvip\u00f6yd\u00e4n antimet mahdollistivat pitk\u00e4hk\u00f6n kurssip\u00e4iv\u00e4n.
Teksti: Kalevi Salmi
Kuvat: Pentti Vuotila<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tKotiseutuarkisto-sukututkimusp\u00e4iv\u00e4 11.4.2023<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Kotiseutuarkisto-sukututkimusp\u00e4iv\u00e4 11.4.2023 kokosi S\u00e4kyl\u00e4n valtuustosalin t\u00e4yteen yleis\u00f6\u00e4. <\/strong><\/p>

\"\"
Niilo Ojala toimi valokuvaajana S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 usean vuosikymmenen ajan<\/figcaption><\/figure>

Kalevi Salmin koordinoimassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 oli ohjelmaa aamusta iltaan. Alasatakunta-lehti kirjoitti p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 13.4.2023 otsikolla ”Kotiseututy\u00f6 kiinnostaa, Sukututkimusp\u00e4iv\u00e4”.
Kotiseutuarkisto-sukututkimusp\u00e4iv\u00e4n luennot esitettiin S\u00e4kyl\u00e4n kunnanviraston valtuustosalissa (Rantatie 268, 27800 S\u00e4kyl\u00e4) ja osittain my\u00f6s Kepolan kirjastossa (Karjalantie 1 a, 27710 K\u00f6yli\u00f6).
Ilmoittautuminen ja mahdolliset ruoka-ainerajoitteet viimeist\u00e4\u00e4n 4.4.2023 Terttu Pesonen-S\u00e4il\u00e4lle puhelimella tai tekstiviestill\u00e4 040 061 9888 tai s\u00e4hk\u00f6postilla terttu.pesonen@saila.org
Valtuustosalissa on tilaa vain 70 henkil\u00f6lle. T\u00e4m\u00e4n ja kahvituksen takia tarvitsemme ilmoittautumisen. Mukaan p\u00e4\u00e4syn ratkaisee ilmoittautumisj\u00e4rjestys.
Tilaisuudessa on mahdollista ostaa S\u00e4kyl\u00e4n historia III-kirjoja. Kirjoittaja Pia Mattila-Lonka kirjoittaa nimmareita aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>

P\u00e4iv\u00e4n ohjelma:
Aamukahvi klo 8.30-9.00. Kahvituksen tarjoaa K\u00f6yli\u00f6-seura ja S\u00e4kyl\u00e4-seura.
Klo 9.00-12.00 Kotiseutuarkiston ohjelmaa
9.00-9.05 P\u00e4iv\u00e4n avaus: Kalevi Salmi
9.10-9.30 Mit\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n kotiseutuarkistolle nyt kuuluu? Arkiston yhteisty\u00f6ryhm\u00e4n puheenjohtaja Terttu Pesonen-S\u00e4il\u00e4
Mit\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n kirjastopalveluille ja s\u00e4kyl\u00e4l\u00e4iselle kulttuurille nyt kuuluu? Kirjasto- ja kulttuurip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Antti Erkkil\u00e4
9.35-9.55 Juho Kuzu: \u201dNiilo Ojalan suvusta\u201d
10.10-10.30 Anita ja Hannu Hoppendorff, Pia Mattila-Lonka: \u201dNiilo Ojalan ty\u00f6st\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4\u201d
10.30-10.40 Jussi Kauppi: \u201dNiilo Ojalan muisteloita 1900-luvun alkupuolen S\u00e4kyl\u00e4st\u00e4\u201d
10.40-11.00 Juho Kuzu: \u201dNiilo Ojalan 1960-luvulla kuvaama filmi S\u00e4kyl\u00e4n keskustasta\u201d
11.10-12.00 Jari Korpela: \u201dValokuvaaja Niilo Ojalan lasinegatiivit ja niiden digitointi, ty\u00f6n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4\u201d<\/p>

Klo 12.00-13.00 Lounastauko<\/p>

Klo 13.00-17.00 sukututkimusohjelmaa
13.00-13.05 Iltap\u00e4iv\u00e4n ohjelman avaus Kalevi Salmi
13.05-13.50 Heimo Outola: \u201dSatakuntalaisl\u00e4ht\u00f6isi\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 Amerikassa\u201d
14.00-14.30 Sukututkimusorganisaatiot kertovat itsest\u00e4\u00e4n
14.45-15.15 Heikki Saarinen: \u201dK\u00f6yli\u00f6l\u00e4isen Viktor Vesalan sodat ja kuolema Sommen taistelussa 14.11.1916\u201d
15.15-15.45 Kahvitauko. Kahvituksen tarjoaa K\u00f6yli\u00f6-seura ja S\u00e4kyl\u00e4-seura.
15.45-16.15 Kalevi Salmi: \u201dS\u00e4kyl\u00e4l\u00e4inen sotilas Johan Artig ja h\u00e4neen liittyen merkinn\u00f6ist\u00e4 muuttaneiden luettelossa ja muuttokirjoissa\u201d
16.15-16.45 Pekka M\u00e4kitalo: \u201dK\u00f6yli\u00f6l\u00e4inen varasotilas Johan Hjerpe joutuu oikeuteen ja h\u00e4nen my\u00f6hemm\u00e4t vaiheensa\u201d
16.45-17.00 Kalevi Salmi: Keskustelua ja ajatuksia p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 11.4.2023
17.00-20.00 Ohjelma jatkuu Kepolan kirjastossa. Gunnar Hjerpen suku ry: Kustaa III: n Eerikin matka Suomessa vuonna 1775. Esitys nonstoppina.<\/p>

\u00a0<\/div>
\u00a0<\/div><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tKirjasto-kotiseutuarkistop\u00e4iv\u00e4 11.4.2022<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

S\u00e4kyl\u00e4n Kotiseutuarkistolle hyv\u00e4ksyttiin 1.9.2018 toimintaohje. <\/strong><\/p>

Sen mukaan K\u00f6yli\u00f6-seura ja S\u00e4kyl\u00e4-seura yhdess\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n kunnan kanssa vastaavat arkiston toiminnasta. Valittu yhteisty\u00f6ryhm\u00e4 keskittyi alkuaikoina toiminnan vaatiman s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6n ja ohjeistuksen laatimiseen.<\/p>

Ensimm\u00e4inen yleis\u00f6lle tarkoitettu luentop\u00e4iv\u00e4 j\u00e4rjestettiin 1.4.2022 yhdess\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n kirjastotoimen kanssa. Luentop\u00e4iv\u00e4ksi valikoitui Kansallinen Sukututkimuksen p\u00e4iv\u00e4. P\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on Turun piispa Johannes Terseruksen (1605\u20131678) kuolinp\u00e4iv\u00e4. Terserus on suomalaisen harrastusluonteisen sukututkimuksen uranuurtajana ja joukkoistetun sukututkimuksen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4. Turun piispana ollessaan h\u00e4n pani alulle yli 300 vuotta kest\u00e4neen tutkimusprojektin, jonka tuloksia julkaistiin vuonna 1850 teoksessa Genealogia Sursilliana ja vuonna 1971 teoksessa Sursillin suku.
T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 my\u00f6s jo ensimm\u00e4isen luentop\u00e4iv\u00e4n j\u00e4rjestelyiss\u00e4 oli mukana seudun sukututkimusorganisaatioita. \u00a0<\/p>

\"\"
K\u00f6yli\u00f6n kirjastossa oli vilskett\u00e4<\/figcaption><\/figure>

Kirjasto-Kotiseutuarkistop\u00e4iv\u00e4
<\/strong>S\u00e4kyl\u00e4n kunnanvirasto, S\u00e4kyl\u00e4n ja K\u00f6yli\u00f6n kirjastot.
Maanantaina 11.4.2022<\/p>

S\u00e4kyl\u00e4n kunnanvirasto, valtuustosali\u00a0
<\/strong><\/p>

10.00-10.45 Luento Juhani Vihervirta: Onko esipolvissasi s\u00e4kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 Euran komppanian ruotusotilaita?<\/p>

11.00-11.45 Luento Akuliina Aartolahti: Suomen Kotiseutuarkistot- Mit\u00e4, Miss\u00e4, Milloin?<\/p>

12.00-12.45 Luento Mila Santala: Miten j\u00e4rjest\u00e4n kotiseutuarkistoon tarkoittamani aineiston?<\/p>

S\u00e4kyl\u00e4n kirjasto klo 13.00 -18.00<\/strong><\/p>

Kotiseutuarkiston esittely\u00e4. Arkistoon p\u00e4\u00e4see tutustumaan \u201dylimalkaisesti\u201d, mutta ei kuitenkaan varsinaiselle tutkijak\u00e4ynnille.<\/p>

Kirjaston henkil\u00f6kunta esittelee n\u00e4yttelyp\u00f6yd\u00e4lle ker\u00e4\u00e4mi\u00e4\u00e4n \u201dvanhempia paikallislehtikirjoja\u201d ja muuta teemaan sopivaa.<\/p>

Sukututkimusosuus tapahtuu K\u00f6yli\u00f6n kirjastossa lukuun ottamatta Juhani Vihervirran osuutta. \u00a0\u00a0<\/p>

S\u00e4kyl\u00e4-seura ja K\u00f6yli\u00f6-seura esittelev\u00e4t ja myyv\u00e4t tuotteitaan \u00a0<\/p>

Kahvitarjoilu<\/p>

K\u00f6yli\u00f6n kirjasto klo 13.00 -18.00<\/strong><\/p>

Kotiseutuarkiston esittely\u00e4. Arkistoon p\u00e4\u00e4see tutustumaan \u201dylimalkaisesti\u201d, mutta ei kuitenkaan varsinaiselle tutkijak\u00e4ynnille.<\/p>

Kirjaston henkil\u00f6kunta esittelee n\u00e4yttelyp\u00f6yd\u00e4lle ker\u00e4\u00e4mi\u00e4\u00e4n sukututkimuskirjoja ja muuta teemaan sopivaa<\/p>

Pyh\u00e4j\u00e4rviseudun Sukututkijat ja Gunnar Hjerpen suku ry esittelev\u00e4t toimintaansa, opastavat sukututkimuksen aloittamisessa, neuvovat pulmatilanteissa sek\u00e4 esittelev\u00e4t j\u00e4senist\u00f6n tuottamaa ja ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 materiaalia. Mahdollisesti my\u00f6s Vainio-Ketolan sukuseura ry:n edustaja on paikalla.<\/p>

S\u00e4kyl\u00e4-seura ja K\u00f6yli\u00f6-seura esittelev\u00e4t ja myyv\u00e4t tuotteitaan. \u00a0\u00a0<\/p>

Kahvitarjoilu<\/p>

Tapahtuman vastuuhenkil\u00f6 on Kalevi Salmi, puh. 040\u00a0585 5292<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tReino Kero luennoi 28.6.2014 K\u00f6yli\u00f6n torppareista<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

K\u00f6yli\u00f6n torpparit
<\/b><\/p>

\u00a0<\/div>
\"\"
Reino Kero kuvassa etummaisena. Kuva K\u00f6yli\u00f6n valokuvat-arkisto<\/figcaption><\/figure><\/div>

L\u00e4ht\u00f6kohtana on torpparilaitoksen synty, kehitys ja p\u00e4\u00e4ttyminen K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4. Otsikon alle mahtuu monia kysymyksi\u00e4, joista osaan yrit\u00e4n vastata t\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4.
1. Miten torpparilaitoksen synty, kukoistus ja purku ajoittuivat?
2. Kuinka suuren v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4n K\u00f6yli\u00f6n torpparit muodostivat?
3. Millaisin ehdoin torpat raivattiin ja niit\u00e4 viljeltiin?
4. Kuinka suuri oli vuokra? Millainen rooli p\u00e4iv\u00e4t\u00f6ill\u00e4 oli?
5. Oliko torpparilaitos yhteiskunnan ep\u00e4kohta?
6. Mit\u00e4 K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 tapahtui, kun torpparilaitosta alettiin purkaa?
Esitys perustuu hyvin paljon Raimo Salokankaan kirjoittamaan K\u00f6yli\u00f6n historiaan.<\/p>

\u00a0<\/b><\/p>

\u00a0<\/b><\/p>

Torpparilaitoksen synty
<\/b><\/p>

Voisimme alkaa kysymyksill\u00e4, joihin teid\u00e4n ei ole tarvis vastata. Riitt\u00e4\u00e4 kun min\u00e4 arvailen!
Ensimm\u00e4inen kysymys olisi: Kuinka monella teist\u00e4 on juurensa paikassa, jota on joskus kutsuttu torpaksi? Eli kuinka monen esivanhempiin on kuulunut torppareita, torpan lapsia? Kun ollaan K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4, on vastaus varmasti se, ett\u00e4 l\u00e4hes kaikki t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat torpparien j\u00e4lkikasvua. En itse ole k\u00f6yli\u00f6l\u00e4inen mutta min\u00e4kin olen mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin torpparisukua. Vuonna 1913 syntynyt \u00e4itini oli torpparin tyt\u00e4r. Molemmat iso\u00e4itini olivat l\u00e4ht\u00f6isin torpasta. Toinen isois\u00e4ni oli torppari. Vain toinen isois\u00e4ni oli talollinen.
Kun ollaan K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4, on torppien synty alkuvaiheissa ollut vahvasti kytkyss\u00e4 kartanolaitokseen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n oli valtavan suuri Vanhakartano, ja t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on syyt\u00e4 mainita my\u00f6s Kepola. Kartanot saivat perustaa mailleen torppia jo 1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, talot vasta 1780-luvulta l\u00e4htien. Kartanot eiv\u00e4t aluksi k\u00e4ytt\u00e4neet kovinkaan ahkerasti oikeuttaan perustaa torppia, mutta kun torppia 1800-luvulla alettiin perustaa, olivat torpat K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 nimenomaan kartanoiden ja viel\u00e4 nimenomaan Vanhankartanon torppia.<\/p>

Kuinka paljon torppareita? <\/b><\/p>

Torppariasutuksen \u201dkulta-aikaa\u201d olivat 1800-luku ja 1900-luvun kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 vuosikymment\u00e4. Raimo Salokangas, K\u00f6yli\u00f6n historian kirjoittaja on p\u00e4\u00e4tynyt siihen, ett\u00e4 vuonna 1749 K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 oli nelj\u00e4 torppaa, vuonna 1780 jo 59 ja vuonna 1800 yli 100. 1800-luvun p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 torppia oli 210, ja n\u00e4ist\u00e4 Vanhankartanon torppia oli 116. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi kartanolla oli 30 lampuotitilaa ja 107 m\u00e4kitupa-aluetta. Enemm\u00e4n kuin puolet K\u00f6yli\u00f6n pinta-alasta oli Vanhankartanon ja sen torppien maata. Torpparilaitoksen alkuvaihe ja pitk\u00e4lti jatkokin olivat K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 siis Vanhankartanon torppien historiaa. Torppia l\u00f6ytyi Vanhankartanon mailta jo siin\u00e4 vaiheessa, kun seurakunnallinen v\u00e4est\u00f6kirjanpito alkoi vuonna 1749. T\u00e4ll\u00f6in oli torppariasutusta ainakin Pajulassa, Tuiskulassa, L\u00e4hteenkyl\u00e4ss\u00e4, Vellinkyl\u00e4ss\u00e4 ja Yttil\u00e4ss\u00e4. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, ett\u00e4 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa K\u00f6yli\u00f6 oli nimenomaan todellinen torpparipit\u00e4j\u00e4 ja maatalouspit\u00e4j\u00e4. Syksyll\u00e4 1901 K\u00f6yli\u00f6n kokonaisv\u00e4kiluku oli 3 217. Maanviljelyst\u00e4 el\u00e4neit\u00e4 oli 2 439 eli 75.9%. Vain 24:ll\u00e4 (5.1%) oli omaa maata. Torppariruokakuntia oli 31.5% kaikista ruokakunnista. Maaty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 oli 272 ruokakuntaa (57.1%). – Viljelty\u00e4 maata oli 1900-luvun alussa 4615 hehtaaria. Ent\u00e4 muut v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4t? K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 oli s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isi\u00e4 kourallinen, pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 talollisia ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4! Kohtalaisen paljon oli renkej\u00e4, piikoja ja itsellisi\u00e4.<\/p>

Miksi torppia perustettiin? <\/b><\/p>

Syntyvyys oli 1700- ja 1800-luvulla korkealla. Suuri osa torpistakin oli sellaisia, ett\u00e4 niihin syntyi enemm\u00e4n kuin viisi lasta, eik\u00e4 harvinaista ollut sek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 pirttiviljelm\u00e4\u00e4 siunattiin yli kymmenell\u00e4kin lapsella. Lapsikuolleisuus oli toisaalta viel\u00e4 sekin korkealla. Ei ollut harvinaista, ett\u00e4 puolet, joskus viel\u00e4 suurempikin osa perheen lapsista, menehtyi kulkutauteihin kuten isorokkoon. Isorokko oli vain yksi kulkutaudeista, mutta se oli kulkutaudeista ehk\u00e4 pahin – jopa niin, ett\u00e4 saksalainen sananlasku totesi: Kahdelta asialta ihminen ei voi v\u00e4ltty\u00e4: isorokolta ja rakastumiselta. Vaikka lasten kuolemat kuluttivat ankarasti v\u00e4est\u00f6\u00e4, oli tilanne kuitenkin se, ett\u00e4 syntyneit\u00e4 oli enemm\u00e4n kuin kuolleita, ja niin K\u00f6yli\u00f6n v\u00e4kiluku kasvoi. On ehk\u00e4 v\u00e4\u00e4rin sanoa, ett\u00e4 k\u00f6yli\u00f6l\u00e4isi\u00e4 oli 1800-luvun lopulla liikaa, mutta joka tapauksessa torppien perustamiseen oli eritt\u00e4in vahva v\u00e4est\u00f6paine. \u201dEnin osa k\u00f6yli\u00f6l\u00e4isist\u00e4 oli Vanhankartanon ja Kepolan lampuoteja, kartanoiden, virkatalojen ja talollisten torppareita, itsellisi\u00e4, maaty\u00f6v\u00e4ke\u00e4, palkollisia, k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4, vaivaisia.\u201d Eli tilatonta v\u00e4est\u00f6\u00e4. V\u00e4kiluvun kasvu, v\u00e4est\u00f6paine, oli merkitt\u00e4v\u00e4 torpparilaitoksen kasvun taustatekij\u00e4 eli syy. Mutta oli muitakin syit\u00e4. Talot perustivat torppia ehk\u00e4 useimmiten siksi, ett\u00e4 talo voitiin antaa vain yhdelle talon pojista. Jos poikia oli enemm\u00e4n kuin yksi, oli toisten rakennettava tulevaisuutensa l\u00e4htien siit\u00e4, ett\u00e4 vain vanhin pojista voisi jatkaa \u201dtalollisena\u201d. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa yksi tai useampikin nuoremmista pojista sai luvan perustaa talon maille torpan. Kartanoiden l\u00e4ht\u00f6kohta torppien perustamiseen oli toinen. Kartanot tarvitsivat ty\u00f6voimaa. Ja jos kartano oli hyvin suuri niin kuin Vanhakartano oli, tarvittiin ty\u00f6voimaa paljon. Ei riitt\u00e4nyt, ett\u00e4 kartanossa teki ty\u00f6t\u00e4\u00e4n muutama renki ja piika. Kartanoiden ty\u00f6voiman tarve oli lis\u00e4ksi osittain kausiluontoista. Ty\u00f6voimaa tarvittiin nimenomaan hein\u00e4kuusta lokakuuhun ulottuneena aikana. Sadonkorjuussa kone oli viel\u00e4 1800-luvun lopullakin l\u00e4hes tuntematon asia. Sirppi, viikate, hevosk\u00e4rryt ja riihi vaativat k\u00e4si\u00e4, torpparien k\u00e4si\u00e4 ja itsellisten k\u00e4si\u00e4. Siten torppien perustaminen kartanonmaiden reunamalle oli kartanon n\u00e4k\u00f6kulmasta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tarkoituksenmukaista tai jopa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Muutama k\u00e4si ei riitt\u00e4nyt, kun Vanhankartanon karjaa hoidettiin. Olihan Vanhakartanossa 1900-luvun alussa yli 30 hevosta, 105 lehm\u00e4\u00e4 , 45 lammasta ja 35 sikaa. Kun lehm\u00e4t lypsettiin, tarvittiin ty\u00f6h\u00f6n 10-20 piikaa. Ja kun peltot\u00f6it\u00e4 tehtiin \u2013 vaikkapa kynnettiin, tarvittiin suitsissa 10-20 renki\u00e4 tai torpista saatua taksv\u00e4rkkil\u00e4ist\u00e4. Pinta-alaa Vanhassakartanossa oli 13 000 hehtaaria. Se oli paljon, sill\u00e4 koko K\u00f6yli\u00f6n pinta-ala oli noin 24 500 hehtaaria. Kartano oli joka suhteessa valtavan suuri torppiin verrattuna. Niinp\u00e4 torpparilla oli yleens\u00e4 hevonen, 3 lehm\u00e4\u00e4 ja 3-4 lammasta. Sika l\u00f6ytyi vain joka viidennest\u00e4 torpasta.<\/p>

Torppariksi p\u00e4\u00e4seminen oli 1800-luvulla kohtalaisen helppoa<\/b><\/p>

Vanhakartano ja jossain m\u00e4\u00e4rin Kepolakin tarvitsi paljon ty\u00f6voimaa. Niinp\u00e4 \u201dviel\u00e4 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla ei ollut vaikea saada kartanonomistajilta ja talonis\u00e4nnilt\u00e4 lupaa l\u00e4hte\u00e4 syrj\u00e4kulmille torppaa raivaamaan\u201d. Hy\u00f6tyn\u00e4k\u00f6kohta oli t\u00e4rke\u00e4 kartanolle kuten my\u00f6s torppariksi halunneelle. Perustellusti saattoi l\u00e4hte\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dtorpparina oleminen antoi \u2026 leve\u00e4mm\u00e4n leiv\u00e4n kuin irtaimeen v\u00e4keen vajoaminen tai siell\u00e4 pysyminen.\u201d Raimo Salokangas on laskenut, ett\u00e4 vuonna 1850 Vanhakartanon v\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4 (torpat mukaan luettuina) oli 1100 henke\u00e4, Kepolan kartanon alueella oli 350, Huhdin sotilasvirkatalon mailla nelisenkymment\u00e4, Kankaanp\u00e4\u00e4 ja Karhian talollisia ja n\u00e4iden torppareita sek\u00e4 palvelusv\u00e4ke\u00e4 yli 400.<\/p>

Torpparin ongelmat
<\/b><\/p>

Torppien koko vaihteli niin K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 kuin muuallakin Suomessa. Torppa saattoi olla suurikin, mutta p\u00e4\u00e4osa torpista oli pieni\u00e4. Keskim\u00e4\u00e4rin torpassa oli 1900-luvun alussa viitisen hehtaaria peltoa ja alle kaksi hehtaaria niitty\u00e4. 1800-luvun maataloudessa niitty\u00e4 olisi pit\u00e4nyt olla selv\u00e4sti enemm\u00e4n. Oikeus mets\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oli tarkoin rajattu. Torppaan kuuluvia rakennuksia torppari ei yleens\u00e4 omistanut. Torpat olivat kartanoihin verrattuna k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4, mutta Raimo Salokangas on K\u00f6yli\u00f6n historiassaan arvioinut, etteiv\u00e4t K\u00f6yli\u00f6n maanvuokraajav\u00e4est\u00f6n ongelmat olleet kuitenkaan ensi sijassa varallisuuden pienuudessa vaan heid\u00e4n asemansa ep\u00e4varmuudessa\u201d eli siin\u00e4 kuinka kauan torppari saisi torppaansa viljell\u00e4. 1800-luvun alkupuolella talonpoikain torpissa oli varmasti runsaasti is\u00e4nn\u00e4n ja em\u00e4nn\u00e4n sukulaisia, mutta s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten mailla tilanne tyystin toinen. Talosta l\u00e4hteneen ja torpan talon takamaille raivanneen talon oman pojan asema olikin luonnollisesti paljon turvatumpi kuin sellaisen, jolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n sukulaisuussuhdetta torpan omistajaan. Torpan hoitoonsa saaneet renkimies-v\u00e4vytkin olivat useasti alkujaan talojen poikia, jotka olivat vartuttuaan joutuneet menem\u00e4\u00e4n palvelukseen. Helpompaa oli joutua torpasta rengiksi kuin p\u00e4\u00e4st\u00e4 rengist\u00e4 torppariksi. \u201dTorppa oli siis vuokraviljelm\u00e4, josta oli maksettava vuosittain vuokraa ja aika paljonkin. Otan esimerkiksi Vellinkyl\u00e4n P\u00e4kin torpan. P\u00e4kki oli hyv\u00e4 torppa, josta maksettiin vuokraa viosittain seuraavasti: – 302 taksv\u00e4rkkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 – kaksi leivisk\u00e4\u00e4 l\u00e4ski\u00e4 – kymmenen Turun matkaa – 40 kananmunaa – viisi tynnyri\u00e4 ruista – 8 kananpoikaa, – kolme tynnyri\u00e4 ohraa – Villa- ja pellavalankaa – puolikas h\u00e4rk\u00e4\u00e4 – 2 \u00bd leivisk\u00e4\u00e4 voita – kaksi lammasta – 2 kappaa puolukoita Pienimm\u00e4t torpat selvisiv\u00e4t v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4. K\u00f6yli\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyy esimerkkej\u00e4 siit\u00e4kin, ett\u00e4 pieni torppa hoiti vuokransa 52 p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ll\u00e4. P\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden tekemist\u00e4 valvottiin tarkasti. Valvontaa varten oli kehitetty nerokas taksv\u00e4rkkipulkka, kaksi t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaista puupalaa. Toinen pulkista oli taksv\u00e4rkk\u00e4rill\u00e4, toinen kartanon ty\u00f6njohtajalla. Kun p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6 oli tehty, kumpaankin pulkkaan tehtiin t\u00e4sm\u00e4lleen samaan kohtaan veitsell\u00e4 viilto. \u2013 Olihan jokseenkin mahdotonta laskea ilman pulkkaa, oliko joku tehnyt esimerkiksi 75 vai vaikka 69 p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6t\u00e4.<\/p>

Torpparien olot kehittyv\u00e4t positiivisesti<\/b><\/p>

Vuokraviljelij\u00f6iden ep\u00e4varmoihin oloihin toivat suuren parannuksen vuoden 1909 maanvuokra-asetus ja samanaikainen taannehtiva maanvuokra-asetus. Uusi asetus edellytti, ett\u00e4 sopimukset tehtiin kirjallisina. Lyhin vuokra-aika oli 50 vuotta. Lis\u00e4ksi asetus sis\u00e4lsi taksv\u00e4rkki\u00e4 ja sen vuotuista jakautumista koskevia m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4. K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 oli tuolloin 181 torpaksi luettavaa vuokraviljelm\u00e4\u00e4. Vuoden 1912 maanvuokrakomitea suositteli torppien itsen\u00e4istymist\u00e4 lukuisten torpparilaitokseen sis\u00e4ltyneiden ep\u00e4kohtien vuoksi. Erityisesti mainittiin, ett\u00e4 vuokralaisen asema oli ep\u00e4varma, ja toiseksi, ett\u00e4 vuokraviljelmien taso ei ollut yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin itsen\u00e4isten tilojen. Keisarin vuonna 1915 antama vuokrasuhteiden j\u00e4\u00e4dytysmanifesti j\u00e4hmetti tilanteen muutamaksi vuodeksi. Manifesti oli torppareille ja lampuodeille arvokas sik\u00e4li, ett\u00e4 vuoden 1916 talvella olisi Suomessa noin 62 000 vuokrasuhdetta rauennut ja monet vuokraajista eiv\u00e4t olisi saaneet sopimusta uudistetuksi. Kes\u00e4ll\u00e4 1917 oli torpparilakkoja. joita ei kuitenkaan ollut K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4. Vuonna 1918 eduskunta s\u00e4\u00e4ti lunastuslain, jonka mukaan lampuodit, torpparit ja m\u00e4kitupalaiset saivat lunastaa viljelem\u00e4ns\u00e4 tilat itsen\u00e4isiksi vuoden 1914 hintatason mukaisesti. Lakiin sis\u00e4ltyi ns. punakaartilaispyk\u00e4l\u00e4, jonka oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 est\u00e4\u00e4 sis\u00e4llissodan punaisella puolella olleilta oikeuden lunastaa tilansa. T\u00e4m\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toteutunut. Miten K\u00f6yli\u00f6n torpparit toimivat vuonna 1918? : \u201dK\u00f6yli\u00f6 oli ennen sis\u00e4llissotaa l\u00e4hes t\u00e4yspunainen, mutta sen ty\u00f6v\u00e4enliike ei ollut erityisen radikaali eiv\u00e4tk\u00e4 maanvuokraaja- ja alustalaisv\u00e4en olot niin huonot, ett\u00e4 radikalismille olisi l\u00f6ytynyt riitt\u00e4v\u00e4sti kaikupohjaa. Punaiset eiv\u00e4t edes kapinan aikana ottaneet kunnan hallintoa kokonaan k\u00e4siins\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n j\u00e4lkiseuraamukset eiv\u00e4t olleet ankarimmat mahdolliset. Kuolleina laskettuna K\u00f6yli\u00f6n punaisten tappiot olivat paljon suuremmat kuin vastapuolen. Laki m\u00e4\u00e4ritteli erotettavien tilojen koot. – Erotettavaa oli paljon. Yksist\u00e4\u00e4n Vanhakartanosta erotettiin 116 torppaa, 30 lampuotitilaa ja 117 m\u00e4kitupaaluetta. Kauppakirja allekirjoitettiin 31.12.1921, ja sen mukaan 1.1.1922 vuokramiehet olivat is\u00e4nti\u00e4 talossaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kauppa tapahtui siten, ett\u00e4 valtio maksoi vapaaherra Cedercreutzille erotettavien maiden kauppahinnan ja maiden saajat taas lunastivat torppansa sovitun maksuohjelman mukaisesti valtiolta. Alueet myytiin niill\u00e4 olevine viljelyksineen, rakennuksineen, metsineen, aitoineen ja irtaimistoineen. Kalastusoikeuden omanneet vuokramiehet saivat K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvest\u00e4 manttaalin mukaisen vesialueen. Kauppahinta laskettiin tarkoin perustein. Vuosina 1919-1923 Vanhankartanon omistamia maita lohkottiin vuokramiehille yhteens\u00e4 noin 5200 hehtaaria, josta noin 1650 hehtaaria oli peltoa ja noin 2750 mets\u00e4maata. Kaikkiaan kartano menetti 40,5% entisest\u00e4 kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Peltoalasta lohkottiin 74.2%, mutta mets\u00e4maasta vain 29.7%. – Kartanosta lohkottiin siis ensivaiheessa 254 maa-aluetta. Keskim\u00e4\u00e4rin entiset vuokraajat saivat 6,5 hehtaaria peltoa, puolitoista hehtaaria niitty\u00e4, saman verran viljelyskelpoista maata ja vajaat 11 hehtaaria mets\u00e4\u00e4. eli yhteens\u00e4 lohkottu tila oli keskim\u00e4\u00e4rin noin 20.5 hehtaaria. J\u00e4ttiv\u00e4tk\u00f6 torpparilaitos ja vuosi 1918 j\u00e4lki\u00e4? Vuoden 1918 tapahtumat eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet syv\u00e4\u00e4 ja pysyv\u00e4\u00e4 katkeruutta k\u00f6yli\u00f6l\u00e4isten enemmist\u00f6n mieliin, mik\u00e4 n\u00e4kyy siit\u00e4kin, ett\u00e4 entisten maanvuokraajien oli suhteellisen helppo siirty\u00e4 seuraavina vuosikymmenin\u00e4 maalaisliiton leiriin. K\u00f6yli\u00f6n kaltaisessa kartanopit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 mahdollisuus lunastaa edulliseen hintaan vuokramaat omiksi merkitsi tietenkin valtavaa mullistusta koko yhteiskuntarakenteen perustaan saakka. Ja torppariaika on my\u00f6s s\u00e4ilynyt el\u00e4v\u00e4n\u00e4 perinteen\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti varsinkin Tuiskulassa.<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tTapio Linturi kirjoitti 17.6.2014 K\u00f6yli\u00f6n maanviljelyksen kehittymisest\u00e4<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Hivenen K\u00f6yli\u00f6n pit\u00e4j\u00e4n maanomistusolojen kehityksest\u00e4<\/b>
Tapio Linturi, Sankaritie 9 B 19, 00320 Helsinki, 040 590 6514, linturi@luukku.com Mahdolliset kommentit kirjoittajalle, jonka teksti valmistui kes\u00e4kuussa 2004. Lupa kirjoituksen laittoon K\u00f6yli\u00f6-seuran sivuille on saatu 17.6.2004<\/p>

Kotipit\u00e4j\u00e4ni K\u00f6yli\u00f6n torppien ja K\u00f6yli\u00f6nkartanon synty ovat kiinnostaneet minua melkoisesti.<\/b> Piispa Henrikin surmavirren kertomus piispan maallisten j\u00e4\u00e4nn\u00f6sten matkasta Nousiaisiin jo her\u00e4tti uteliaisuuttani. Miten h\u00e4r\u00e4t hankittiin Polsun Jaakolasta ja toinen Muntilasta? Legenda kertoi taloista, jotka olivat el\u00e4v\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Jaakola kuului kartanon Polsun taloihin ja Muntila Kepolan torppiin.
Koko historiallisen ajan K\u00f6yli\u00f6n pit\u00e4j\u00e4\u00e4 on dominoinut K\u00f6yli\u00f6nkartano, jota minun lapsuudessani kutsuttiin Vanhaksikartanoksi erotukseksi muista suurtiloista, jotka olivat erotetut aikojen kuluessa em\u00e4tilasta. K\u00f6yli\u00f6n historian merkityst\u00e4 korosti viel\u00e4 kristinuskon levi\u00e4misen aikoja kuvaava Pyh\u00e4n Henrikin legenda ja tarina piispan surmasta mahtitalonpoika Lallin k\u00e4dest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n oletettiin olleen Saaren omistaja pakanallisena aikana. Historialliset dokumentit alkavat hivenen my\u00f6hemm\u00e4lt\u00e4 ajalta, 1300-luvulta, jolloin K\u00f6yli\u00f6nkartano kuului Turun katolisen piispan tiloihin. Piispanp\u00f6yd\u00e4n tiloista on lukuisia merkint\u00f6j\u00e4 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa ja lukuisat oikeuksien p\u00e4\u00e4t\u00f6kset valaisevat piispan omistusten kehityst\u00e4 niin j\u00e4rven viljavilla rantavainioilla kuin jokiniittujen nautintaoikeuksissakin. Koska Turun piispan omistukset olivat verotonta niin sanottua hengellist\u00e4 r\u00e4lssi\u00e4, niist\u00e4 on lukuisia merkint\u00f6j\u00e4 verotusta varten tehdyiss\u00e4 maakirjoissa ja r\u00e4lssimaan revisioluetteloissa. Keskiajalla piispojen K\u00f6yli\u00f6nkartano k\u00e4sitti varsinaisen Saaren, Vinnarin- ja L\u00e4hteenkyl\u00e4t, jokiniitun, osan Polsunkyl\u00e4\u00e4, Puolimatkan ja lukuisia tiloja K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rven it\u00e4puolelta. Samaan kokonaisuuteen kuuluivat piispanp\u00f6yd\u00e4n tilat niin S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 (L\u00f6yt\u00e4ne ja Pyh\u00e4joki), Eurassa kuin Kokem\u00e4ell\u00e4kin. Kokem\u00e4en Curia Kumo ei ollut sama kuin Kokem\u00e4enkartano, vaan siit\u00e4 pohjoiseen sijainnut tilakokonaisuus, joka useasti dokumenteissa mainitaan K\u00f6yli\u00f6nkartanon alaiseksi.<\/p>

Kustaa Vaasa muodosti kirkon tiloista 1530-luvulla kuninkaankartanon<\/b> ja lahjoitti K\u00f6yli\u00f6nkartanon pojalleen Juhana herttualle ja t\u00e4m\u00e4 edelleen kirjavien vaiheiden j\u00e4lkeen aviottomalle pojalleen Julius Gyllenhjelmille v. 1576. K\u00f6yli\u00f6nkartano periytyi Juliuksen varhaisen kuoleman j\u00e4lkeen Sofia Gyllenhjelmin lapsille ja samalla de la Gardie-suvulle, jonka j\u00e4lkel\u00e4isill\u00e4 kartano oli 1740-luvulle asti. Juhana-herttuan ja Carin Hansdotterin vanhin lapsi Sofia Gyllenhjelm oli naimisissa ranskalaisen Pontus Scoperierin kanssa. T\u00e4m\u00e4 otti perheen sivutilan de la Gardien nimen itselleen ja ajautui Italian ja Tanskan kautta Erik XIV:n palvelukseen. Juhanan palveluksessa kielitaitoinen Pontus-herra aateloitiin, korotettiin vapaaherraksi ja naitettiin Sofia Gyllenhjelmille. 25-vuotisessa sodassa Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan Pontus de la Gardie valtasi ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 sek\u00e4 K\u00e4kisalmen ett\u00e4 Narvan, mutta hukkui kesken taisteluiden Narva-jokeen 1585. Kartano laajeni de la Gardie-suvun aikana suurl\u00e4\u00e4nitykseksi ja alustalaisten luku kasvoi k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n miltei koko pit\u00e4j\u00e4n.
Kiinnostukseni keskittyi K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rven viljavilla rantamailla sijainneiden Polsun ja Kepolan kylien ja torppariasutuksen muodostumiseen kartanon omistuksessa. Rovasti Salminen kertoo K\u00f6yli\u00f6n historia -kirjassaan yksiselitteisesti Polsun talojen olleen keskiajalla itsen\u00e4isi\u00e4 talonpoikaistiloja, joita piispat olivat hankkineet v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 omistukseensa. My\u00f6s Kepolan kyl\u00e4 j\u00e4rven rannassa oli ollut talonpoikaisessa omistuksessa. L\u00e4hteet kertovat, ett\u00e4 piispat hankkivat ensin tiloja ja etenkin niittuja j\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4n kylist\u00e4, S\u00e4kyl\u00e4st\u00e4, Eurasta, Kokem\u00e4elt\u00e4 ja tietysti K\u00f6yli\u00f6n jokiniitulta. Ne liitettiin piispan p\u00f6yd\u00e4n tiloihin hengellisen\u00e4 r\u00e4lssin\u00e4. Katolisen kirkon omaisuuden mukana ne peruutettiin Kustaa Vaasan aikana kruunulle. Miten t\u00e4m\u00e4 sopi kartanon nykyiseen omistukseen Polsussa? Mit\u00e4 olivat olleet tiiviisti rakennetut kyl\u00e4t Polsu ja Kepola K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rven rannalla? Koska kartano oli saanut Polsun haltuunsa? Kartanon my\u00f6hempi historia kertoo Polsun kaksinkertaisesta ratsutilasta! \u00c4kki\u00e4 ottaen ristiriitaista oli K\u00f6yli\u00f6nkartanon tietoihin n\u00e4hden suurehkon Polsun kyl\u00e4n kohtalo, my\u00f6hemmin perinn\u00f6ksi ostettujen s\u00e4terirusthollien rooli Polsussa ja Kepolan kyl\u00e4n muotoutuminen kartanoksi. Is\u00e4nikin kertomana minulla oli ollut kuva, ett\u00e4 sek\u00e4 Polsu ett\u00e4 Kepola olivat olleet ikivanhoja tiiviisti rakennettuja varakkaita talonpoikaiskyli\u00e4. Viel\u00e4p\u00e4 K\u00f6yli\u00f6-asiantuntija Esko Nummi on kertonut vanhasta vuoden 1688 tiluskartasta, miss\u00e4 Polsun kyl\u00e4n talojen maat ulottuivat Vinnarinkyl\u00e4n tilusten rajalle asti.
Rupesin kaivelemaan tietojani. Ensin mieleeni muistui is\u00e4ni kertoma Kepolan jako 1910-luvun lopulla kolmeen osaan R\u00e4pin is\u00e4nn\u00e4n tullessa t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi. R\u00e4pi ja H\u00e4ll\u00e4 olivat olleet vanhojen talojen tai lampuotien nimi\u00e4. Samalla selvisi, mitk\u00e4 seikat ovat vaikuttaneet vuosisadan vaihteen tilojen \u201ctorppien\u201c syntyyn ja h\u00e4vi\u00e4miseen. Tietysti ensisijaisesti muutokseen ovat vaikuttaneet keskiajalta periytyv\u00e4n sarkajaon jatkuminen uuden ajan alussa ja sarkajaon lopettanut isojako. L\u00e4nsi-Suomi oli tunnettu tiheist\u00e4 kyl\u00e4raiteista, jotka h\u00e4visiv\u00e4t vasta isonjaon my\u00f6t\u00e4. Sarkajaon aikana kaikki tilat viljeliv\u00e4t omaa manttaalista riippuvaa osuuttaan kyl\u00e4n yhteisist\u00e4 vainioista ja kaikki uudisraiviot jaettiin kyl\u00e4n talojen kesken saman kaavan mukaan. T\u00e4m\u00e4 pakotti kaikki talot yhteistoiminnassa vainioiden viljelyyn ja se esti erikoistumisen. Kyl\u00e4t muotoutuivat tiiviiksi nauhakyliksi. Hein\u00e4niituista tapeltiin ja se n\u00e4kyy k\u00e4r\u00e4j\u00e4riitajutuissa, K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 tietysti jokiniittujen nautintaoikeuksissa. Osa niituista jaettiin samalla tavalla kuin vainiot.<\/p>

Lainasin Jutikkalan Talonpojan historian<\/b> ja aloin opiskella maanomistusolojen kehityst\u00e4. O. Laguksen julkaisema Jasper Mattsson Krusin revisio s\u00e4teriluonteisista tiloista vuodelta 1618 jo osoitti, ett\u00e4 aatelisto harvoin itse viljeli ulkotilojaan, vaan se k\u00e4ytti vuokraviljelij\u00f6it\u00e4, lampuoteja, jotka maksoivat vuokransa luonnontuotteissa tai rahana ja osittain tekiv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 is\u00e4nnilleen. Miten r\u00e4lssimaanomistaja hy\u00f6tyi vuokrastaan? H\u00e4n k\u00e4ytti tilojen tuotteet p\u00e4\u00e4asiassa seurueensa ruokkimiseen. Kutsuttiinhan Turun piispojen omistamaa K\u00f6yli\u00f6n l\u00e4\u00e4nityst\u00e4 ja Kuusiston kartanon maita alun perin piispan p\u00f6yd\u00e4n tiloiksi. Tilat olivat siis tarkoitetut keskiajalla piispan, h\u00e4nen seurueensa ja asemiestens\u00e4 yll\u00e4pitoon ja ruokkimiseen. T\u00e4m\u00e4 oli tavallista viel\u00e4 1600-luvulla Keski-Euroopassakin. Tuotteiden kuljetus oli hankalaa, joten ihmiset sit\u00e4 vastoin siirtyiv\u00e4t. Kuninkaat matkasivat kartanosta toiseen hoveineen ja s\u00f6iv\u00e4t ne puhtaiksi ja siirtyiv\u00e4t muonan loputtua seuraavaan linnaan. Keskiajalla samoin toimivat Turun piispat, jotka haalivat tiloja varsinkin entisten tilojen l\u00e4helt\u00e4. Turun piispa K\u00f6yli\u00f6n niittujen lis\u00e4ksi osteli sek\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4st\u00e4 (L\u00f6yt\u00e4ne \u2013 Pyh\u00e4joki) ett\u00e4 Kokem\u00e4elt\u00e4 ja Eurasta uusia tiloja. 1500-1600-luvun aatelismies toimi samoin. H\u00e4n huomasi, ett\u00e4 edullisempaa kuin viljell\u00e4 itse oli ker\u00e4t\u00e4 vuokria lampuodeilta ja koota ne kartanon aittoihin ja kuljettaa ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 veroitta, siis ilman tulleja, rukiina paremmille markkinoille It\u00e4meren satamiin Saksaan tai mik\u00e4 viel\u00e4 parempaa aina Alankomaihin asti.
Juuri kertomastani johtui, ett\u00e4 piispat ja de la Gardie`t haalivat uusia alueita ja antoivat lampuotien viljell\u00e4 niit\u00e4. Sitten omistajat myiv\u00e4t vuokra- ja verotuotteet markkinoilla, miss\u00e4 hinta oli korkein. P\u00e4iv\u00e4ty\u00f6t eiv\u00e4t erityisesti kiinnostaneet kartanoiden vouteja, sill\u00e4 ty\u00f6voima oli halpaa ja liikav\u00e4est\u00f6, tilaton v\u00e4est\u00f6 tuskin oli ruokansa v\u00e4\u00e4rtti. N\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t ja armeijan v\u00e4enotot karsivat tehokkaasti levotonta kapinallista liikav\u00e4est\u00f6\u00e4 ja rauhoittivat rahvasta. Huomattava on, ett\u00e4 perint\u00f6tilojen lohkominen ja palstoitus oli kielletty\u00e4, sill\u00e4 kruunu halusi veronmaksukyvyn s\u00e4ilyv\u00e4n tiloilla hyv\u00e4n\u00e4. Esimerkiksi Krusin revisio K\u00f6yli\u00f6st\u00e4 tunsi vain jokusen torpan kuten silloisen Ehtamon, mutta esim. kolme Tuiskulan uudisviljelyst\u00e4 olivat lampuotien hallussa. Tilojen status muuttui aikojen my\u00f6t\u00e4. Ehtamoa viljeltiin my\u00f6hemmin lampuotina ja Tuiskulan vanhat lampuodit kuten Vanha-H\u00e4rk\u00e4l\u00e4 ja M\u00e4kel\u00e4 eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 eronneet my\u00f6hemmist\u00e4 torpista.
Palaan Polsun kyl\u00e4n taloihin: revisio ilmoitti, ett\u00e4 kymmenen niist\u00e4 kuului kartanon tiloihin. Toinen tieto ilmoitti, ett\u00e4 Polsussa piispalla oli jo keskiajalla seitsem\u00e4n taloa. O. Laguksen mukaan lahjoitus Julius Gyllenhjelmille k\u00e4sitti vain kolme tilaa Polsussa. Maakirjat eiv\u00e4t tee eroa lampuotien ja muitten tilojen v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on luonnollista, sill\u00e4 kartanon maat olivat p\u00e4\u00e4asiassa lampuotien viljelt\u00e4vin\u00e4 erillisin\u00e4 tiloina. Sarkajako pakotti my\u00f6s r\u00e4lssitilan kyl\u00e4n yhdysviljelykseen. Vanhakartano ei kuitenkaan ollut mik\u00e4\u00e4n pikkutila itsess\u00e4\u00e4n. L\u00f6ysin Suomen kulttuurihistoriasta vuodelta 1586 kartanon huone- ja rakennusluettelon. Todenn\u00e4k\u00f6isesti miespihan ymp\u00e4rill\u00e4 oli kymmenkunta rakennusta: 1) uusi ristirakennus, 2) rouvaintupa, 3) kaksi y\u00f6tupaa, ilmeisesti samassa rakennuksessa, koska niill\u00e4 oli yhteinen eteinen, 4) kaksi kulmatupaa, 5) oluenpanorakennus, 6) leivintupa, 7) fatabuuritupa ja 8) siihen liittyv\u00e4 aitta (fatabuuri), 9) porttirakennus, jossa oli mm. \u201cmaalattu y\u00f6tupa portin yl\u00e4puolella\u201c, sek\u00e4 10) vanha linnantupa, jossa oli ainakin kaksi asuinhuonetta. Miespihaan kuului mahdollisesti viel\u00e4 uusi kellariaitta kaksine kellareineen. N\u00e4iden lis\u00e4ksi ulkopuolella olivat seuraavat palovaaralliset rakennukset: sauna, mallaspirtti, riihi, renkitupa, jossa yksi l\u00e4mmitett\u00e4v\u00e4 huone, sek\u00e4 viisi vilja-aittaa. Kartanossa siis oli kaikkiaan parikymment\u00e4 rakennusta lukuun ottamatta karjasuojia. Sisustukseltaan K\u00f6yli\u00f6nkartano on ollut moderni, sill\u00e4 v:n 1586 inventaario ilmoittaa, ett\u00e4 kartanossa olivat nikkariovet ja kahdeksan tuolia. Tuolit ilmestyiv\u00e4t Turun linnan inventaarioluetteloon vasta 1601 ja renessanssiovet olivat samaan aikaan vain Helsingin kuninkaankartanossa.
K\u00f6yli\u00f6n historiasta olen lukenut, ett\u00e4 Kepolan kyl\u00e4 kuului ainakin osaksi vanhan Sp\u00e5ra-suvun edustajalle, joka vaihtoi Kepolan Johan de la Gardien kanssa Kalvolan Kuurilaan. Jokipiin Satakunnan historiassa Kepolan talonpoikaisen suurtilan haltija Heikki Jaakonpoika oli v. 1540 Satakunnan eniten ruista kylv\u00e4neiden tilallisten joukossa. Johan de la Gardie vaihtoi Henricus Sp\u00e5ralta Kepolan 1618. Kepola on jo h\u00e4nen tilojensa luettelossa Krusin revisiossa vuodelta 1618. Salminen olettaa, ett\u00e4 osan Kepolaa kartano on ostanut ja esimerkiksi pappila on muodostettu autiotiloista siis kruununtilana. Satakunnan historia luokittelee K\u00f6yli\u00f6n kyl\u00e4t veronmaksukyvyn mukaan seuraavaan j\u00e4rjestykseen: varakkain on Kepola, Polsu seuravana ja hivenen sit\u00e4 k\u00f6yhempin\u00e4 tulevat L\u00e4hteenkyl\u00e4 ja Kankaanp\u00e4\u00e4. Ei ole ihme, ett\u00e4 Kepolan tilat ovat olleet haluttuja.<\/p>

Edell\u00e4 yrit\u00e4n todistaa<\/b>, ett\u00e4 vaikka Polsun kyl\u00e4 on entisell\u00e4\u00e4n sarkajakoisessa viljelyskunnossa kuten v:n 1688 kartta osoittaa, niin se on voinut kuulua kartanon maihin lampuotien viljelt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Tilat vain ovat olleet erikseen maarekisteriss\u00e4 luonnonniittuineen. Tavallisesti aatelinen omistaja liitti ostamansa tilat s\u00e4terikartanoonsa ja anoi kuninkaalta niihin verovapauden, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Norrk\u00f6pingin ehdoilla vuodelta 1600. Uuden r\u00e4lssin ehdot poikkesivat vanhan r\u00e4lssin ehdoista ns. Alsn\u00f6n s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ja olivat siten 1683:n peruutuksen alaista maata. Johan de la Gardiella on siis t\u00e4ytynyt olla liuta tiloja muuallakin K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 kuin Polsussa, esim. Kepolan kyl\u00e4ss\u00e4, tiloja, jotka eiv\u00e4t kuuluneet varsinaiseen Juhana III:n lahjoitukseen Julius Gyllenhjelmille. Se oli vanhaa r\u00e4lssi\u00e4 eik\u00e4 ollut peruutuksen alainen 1683. Peruutuksen j\u00e4lkeen muodostetut Polsun s\u00e4terirusthollit olivat kruunun maita, joita kartanon lampuodit viljeliv\u00e4t. Kartano maksoi niist\u00e4 maaverot kaksinkertaisena ratsupalveluna. Salminen K\u00f6yli\u00f6n historiassa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sp\u00e5ran Kepolan s\u00e4teri olisi ollut my\u00f6s vanhaa r\u00e4lssi\u00e4, mutta se k\u00e4sitti ehk\u00e4 vain osan Kepolan kyl\u00e4st\u00e4. Historia kertoo Kepolassa olleen noin 20 taloa. Olihan ainakin osa Kepolaa ollut kuten Huhtikin talonpoikaisessa omistuksessa vuoden 1600 tienoilla. Olisi mielenkiintoista tiet\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 muut tilat kuin Huhti, Pryhti ja Hemmi ja Rantala ovat suorittaneet K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 maaveroistaan ratsupalvelusta, sill\u00e4 muistaakseni L\u00e4ntisen luettelo mainitsee ainakin viiden tilan ajoittain kokeilleen ratsupalvelusta. Vaikka K\u00f6yli\u00f6 oli Satakunnan varakkainta aluetta sijoittuen heti Kokem\u00e4en rintamaiden j\u00e4lkeen seuraavaan ryhm\u00e4\u00e4n, niin autiotiloja oli siell\u00e4kin. Pappila muodostettiin Kepolaan autiosta kruunun maasta ja varakkaat ratsutilat Huhti ja Hemmi olivat ajoittain 1600-luvulla autioina veronmaksukyvytt\u00f6mi\u00e4.<\/p>

Varsinaiset suuret kartanoviljelykset syntyiv\u00e4t vasta 1800-luvulla.<\/b> Vanhankartanon tapauksessa n\u00e4in tapahtui Cedercreutzien aikana 1749\u00e4lssis\u00e4terien perinn\u00f6ksi oston j\u00e4lkeen. Ihmettelin suuresti, miksi Polsun kahden s\u00e4teriratsutilan augmentit olivat L\u00e4hteell\u00e4 (Tuomola, Markkula, K\u00e4rki, Kokki ja Staffans Varpulassa) ja siten vanhoja piispantiloja. Yksi selitys saattaisi olla, ett\u00e4 M\u00e4rta Kurck, joka oli Johan de Gardien tytt\u00e4rentyt\u00e4r, vaihtoi osan Kepolan kyl\u00e4\u00e4 kyseisiin augmenttitiloihin, jotka tulivat peruutetuiksi kruunulle, vaikka ovat olleet osittain, kuten osa Polsuakin, vanhaa r\u00e4lssi\u00e4 ja siten eiv\u00e4t olleet peruutuksen alaisia. Eih\u00e4n K\u00f6yli\u00f6nkartanon pelastaminen kokonaisena onnistunut ilman muitakin tilojen luovutuksia niin Ruotsissa kuin Kokem\u00e4ell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on vain oletusta, mutta selitt\u00e4isi miksi Kepolaa ei peruutettu. Isojako suoritettiin K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 oletettavasti aikaisintaan 1772:n valtiop\u00e4ivien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen j\u00e4lkeen. Isojakoon asti kyl\u00e4t ovat olleet entisell\u00e4\u00e4n sarkajakoisia ja vaikeasti otettavissa yhdysviljelykseen kartanon omien kylv\u00f6jen joukkoon. Perinn\u00f6ksi osto kruunulta on muuttanut tilanteen ainakin Polsun kohdalla. Tilaj\u00e4rjestelyt olivat t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kartanon sis\u00e4ist\u00e4 toimintaa. Gabriel von Bonsdorff, joka osti Kepolan ja siihen liitetyt tilat 1812, oli tunnetusti edistyksellinen viljelij\u00e4. Varmasti h\u00e4n muodosti Kepolan omat pellot kartanotalouteen sopiviksi, joten ensimm\u00e4inen Kepolan kyl\u00e4n h\u00e4vi\u00f6 kartoista saattoi tapahtua h\u00e4nen aikanaan. Toinen tapahtui vasta vuosisadan vaihteen tienoilla, kun Kepolan lampuotien ja torppien maita vaihdettiin kyl\u00e4st\u00e4 jokiniitulle. Esim. Pappilantien mutkan Forsellin pariskunnallakin oli maata jokiniitulla, vaikka talo pysyi vanhalla paikallaan ja Kepolan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isist\u00e4 Pyysalot ostivat tilansa Kepolasta ja muuttivat jokiniitulle Tuiskulaan Tupalan ja Sianojan naapuriin. Luin Jutikkalan talonpojan historiaa sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 saisin selv\u00e4\u00e4 eri omistusmuotojen eroista ja yleisyydest\u00e4 kunakin ajanjaksona. Minulle tuli kuva, ett\u00e4 kartanoiden suuret yhdysviljelyalat syntyiv\u00e4t vasta 1750:n j\u00e4lkeen ja samalle ajalle ajoittuu my\u00f6s p\u00e4\u00e4asiassa vanhimpien torppien synty. Kartanot tarvitsivat silloin ty\u00f6voimaa, p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden tekij\u00f6it\u00e4, ja torpat olivat k\u00e4tev\u00e4 keino sek\u00e4 uudisviljelyyn ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6kontrahtiin. Samaan aikaan saivat my\u00f6s rusthollit oikeuden muodostaa torppia, mutta perint\u00f6taloilta se oli kielletty\u00e4. Rusthollit seurasivat kartanoiden esimerkki\u00e4 vaurastuakseen uudisviljelyksill\u00e4 ja torpparien p\u00e4iv\u00e4t\u00f6ill\u00e4. Rusthollit ostivat augmenttejaan perinn\u00f6ksi, jos suinkin mahdollista, ja vaikka kruununtalolliset saivat lis\u00e4\u00e4 oikeuksia, niiden perinn\u00f6ksi osto ei viel\u00e4 onnistunut luonnollisena oikeutena. Isonvihan (1700-1721) j\u00e4lkeen perinn\u00f6ksi osto oli ollut mahdollista rajoitetuin ehdoin kruununtalollisille noin 25 vuoden ajan, mutta s\u00e4\u00e4tyvaltiop\u00e4iv\u00e4t peruuttivat oikeuden ja kiristiv\u00e4t ehtoja. Jutikkalan mukaan yli puolet Satakunnan perint\u00f6talollisista oli menett\u00e4nyt maksamattomista veroista (kolme vuotta) perint\u00f6oikeutensa kruunulle. Isonjaon toimitukset laajenivat vuoden 1772 asetuksen j\u00e4lkeen talollisten vastustuksesta huolimatta. Pian huomattiin yhten\u00e4isten vainioiden itsen\u00e4isen viljelyn edut sarkajakoon n\u00e4hden. Yritteli\u00e4\u00e4t tilalliset menestyiv\u00e4t uusien viljelymenetelmien kehittyess\u00e4. Perint\u00f6talot saivat lohkomisoikeuden ja yhdistys- ja vakuuskirjan hyv\u00e4ksymisen yhteydess\u00e4 1789. Kustaa III tavallaan osti talonpoikaiss\u00e4\u00e4dyn kannatuksen my\u00f6nnytyksill\u00e4. Talonpojat saivat perinn\u00f6ksi-osto-oikeuden (kolmen vuoden verot + normaalit kuluvan vuoden maksut) ja oikeuden muodostaa torppia. Lis\u00e4ksi talonpoikaiss\u00e4\u00e4ty tunnustettiin t\u00e4ysivaltaiseksi s\u00e4\u00e4dyksi; talonpoikaisprivilegiot siis syntyiv\u00e4t. Isojako oli miltei edellytys, jotta perint\u00f6tilalliset saattoivat vaurastua. Mets\u00e4\u00e4 jaettiin taloille ja verorasitus keveni maaveron osuuden pienentyess\u00e4 valtion tulokertym\u00e4ss\u00e4. Luullakseni maatalous hyp\u00e4hti aimo askeleen eteenp\u00e4in, ja siit\u00e4 hy\u00f6tyiv\u00e4t kaikki maata viljelev\u00e4t tahot lukuun ottamatta tilatonta v\u00e4est\u00f6\u00e4 ja m\u00e4kitupalaisia. Satakuntalaiset olivat muitten l\u00e4nsisuomalaisten kanssa hy\u00f6tym\u00e4ss\u00e4 isostajaosta aikaisemmin kuin it\u00e4suomalaiset, sill\u00e4 Karjalan lahjoitusmailla isojako jatkui viel\u00e4 viime vuosisadalla ja Lapissa se on viel\u00e4kin kesken. Torppien muodostus kiihtyi ja moni ruotusotamies tai rakuuna perusti oman torpan. Talollisten nuoremmat pojat liittyiv\u00e4t torppien perustajien joukkoon ja moni lampuoti hankki oman tilan. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4 on Tuiskulan Vainio-Marttilan tyt\u00e4r Ester Marttila, joka miehens\u00e4 Isak Sahan kanssa siirtyi ensin Euraan ja lopuksi he ostivat Kiukaisten Eurakosken Naskin tilan. Ihmeekseni huomasin lukiessani Edvin Linkomiehen el\u00e4m\u00e4n vaiheista, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 is\u00e4 on omistanut Eurakosken Naskin tilan. Flinkin perhe muutti Naskille Viipurista merikapteeni-is\u00e4n kuoltua lasten ollessa koului\u00e4ss\u00e4. Kysy\u00e4 voi, koska Sahan ja Marttilan j\u00e4lkipolvi on myynyt tilan pois suvusta. Jutikkalan mukaan ero kruununtalollisen ja perint\u00f6talollisen v\u00e4lill\u00e4 oli aika pieni, sill\u00e4 kruununtalollinen eritt\u00e4in harvoin menetti tilansa ja h\u00e4n sai oikeuksia lis\u00e4\u00e4 koko 1700-luvun, mutta joutui ponnistelemaan perinn\u00f6ksi oston kanssa 1789:n j\u00e4lkeen, vaikka yleinen vaurastuminen helpotti h\u00e4nenkin asemaansa. Talonpojat ovat olleet melkoisessa liemess\u00e4 verojen tai vuokrien, ruotusotalaitoksen ja kruunun holhouksen tai kieltojen alaisena, puhumattakaan j\u00e4yk\u00e4n s\u00e4\u00e4tyl\u00e4iskulttuurin rajoituksien harmeista. Ajatellaan esim. Laiska-Jaakkoa, Jacob de la Gardieta, Leck\u00f6n kreivi\u00e4, joka vuokrasi K\u00e4kisalmen l\u00e4\u00e4nin verotuloja kruunulta. Eerikki Antinpoika, aateloituna Trana, laski Inkerinmaan kamreerina ollessaan, ett\u00e4 de la Gardien nettotulot olivat kymmenkunnan vuoden vuokrauksen aikana kaikkiaan noin 120 000 taalaria lukuun ottamatta tuotteiden myyntivoittoja. Rusthollien 30 taalarin veroista suorittama ratsupalvelus on ollut pieni etu verrattuna Laiska-Jaakon ruhtinaalliseen tulotasoon. Liivinmaan sotan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 toimi 1600-luvun alussa maksimissaan noin 2 000 suomalaista ratsumiest\u00e4 jaettuna 20 komppaniaan. Ne olivat Liivinmaan puolustuksen selk\u00e4ranka Puolan Altmarkin v\u00e4lirauhaan 1629 asti. Ratsupalvelun t\u00e4ytyi olla kannattavaa, vaikka yksitt\u00e4iset ratsumiesten, varusteiden ja hevosten menetykset saattoivat ajaa rusthollin suoritustilaan.<\/p>

Vaikka K\u00f6yli\u00f6 oli tyypillinen torpparipit\u00e4j\u00e4<\/b>, niin vanhoilla taloilla oli monia erityyppisi\u00e4 kehitysteit\u00e4. Aloitetaan er\u00e4\u00e4st\u00e4 vanhasta kunnianarvoisesta perint\u00f6talosta. Kankaanp\u00e4\u00e4n Torkkeli oli 1500-luvulla nimismiestalo, joka edellytti melkoista varallisuutta, sill\u00e4 nimismies sai odottaa maksujaan ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kestikievaria virkamiehille. Talo kuului 1500-luvulla my\u00f6s Satakunnan suurimpien viljelytilojen luetteloon. Talo luovutti nuoremman pojan Tuiskulan uudisasutuksen lampuodin is\u00e4nn\u00e4ksi isonvihan aikoihin. T\u00e4m\u00e4 nai em\u00e4nn\u00e4n Kookan torpasta, palasi Marttilan lampuodista takaisin Torkkeliin ja j\u00e4tti poikansa Marttilaan. Torkkeli pysyi talonpoikaisena sukutalona energisten is\u00e4ntien hallussa. Polsun Jaakola, keskiaikainen vauras tila, joutui ehk\u00e4 verojen ja katojen rasittamana vaikeuksiin, jolloin rahan houkutus k\u00e4vi ylivoimaiseksi. Is\u00e4nt\u00e4 myi tilan K\u00f6yli\u00f6nkartanolle 1400-luvun lopulla ja muutti muualle. Piispan lampuodit viljeliv\u00e4t tilaa kyl\u00e4n muiden talojen tapaan, kunnes se kirkon omaisuutena peruutettiin kruunulle 1530-luvulla. Entisen piispankartanon haltija my\u00f6hemmin osti loputkin Polsun tilat, liitti ne s\u00e4teriins\u00e4 ja anoi kuninkaalta tiloille r\u00e4lssivapauden. 1683 suuren reduktion tilanvaihtojen myllerryksess\u00e4 tiloista muodostettiin kaksi s\u00e4terirusthollia, mutta kruununtalona ehk\u00e4 sama lampuoti jatkoi Jaakolan viljely\u00e4, kunnes kartano osti kruununtilan perinn\u00f6ksi 1749 ja v\u00e4hitellen liitti koko Polsun kyl\u00e4n maat yhdysviljelykseen kartanon maitten kanssa. Huhdinkyl\u00e4n talot s\u00e4ilyiv\u00e4t itsen\u00e4isin\u00e4 koko keskiajan ja 1500-luvun. Vaurain talo osti tai peri muita ja paisui edelleen. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Huhdin yksin\u00e4istalo suoritti maaratsuv\u00e4ess\u00e4 ratsupalvelusta 1614 l\u00e4htien 30 taalarin maakirjaveroa vastaan. Sotien aikana talo joutui vaikeuksiin ja se menetettiin kruunulle. Ehk\u00e4 per\u00e4tt\u00e4iset katovuodet ja samanaikaiset ratsujen ja varusteiden menetykset seurasivat toisiaan, jolloin tila ei kyennyt suorittamaan velvollisuuksiaan kruunulle. Tila autioitui veronmaksukyvytt\u00f6m\u00e4ksi kruununtilaksi, jonka kreivi Jaakko de la Gardie osti r\u00e4lssiksi. Huhti joutui edelleen r\u00e4lssin\u00e4 perillisten haltuun. Suuren peruutuksen tapahtuessa 1683 omistaja menetti Huhdin ostor\u00e4lssin\u00e4 kruunulle, joka teki siit\u00e4 Porin rykmentin upseerin virkatalon. Virkatalon vuokraajat ovat viljelleet tilaa samassa suvussa noin 200 vuotta, ja vuokraajat ostivat Huhdin perinn\u00f6ksi 1930-luvulla. Markkulan lampuoti L\u00e4hteell\u00e4 oli alun perin piispan uudisviljelys, joka laajensi viljelyksi\u00e4\u00e4n reippaasti. Markkulan lampuoti kuului 1589 Satakunnan suurimpien viljelij\u00f6iden joukkoon. Talo mm. kylvi jonakin vuonna ruista enemm\u00e4n kuin is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 K\u00f6yli\u00f6nkartanon omistaja Johan de la Gardie. Suuren reduktion yhteydess\u00e4 Markkulasta muodostettiin Polsun s\u00e4terirusthollien augmentti, mutta ehk\u00e4 sama lampuoti viljeli tilaa sarkajaossa muiden L\u00e4hteen talojen kanssa. Tila oli kruununtilana kartanon imissiona, kunnes Herman Cedercreutz osti sen perinn\u00f6ksi. Lopuksi torpparivapautuksen yhteydess\u00e4 Markkula lunastettiin itsen\u00e4iseksi tilaksi 1923 ja tila jatkoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Tuiskulan jokiniitun Tupalan torpan perusti merimaskulainen ruotusotamies 1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, mutta seuraava torppari tuli Kokem\u00e4en Kilkin tilalta. Torppari nai s\u00e4kyl\u00e4l\u00e4isen rakuunan tytt\u00e4ren ja luovutti torpan pojalleen. Yksi tyt\u00e4r naitiin silloiseen lampuotitilaan Vainio-Marttilaan. Samat suvut pit\u00e4v\u00e4t edelleen sek\u00e4 Tupalaa ett\u00e4 Vainio-Marttilaa. Tupalaan tuli em\u00e4nt\u00e4 kaksi sukupolvea my\u00f6hemmin Vainio-Marttilasta. Torppa itsen\u00e4istyi 1923. Tupala oli tyypillinen p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4 suorittava torppa, jonka peltopinta-ala itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen oli noin 12 hehtaaria. Vainio-Marttila itsen\u00e4istyi aikaisemmin, mutta luultavasti oli edelleen riippuvainen kartanon vuokramaista. Kepolan kyl\u00e4n tiloilla kohtalot olivat vaihtelevampia. Voidaan olettaa, ett\u00e4 itsen\u00e4iset tilat ostettiin kartanon yhteyteen vuosien 1590-1630 v\u00e4lisen\u00e4 aikana, jolloin vapaaherra Johan de la Gardie hankki niille s\u00e4terin statuksen. Lampuodit viljeliv\u00e4t tiloja sarkajaossa yhteisviljelyksen\u00e4 muiden kyl\u00e4n talojen kanssa ja he maksoivat vuokransa K\u00f6yli\u00f6nkartanoon. V. 1812 Gabriel von Bonsdorff osti em\u00e4kartanosta erotetun Kepolan. H\u00e4n kehitti viljelyst\u00e4 ja muutti oletettavasti melkoisesti viljelyksi\u00e4, siirsi yleisen tien rannasta nykyiselle uralleen ja luultavasti aloitti laajan uudisviljelyksen niittualueillaan uudistorpilla, jolloin ainakin osa vanhoista lampuodeista sai maata uudisviljelyksilt\u00e4. 1800-luvun lopulla J\u00e4rnefeltien omistaessa Kepolan kartanoa loputkin ydinalueen torpat otettiin kartanon yhdysviljelykseen ja osa torpista siirrettiin ulkotiloiksi tai lopetettiin. Viel\u00e4 1930-luvulla oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vanhoja savupiippujen raunioita H\u00e4ll\u00e4n pellolla. Torpparivapautuksen yhteydess\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen otettiin viljelykseen Kepolan loputkin jokiniitut ja osa torpista sai maata rintamaiden liepeilt\u00e4. Pappilan torppareille k\u00e4vi paremmin kuin osalle Kepolan alustalaisia. Kaksi pappilan torppaa, Hietala ja Tuomela, sijaitsivat kaukana mets\u00e4ss\u00e4 pikkuisten peltotilkkujen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Ne siirrettiin l\u00e4hemm\u00e4ksi Kepolannummea tavallaan uudistiloina ja niiden el\u00e4misen edellytykset paranivat melkoisesti. Piltin sotilastorppa liitettiin Kepolan M\u00e4nnist\u00f6n torppaan ja asukkaat muuttivat muualle. Kaukana Marketan takamailla oli asunut linnustaja, jonka muistona paikkaa kutsuttiin Iso-Linturin levoksi. Aikanaan asutus h\u00e4visi, mutta paikka antoi nimens\u00e4 nimismiehen pojille Linturin veljeksille. Samaa kuin torpille tapahtui my\u00f6s tilattomalle v\u00e4est\u00f6lle, ns. m\u00e4kitupalaisille. N\u00e4iden olosuhteet eiv\u00e4t kuitenkaan parantuneet ratkaisevasti aikojen kuluessa, vaan omasta tuvasta ja perunamaasta huolimatta maaty\u00f6l\u00e4iset j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 torpparimullistusten j\u00e4lkeenkin pienel\u00e4jiksi. Vasta seuraava kehitysaalto sotien j\u00e4lkeen kohensi koulutuksen my\u00f6t\u00e4 heid\u00e4n mahdollisuuksiaan muun kansalaisyhteiskunnan tasolle.<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tPyh\u00e4n Henrikin j\u00e4ljill\u00e4-seminaari 15.5.2011<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Seminaari pidettiin 15.5.2011 K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 Lallin koululla. Seminaarissa oli 3 esitelm\u00e4\u00e4.
FM Akuliina Aartolahti, maakuntamuseotutkija, Satakunnan Museo:
Kirkonpaikkoja arkeologin silmin<\/p>

Suomen rahakammion johtaja, numismatiikan dosentti Tuukka Talvio:
Kirkkokarin rahal\u00f6yd\u00f6t uusimpien ajoitusten valossa<\/p>

Lehtori, Pyh\u00e4n Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen varapuheenjohtaja Jouni Elomaa:
Miksi vaellamme pyhille paikoille?<\/p>

Halukkaat saivat seminaarista lipun, jolla p\u00e4\u00e4si tutustumaan Euran Nauravan Lohik\u00e4\u00e4rmeen K\u00f6yli\u00f6n Kirkkokari- n\u00e4yttelyyn.<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tHiisiniemen arvoitus-seminaari 2.7.2005<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

K\u00f6yli\u00f6-p\u00e4ivien osa- ohjelmaksi Yttil\u00e4n Otta Tutuksi- hanke organisoi Kaivu-seminaarin nimell\u00e4 Hiisiniemen arvoitus. Ajankohta oli 2.7.2005 ja paikkana oli Lallin koulu. Seminaarissa oli 4 esitelm\u00e4\u00e4 ja 5 luennoitsijaa<\/p>

Mikko Moilanen:
Miekkojen teknisest\u00e4 kehityksest\u00e4 keski- ja my\u00f6h\u00e4israutakaudella<\/p>

Sami Raninen:
K\u00f6yli\u00f6nsaaren rautakautiset ruumiskalmistot<\/p>

Sari M\u00e4ntyl\u00e4:
Ty\u00f6kirveit\u00e4 ja tapparoita- kirveet rautakauden lopulla<\/p>

Kari Uotila ja Hannele Lehtonen:
K\u00f6yli\u00f6n tuhottu, kaivettu ja viel\u00e4 kaivamaton menneisyys<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tLalli-seminaari 5.10.2002<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Lalli-seminaari pidettiin 5.10.2002 K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 Lallin koululla. Seminaarissa oli kolme erilaista esitelm\u00e4\u00e4 Lalliin ja piispa Henrikiin liittyen.<\/p>

Taidehistorian emeritusprofessori Kalevi P\u00f6ykk\u00f6:
Lalli, Piispa Henrikin surmaaja ja h\u00e4nen kuvansa taiteessa, katolilaisen n\u00e4kemys<\/p>

Tutkija Jouko Heyno:
Lalli ja piispa Henrik, tarua vai totta?<\/p>

Folkloristiikan dosentti Pertti Anttonen:
Kertomus piispa Henrikist\u00e4 historian- ja kulttuurintutkimuksen valossa<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/i><\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/span>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tOiva Linturin gradu vuodelta 1916<\/a>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t

Oiva Linturin pro gradu
\u00c4\u00e4nnehistoriallinen tutkielma piispa Henrikin surmarunon kielest\u00e4<\/strong>
Kirjoittanut Oiva Linturi v. 1916<\/p>

Minulla, Oiva Olavi Linturilla, t\u00e4m\u00e4n pro gradun kirjoittajan pojalla, on tarve selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiedoston synty\u00e4 ja siihen
liittyneit\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 aika v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 hankaluuksia.<\/p>

Hankittuani Helsingin yliopistosta kopion is\u00e4ni aikanaan tekem\u00e4st\u00e4 pro gradu -tutkielmasta tarkoitukseni oli vain saada
melkoinen lis\u00e4 is\u00e4ni entuudestaankin runsaaseen kirjalliseen tuotantoon. Ryhdytty\u00e4ni kirjoittamaan tuota gradua
tietokoneelleni kiinnostuin itse aiheestakin – onhan oma kielemme sent\u00e4\u00e4n aina ollut l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4ni.
Tuossa naputtelussa muodostui aikamoiseksi kirjoituskoneongelmaksi murrefonttien synnytt\u00e4minen. Vaikka selailin
mielest\u00e4ni aika perinpohjaisesti Word-tiedoston merkist\u00f6\u00e4, en saanut sielt\u00e4 irti kuin osan is\u00e4ni k\u00e4sin kirjoittamista
fonteista. Toistaiseksi tulos on per\u00e4ti v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4; jossain vaiheessa huomasin mm. seonneeni \u00e4- ja \u00e3- kirjaimissa tai
oikeastaan merkeiss\u00e4. Is\u00e4ni s:st\u00e4 en ota senk\u00e4\u00e4n vertaa selv\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n k\u00e4ytti aikalaistensa tavoin normaalissakin
kirjoituksessaan sek\u00e4 lyhytt\u00e4 ett\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 s:\u00e4\u00e4. Kun ne esiintyv\u00e4t samanlaisina Surmavirress\u00e4, en l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina pysy
k\u00e4rryill\u00e4. Kaiken lis\u00e4ksi is\u00e4ni puhuu viel\u00e4 kolmannenlaatuisesta s:st\u00e4; h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 jopa omaa merkki\u00e4. Sen olen
yleens\u00e4 merkinnyt paremman puutteessa ?:ll\u00e4.
Kunhan ensin saan koko tekstin koneelle, paneudun toden teolla merkkeihin. Ellen siihen ehdi, ehk\u00e4 jollakulla muulla
asiasta kiinnostuneella on joskus kyky parantaa teksti\u00e4ni. Sen j\u00e4lkeen se jopa kelvannee vaikkapa Helsingin yliopistoon.
Onhan se toki n\u00e4in s\u00e4hk\u00f6isen\u00e4 k\u00e4tev\u00e4mpi k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 kuin siell\u00e4 oleva alkuper\u00e4inen kappale.<\/p>

Suomen kielen gradussa ei luulisi olevan ortografisia virheit\u00e4. Niit\u00e4 on kuitenkin pujahtanut tekstiin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n runsaasti.
Koska tarkastajakaan ei ole puuttunut niihin, oletan suurimman osan virheist\u00e4 kuuluneen aikansa tapoihin. Kirjoitettukin
kieli kehittyy: jo kauan sitten ihmettelin suomen kielen professorin E. N. Set\u00e4l\u00e4n kirjoituksissa olevia nykyisin melko
karkeiksi luokiteltavia rakenteellisia virheit\u00e4.
Liev\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 ortografian pett\u00e4misest\u00e4 voin mainita sanan ensim\u00e4inen; kun sanasta puuttui toinen m jopa oman
el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina, ei ole ihme, ett\u00e4 is\u00e4ni viel\u00e4 aikaisemmin tyytyi yhteen. Samoin is\u00e4ni i:tt\u00f6m\u00e4t tarkotus tai
osotus eiv\u00e4t h\u00e4irinne ket\u00e4\u00e4n. N\u00e4in v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 erheit\u00e4 en ole edes oikaissut. Pahemmat olen kyll\u00e4 korjannut; sulkumerkkien
v\u00e4liss\u00e4 oleva kursivoitu teksti tai useasti vain v\u00e4limerkki osoittavat minun olevan eri mielt\u00e4 is\u00e4ni kanssa. Kaiken muunkin
is\u00e4ni tekstist\u00e4 poikkeavan olen kursivoinut. Jossakin se vain ei n\u00e4y: yhdysviiva kuuluu sellaisiin. Tekstist\u00e4 siis ei aina
selvi\u00e4, ett\u00e4 sellaiset selv\u00e4t yhdyssanat kuin geminaatta kk ja yksin\u00e4is i kelpasivat is\u00e4lleni ja h\u00e4nen aikalaisilleen t\u00e4llaisina.
Is\u00e4ni gradu lienee edelleenkin arvostettu kielitutkimus. Sen voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 yliopisto on sidotuttanut sen koviin
kansiin. Se ei siihen aikaan ollut kovinkaan yleist\u00e4. Is\u00e4ni ty\u00f6 ansaitsee tuollaisen kohtelun er\u00e4\u00e4st\u00e4 muustakin syyst\u00e4,
k\u00e4sialallisesta ansiostaan. Kirjoituksen sujuvuus ja selkeys ovat sit\u00e4kin ihmeellisempi\u00e4, kun tied\u00e4n is\u00e4ni olleen
vasenk\u00e4tisen. H\u00e4nen aikanaan koulussa ei s\u00e4\u00e4litty t\u00e4ten poikkeavia, vaan kaikkien oppilaitten oli otettava kyn\u00e4
kauniiseen eli oikeaan k\u00e4teen. Is\u00e4ni esimerkki osoittaa, ett\u00e4 niinkin p\u00e4\u00e4stiin kunnollisiin tuloksiin.
Mahdolliset virheet ovat koneen, eiv\u00e4t minun tekemi\u00e4ni!
K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2005
Olavi Linturi<\/p>

Olavi Linturin johdanto is\u00e4ns\u00e4 Oiva Linturin opinn\u00e4ytety\u00f6st\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy t\u00e4h\u00e4n, ja t\u00e4st\u00e4 alkaa Oiva Linturin teksti.<\/strong><\/p>

JOHDANTO<\/strong><\/p>

Piispa Henrikin surmavirsi, tuo tunnettu kaunis kansanruno, joka vanhalla suomalaisella runomitalla el\u00e4v\u00e4sti ja
voimallisesti kuvaa Suomen ensim\u00e4isen kristinopin saarnaajan, piispa Henrikin maassamme k\u00e4rsim\u00e4\u00e4
marttyyrikuolemaa, on meid\u00e4n ei ainoastaan aiheeltaan vaan varmaan my\u00f6s synnylt\u00e4\u00e4nkin vanhin historiallinen
runomme. Meid\u00e4n aikaamme ei Surmavirren syntym\u00e4ajasta sen paremmin kuin runon ensim\u00e4isest\u00e4 laulajastakaan ole
kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tietoja s\u00e4ilynyt, mutta historiallisilla ja kielellisill\u00e4 todisteilla on sen osotettu syntyneen jo sangen varhain
keskiajalla, l\u00e4hinn\u00e4 vuoden 1300:n seuduilla. Surmavirren ensim\u00e4inen laulaja on itse tuskin kuulunut varsinaisen kansan
miehiin, pikemmin lankeaa kunnia sepitt\u00e4misest\u00e4 jollekin pappismiehelle, joka l\u00e4hinn\u00e4 kirkollisia tarkotusperi\u00e4
silm\u00e4ll\u00e4pit\u00e4en on Henrikin jo t\u00e4ll\u00f6in pyhimyksen arvoon kohonneen persoonan ymp\u00e4rille muodostuneet legendat
runomuo-toon pukenut; kansa omisti kuitenkin kohta Surmavirren omakseen, kansan suussa alkoi runo kulkea ja
kehitty\u00e4, kunnes se 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa oli saavuttanut t\u00e4ydellisimm\u00e4n muotonsa. T\u00e4lt\u00e4 ajalta ovat ne
muutamat kirjaanpanot, k\u00e4sitt\u00e4en kaiken kaikkiaan puolikymment\u00e4 runotoisintoa, jotka nyt tunnemme piispa Henrikin
surmavirren nimell\u00e4, ja jotka her\u00e4t-t\u00e4v\u00e4t mielenkiintoamme ei ainoastaan vanhoina kansanrunouden tuotteina vaan my\u00f6s
sek\u00e4 historiallisina todistuskappaleina ett\u00e4 viel\u00e4 suuremmassa m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 vanhoina kielellisin\u00e4 muistomerkkein\u00e4
kaukaiselta keskiajalta.
Ryhtyess\u00e4mme l\u00e4hemmin tarkastamaan Surmavirren eri toisintoja, ansaitsee ennen muuta huomiotamme runon pisin ja
t\u00e4ydellisin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti Pohjanmaalla muistiinpantu toisinto, jonka prof. Set\u00e4l\u00e4n P. Henrikin surmarunon toisintojen
t\u00e4ydellisess\u00e4 julkaisussa L\u00e4nsi-Suomi II:ssa tapaamme N:o II:na. T\u00e4m\u00e4 toisinto on meid\u00e4n aikaamme s\u00e4ilynyt
kahtenakin eri kirjaanpanona (IIA ja IIB), mitk\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kumpikaan ole alkuper\u00e4isi\u00e4 vaan kopioita ja
t\u00e4ll\u00f6in – p\u00e4\u00e4tt\u00e4en j\u00e4ljenn\u00f6sten verrattain tarkasta yht\u00e4pit\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 varmaankin samasta alkuper\u00e4isest\u00e4, joka kuitenkin
on hukkunut. Meille s\u00e4ilyneet kopiot l\u00f6ydettiin vasta viime vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla, mutta ovat ne kumpikin tehdyt jo
1700-luvun alkupuolella: A-kirjaanpano on sen muistiinpanijan Andreas Israelinpoika Heikkil\u00e4n oman ilmoituksen mukaan
”cirioitetu Joullun pyhin\u00e4 1739 ja Heikil\u00e4n Taloisa”, jonka on arveltu olleen jossain Pohjanmaalla, B-kirjaanpanon i\u00e4st\u00e4 ei
ole n\u00e4in tarkkaa tietoa olemassa, mutta on se n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti hyvin samanaikuinen kuin A-kirjaanpanokin ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4en siit\u00e4,
ett\u00e4 se kuului pohjanmaalaisen papin Antti T\u00f6rnuddin runokokoelmiin, sekin Pohjanmaalla tehty. – Kuten jo aikaisemmin
mainitsimme on t\u00e4m\u00e4 toisinto, joka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 kokonaista 200 s\u00e4ett\u00e4, ei ainoastaan laajin vaan my\u00f6s sek\u00e4 muodon ett\u00e4
sis\u00e4llyksen puolesta t\u00e4ydellisin kaikista Surmarunon toisinnoista. – My\u00f6s kielellisess\u00e4 suhteessa on toisinto sangen mielenkiintoinen; edustaen yleens\u00e4 Etel\u00e4-Pohjanmaan murteen \u00e4\u00e4nnekantaa on sen kieli useissa kohdin vanhemmalla kannalla kuin runon muiden toisintojen.
Toisen sijan Surmavirren toisintojen joukossa ansaitsee se 104 s\u00e4ett\u00e4 laaja kirjaanpano, jonka alkuper\u00e4inen kappale
l\u00f6ytyy Palmsk\u00f6ldin kokoelmissa, ja joka Set\u00e4l\u00e4n yll\u00e4mainitussa julkaisussa on N:o I:n\u00e4. Toisinaan kirjaanpanijasta yht\u00e4
v\u00e4h\u00e4n kuin kirjaanpanovuodestakaan ei ole mit\u00e4\u00e4n tietoa olemassa, mutta on se todenn\u00e4k\u00f6isesti muistiinpantu vuoden
1700:n vaiheilla jos ei mahdollisesti jo 1600-luvun viimeisill\u00e4 vuosikymmenill\u00e4. Toisinnon tuntemattoman kirjaanpanijan
ilmotuksen mukaan olisi runo t\u00e4ss\u00e4 muodossaan varsinaisesti h\u00e4m\u00e4l\u00e4isille tuttu. ”T(a)vast-Fenno(ni)bus satis nota -”
Runollisessa suhteessa ei t\u00e4m\u00e4 toisinto kohoa toisen toisinnon korkealle tasolle; sen sijaan on se sis\u00e4llyksens\u00e4 puolesta
sangen huomattava, se kun n\u00e4ytt\u00e4isi useissa kohdin s\u00e4ilytt\u00e4neen runon alkuper\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4, jotka toisista toisinnoista
ovat joko unohtuneet tai korvatut toisilla, useinkin muista runoista lainatuilla s\u00e4keill\u00e4.
Kolmas toisinto (edelleen Set\u00e4l\u00e4n mukaan) on lyhyt, vain 39 s\u00e4ett\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 katkelma, joka ei sis\u00e4ll\u00e4 paljokaan uutta.
Toisinnon on muistiinpannut Lohtajan kirkkoherra Antti T\u00f6rnudd, joka Pohjanmaalla el\u00e4neen\u00e4 on varmaan siell\u00e4
runokokoelmansakin muistiinkirjottanut. Toisinnon pohjalaisuuteen viittaa my\u00f6s sen kielimuoto, joka on yleens\u00e4 sama
kuin etel\u00e4pohjalaisessa II:ssa toisinnossakin, joskin muutamia eroavaisuuksiakin on huomattavissa.
Set\u00e4l\u00e4n useinmainitussa julkaisussa IV:nten\u00e4 ja V:nten\u00e4 (IV:n\u00e4 ja V:n\u00e4) olevat lyhyet toisinnot ovat toisin kuin
edell\u00e4k\u00e4sitellyt puhtaasti lounaissuomalaisia, siis itse kertomuksen tapahtumapaikoilta, mist\u00e4 paraana todistuksena ovat
monet karakteristiset lounaissuomalaisuudet niiden kielimuodossa. Edellisen, 33-s\u00e4keisen katkelman alkuper\u00e4inen
kirjaanpano tavataan Porthanin j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neiden paperien joukossa, j\u00e4lkim\u00e4isen, joka suomeksi ja runomitalla si-s\u00e4lt\u00e4\u00e4
vain 14 s\u00e4ett\u00e4, mutta jonka latinankielinen, suorasanainen kertomus on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti runon mukaan muodostettu, on ensin
ilmoilletuonut Greg. A. Hallenius v. 1741 ilmestyneess\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjassaan ”Dessertatio gradualis Wirmoensis in Finlandia
territorii memorabilia contineves” (ainakin sinne p\u00e4in). Mit\u00e4\u00e4n runollista arvoa ei n\u00e4ill\u00e4 lyhyill\u00e4 katkelmilla ole,
lounaissuomen murre on runon syntymisen ajoista ehtinyt olla niin suurien muutosten alaisena, ett\u00e4 vanhasta
runomitasta ei ole j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n j\u00e4lelle. Sen sijaan on vallankin IV:s (liiallinen s!) toisinto huomattava muutamien
lis\u00e4piirteiden vuoksi, joilla se t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 runon muita toisintoja.
Jos viel\u00e4 mainitsemme Set\u00e4l\u00e4n julkaisussa VI:ntena (VI:na) olevan ”toisinnon”, joka kyll\u00e4kin runomitalla sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vain
kaksi s\u00e4ett\u00e4, mutta joka sen puolesta on huomattava, ett\u00e4 sen suorasanainen, ruotsinkielinen kertomus perustunee
kansanrunoon. Ovatkin t\u00e4ss\u00e4 kaikki meille s\u00e4ilyneet toisinnot lueteltuina. Monta niit\u00e4 ei siis ole ja monet n\u00e4ist\u00e4kin ovat
katkelmaisia ja niin muodon kuin sis\u00e4llyksenkin puolesta ep\u00e4t\u00e4ydellisi\u00e4, mutta sellaisinakin antavat ne meille hyv\u00e4n
k\u00e4sityksen t\u00e4st\u00e4 vanhimmasta historiallisesta kansanrunostamme samalla kuin ne osottavat, ett\u00e4 L\u00e4nsi-Suomenkin
laululahjattomana pidetty kansa on pystynyt luomaan runotuotteita, jotka – siteeratakseni prof. Krohnia – kuvauksen
kauneuteen ja runomitan sujuvaisuuteen n\u00e4hden t\u00e4ydesti vet\u00e4v\u00e4t vertoja It\u00e4-Suomen paraille kertomarunoille.
Piispa Henrikin surmaruno joutui melkein kohta sen j\u00e4lkeen kuin se oli muistiinpantu tieteellisen tutkimuksen esineeksi.
Ensinn\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi se historiantutkijan huomion puoleensa, mutta pian opittiin sille antamaan arvoa my\u00f6skin runotuotteena.
Porthanin olemme jo aikaisemmin maininneet Surmavirsien toisintojen muistiinpanijana ja julkaisijana; h\u00e4n ansaitsee
my\u00f6s tulla mainituksi runon tieteellisen tutkimuksen alkuunpanijana. Porthan on m.m. ensim\u00e4isen\u00e4 lausunut
mielipiteens\u00e4 Surmarunon i\u00e4st\u00e4, vaikkakin h\u00e4nen arvelunsa, ett\u00e4 runo olisi verrattain my\u00f6h\u00e4syntyinen, ei ole saavuttanut
my\u00f6hemp\u00e4in tutkijain hyv\u00e4ksymist\u00e4. – Seuraava huomat-tavampi Surmarunon tutkija on Elias L\u00f6nnrot. Vuoden 1856:n
Suomi-kirjassa, josta L\u00f6nnrot julkaisi kaksi siihen asti tuntematonta Surmavirren toisintoa (IIB ja III), teki h\u00e4n samassa
yhteydess\u00e4 lukuisia huomautuksia runon kielest\u00e4 sek\u00e4 yritti siihen asti tunnettujen toisintojen (I, IIB ja III) avulla
palauttaa sit\u00e4 alkumuotoonsa. Sit\u00e4 paitsi on h\u00e4n sanakirjassaan selitt\u00e4nyt useita Surmarunossa esiintyvi\u00e4 oudompia
sanoja, jopa kokonaisia s\u00e4keit\u00e4kin. – L\u00f6nnrotin yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin Porthaninkaan voi tuskin kuitenkaan sanoa suurestikaan
vieneen Surmarunon tutkimusta eteenp\u00e4in; vasta meid\u00e4n aikanamme on runo joutunut perinpohjaisemman ja kriitti-
semm\u00e4n tutkimuksen esineeksi. Mainitsen t\u00e4ss\u00e4 vain prof. Krohnin tutkielman Kantelettaren tutkimusten ensim\u00e4isess\u00e4
osassa, miss\u00e4 h\u00e4n ensim\u00e4isen\u00e4 on Surmarunoa eri puolilta yhten\u00e4isesti k\u00e4sitellyt sek\u00e4 prof. Set\u00e4l\u00e4n etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 runon
kielellist\u00e4 puolta koskettelevat kirjoitukset L\u00e4nsi-Suomi II:ssa, Finnisch-ugrische Forschungen’issa, Wiritt\u00e4j\u00e4ss\u00e4,
mahdollisesti muuallakin.
Surmarunon kielimuodosta ei t\u00e4h\u00e4n asti ole yhten\u00e4ist\u00e4 esityst\u00e4 ilmestynyt; tutkielmani tarkoituksena onkin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4
runon kielellisen puolen valaiseminen. P\u00e4\u00e4-osana (po. p\u00e4\u00e4osana) on siis ortografinen ja \u00e4\u00e4nnehistoriallinen esitys eri
toisintojen kielest\u00e4. Mit\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n k\u00e4sittelyyn tulee, olen ortografisessa osassa yleens\u00e4 ottanut huomioon vain ne kohdat,
joissa \u00e4\u00e4nteiden-merkint\u00e4 poikkeaa nykyisest\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, \u00e4\u00e4nnehistoriallisessa puolessa olen toiselta puolen
kiinnitt\u00e4nyt huomiota runon kielimuodon vanhoihin piirteisiin, toiselta puolen tehnyt vertailuja nykyismurteisiin, t\u00e4ll\u00f6in
etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4nsimurteisiin, joiden \u00e4\u00e4nnekantaa toisintojen kielimuodon yleens\u00e4 voi sanoa edustavan. Sit\u00e4 paitsi olen
erityisess\u00e4 liitteess\u00e4 etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 eri toisintoja toisiinsa vertailemalla koittanut (koettanut) tehd\u00e4 joitakin p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 runon
alkumuodosta; lopussa on t\u00e4ydellinen sanaluettelo, miss\u00e4 kaikki oudommat sanat on selitetty.<\/p>

ENSIM\u00c4INEN TOISINTO<\/strong>
Ortografia
Ensim\u00e4isen toisinnon ortografia on ajakseen sangen johdonmukainen ja selv\u00e4. Monessa kohdin on se jo aivan nykyisen
k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kannalla. Kuitenkin tavataan viel\u00e4 useita vanhempaan kirjallisuuteemme Agricolan ajoista juurtuneita ruotsista
lainattuja merkkej\u00e4 ja merkint\u00e4tapoja; t\u00e4llaisia ovat esim. \u00e5 lyhyen o:n, c ck yksin\u00e4is- ja geminaatta-k:n merkkin\u00e4,
horjuvaisuus vokaalien kvantititeetin merkitsemisess\u00e4 j.n.e. – Eri \u00e4\u00e4nteiden merkint\u00e4 poikkeaa nykyisest\u00e4 seuraavissa
kohdin.
Vokaalit
1.Lyhyet vokaalit
o
o:n merkkin\u00e4 on kolmessa sanassa k\u00e4ytetty ruotsinkielen ortografiasta lainattua \u00e5:ta: J\u00e5ki s. 14, K\u00e5weron s. 14, K\u00e5werr\u00e5
s. 17. Viimeksimainittu sana on alkuper\u00e4isess\u00e4 kirjaanpanossa hyvin ep\u00e4selv\u00e4sti kirjoitettu, mik\u00e4 seikka selitt\u00e4\u00e4 Set\u00e4l\u00e4n
lukutavan K\u00e5wessa; oikea tai ainakin oikeampi lukutapa on K\u00e5werr\u00e4, jolloin \u00e4:t\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 kirjoitusvirheen\u00e4 pro: \u00e5
u
u:ta on muutama kerta sanan ensi tavussa merkitty kahdella vokaalimerkill\u00e4 (uu): (pa-ha)suukuinen s. 67, Cuusta s. 93,
Tuuli s. 103.
\u00e4
\u00e4:t\u00e4 on kahdessa sanassa merkitty e:ll\u00e4 (ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4): weliellensen s. 12 (vrt. we-lielens\u00e4n s. 7), J\u00e4ri\u00e4stenszen
s. 26. Kirjoitusvirhe on: paiw\u00e4 s. 25.
i
i:n merkkin\u00e4 on kerran lopussa j: Ymb\u00e4rj s. 17, kerran samoin edemp\u00e4n\u00e4 sanassa ij: waliaihisijn s. 18.
e
e:t\u00e4 on muutamia kertoja merkitty \u00e4:ll\u00e4 (kaikissa esimerkeiss\u00e4 on e sanan ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4): J\u00e4ri\u00e4stenszen s. 26,
pid\u00e4tt\u00e4 (lue: pidet\u00e4) s. 31, hirt\u00e4hinen s. 95. \u00e4:n ja e:n merkint\u00e4\u00e4 ei siis eroiteta tarkasti toisistaan.
Muutamia kertoja on p\u00e4\u00e4korottoman tavun j\u00e4lkeisen h:n ja sanan loppu n:n (po. loppu-n:n) v\u00e4linen vokaali, joka aina
tulee olemaan sama kuin edellisen tavun loppuvokaali, omituisesti j\u00e4tetty merkitsem\u00e4tt\u00e4: H\u00e4mehu ss. 15 ja 40 (vrt.
H\u00e4mehen ss. 4 ja 6), ajamahn s. 24, Suomehn s. 85 (mutta: rekehen s. 84), teht\u00e4k\u00f6hn s. 87, rakettakohn s. 88.
2. Pitk\u00e4t vokaalit
a. Ensi tavussa.
\u00e3 (merkki tarkoittaa pitk\u00e4\u00e4 a:ta)
\u00e3:ta on yhdess\u00e4 sanassa poikkeuksellisesti merkitty yksinkertaisella a:lla: ratelian s. 102.
\u00e4’ (korotusmerkki tarkoittaa \u00e4:n olevan edell\u00e4 olleen a:n tavoin pitk\u00e4)
Samoinkuin \u00e3:ta on \u00e4’:t\u00e4kin pari kertaa merkitty yksinkertaisella \u00e4:ll\u00e4: j\u00e4t\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s. 13, p\u00e4ld\u00e4 s. 43 (vrt. p\u00e4\u00e4ld\u00e4 s. 59).
e’
e’ esiintyy tekstiss\u00e4mme vain vieraskielisess\u00e4 nimess\u00e4 Erich(i) ss. 5, 11, 27, t\u00e4ll\u00f6in aina mer-kittyn\u00e4 yhdell\u00e4 e:ll\u00e4.
i’
i’:n merkkin\u00e4 on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ij, esim. Sijtt\u00e4 ss. 36 ja 40, sijn\u00e4 ss. 34, 48, hijpan s. 95. Poik-keuksellisesti on i’:t\u00e4 kaksi
kertaa merkitty i:ll\u00e4: Sin\u00e4 ss. 34, 35.
b. Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa.
Pitk\u00e4t vokaalit o’, u’ ja \u00e4’ ovat ne harvat kerrat, jotka ne tekstiss\u00e4mme esiintyv\u00e4t, merkityt yh-dell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4: warjon
(illat) s. 79, cuulu (prees. 3. pers.) ss. 73, 76, paiv\u00e4 (partit.) s. 25; \u00e3:n merkkin\u00e4 sen sijaan on aina aa: herraa s. 70, tacaa
s. 70, rackaan s. 102.
Muista vokaaleista ei tavata esimerkki\u00e4. (esimerkkej\u00e4)
Diftongit
Diftongien merkint\u00e4 poikkeaa vain hyvin harvoissa kohdin nykyisest\u00e4. Diftongin j\u00e4lkikompo-nentti (u, e) on pari kertaa
merkitty kahdella vokaalimerkill\u00e4: Kiuulon s. 16, hieetoja s. 58 (vrt. hietoja s. 60.). My\u00f6skin i diftongin j\u00e4lkikomponenttina
on muutamia kertoja merkitty poikkeavasti, nim. kerran j:ll\u00e4: Sanoj s. 79, kaksi kertaa ij:ll\u00e4: Keijtti ss. 39, 53. (Toinen mah-
dollinen lukutapa olisi: k\u00e4ytti.) – Viel\u00e4 on huomattava kirjoitustapa ki\u00e4rr\u00e4m, miss\u00e4 \u00e4 mahdolli-sesti on e:n merkkin\u00e4.
Ylemp\u00e4n\u00e4 tapasimme jo muutamia esimerkki\u00e4 (po. esimerkkej\u00e4) e:n merkitsemisest\u00e4 \u00e4:ll\u00e4 (siv. 13.). Ks. my\u00f6s
\u00e4\u00e4nnehistoriallista osaa.
Konsonantit (sivu 16)
1. Lyhyet konsonantit.
Klusiilit k, t, p.
k
k:ta merkit\u00e4\u00e4n
1. c:ll\u00e4, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain takavokaalien edell\u00e4, es. caswoi s. 2, uscolinen s. 71, carcot s. 78.
2. k:lla yleens\u00e4 etuvokaalien edell\u00e4, esim. kirco s. 87, lakin s. 93, 97, kyp\u00e4r\u00e4n s. 94. Muutamia kertoja tavataan k my\u00f6s
takavokaalin edell\u00e4, esim. kumu s. 73 (s. 76: cumu), uskocana s. 65, Kuningas ss. 5, 11, 27.
3. g:ll\u00e4 aina ?-\u00e4\u00e4nteen j\u00e4ljess\u00e4: Ajango s. 74, gongarita s. 78. T\u00e4ss\u00e4 viimeksimainitussa sanassa poikkeuksellisesti my\u00f6s
sanan alussa, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ruotsalaisen originaalin (g\u00e5ngare) kirjoitustapaan nojautuen.
4. ch:lla vieraskielisiss\u00e4 nimiss\u00e4: Erichillen s. 7, Erich ss. 11, 27, Chertu s. 37, Henrichillen ss. 12, 28.
t
t:n merkint\u00e4 on nykyisest\u00e4 poikkeava yleens\u00e4 vain milloin se on n:n j\u00e4ljess\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 asemassa on sit\u00e4 kuten yleens\u00e4
vanhemmassa kirjallisuudessamme merkitty d:ll\u00e4, esim. Anduroillensan s. 22, Em\u00e4nd\u00e4 s. 37, p\u00e4\u00e4ld\u00e4 s. 57.
Viel\u00e4 l\u00f6ytyy yksi esimerkki (vokaalienv\u00e4lisen) t:n merkitsemisest\u00e4 tt:ll\u00e4: pid\u00e4tt\u00e4 s. 31. Samoin ortografian laskuun tekisi
mieli panna Surmarunon kielimuodolle oudon, geminaatta t:llisen (geminaatta-t:llisen) abessiivin p\u00e4\u00e4tteen muodossa
j\u00e4t\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s. 13.
p
Samoinkuin k ja t on p:kin nasaalin (m:n) j\u00e4ljess\u00e4 merkitty puhe\u00e4\u00e4nelliseksi (b:ll\u00e4). – Esi-merkkej\u00e4 on kyll\u00e4kin vain yksi:
Ymb\u00e4rj s. 17.
Spirantit d, ?, s, h.
d
d:n (tai sen jatkajan, ks. l\u00e4hemmin \u00e4\u00e4nnehistoriallisesta osasta) merkkin\u00e4 on d, es. lahden s. 32, pid\u00e4mme s. 35.
?
?-\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 tarkoittaa todenn\u00e4k\u00f6isesti digrafi (n\u00e4in sen luen, vaan en ymm\u00e4rr\u00e4!) tz: Ruotzis s. 3. Sama on merkint\u00e4
avoimessakin tavussa, joten \u00e4\u00e4nteen kvantiteetista ei kirjoitustavan johdolla voi mit\u00e4\u00e4n sanoa.
s
s:n merkkin\u00e4 on k\u00e4ytetty sek\u00e4 lyhytt\u00e4 ett\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 s:\u00e4\u00e4. Sanan lopussa tavataan aina lyhyt s, esim. Ruotzis s. 3, Kuningas
ss. 5, 11, 27, p\u00e4\u00e4st\u00e4ns s. 97, sanan alussa sen sijaan esiintyv\u00e4t sek\u00e4 s ett\u00e4 ? ilman mit\u00e4\u00e4n johdonmukaisuutta, kuten n\u00e4kyy seuraavista esimerkeist\u00e4: Sin\u00e4 s. 35, ?iin\u00e4 s. 35, Sormuxen s. 99, ?ormestans s. 99. – Sanan sis\u00e4ss\u00e4 on tavua
alottavan s:n merkkin\u00e4 yleens\u00e4 ?, tavua lopettavan s, esim. ihmi?et s. 54, uskocana s. 65, lackarin?an s. 68, hewoista s.
77. Muutaman kerran tavataan kuitenkin pitk\u00e4 ? tavua lopettamassakin: ca?woi s. 2, ri?tim\u00e4tt\u00f6m\u00e4llen s. 9, kew\u00e4i?t\u00e4 s. 25
ja p\u00e4invastoin lyhyt s tavun alussa: cohdallensan s. 20. – Viel\u00e4 esiintyy s:n merkkin\u00e4 3:nnen persoonan
possessiivisuffiksissa (n:n j\u00e4ljess\u00e4) kaksi kertaa ?z: J\u00e4ri\u00e4?te?zen s. 26, welielen?z\u00e4n s. 28.
(T\u00e4ss\u00e4 joudun selittelyn tielle: En oikein p\u00e4\u00e4se selville siit\u00e4, mik\u00e4 ero oli pitk\u00e4ll\u00e4 f-kirjainta muistuttavalla ja lyhyell\u00e4 s:ll\u00e4.
Kysymys on hankala siksi, ett\u00e4 is\u00e4ni k\u00e4ytti omassa tekstiss\u00e4\u00e4n vanhahtavaa tapaa kohdella kahta rinnakkaista s:\u00e4\u00e4 eri
tavoin: ensimm\u00e4inen oli lyhyen\u00e4 ja toinen pitk\u00e4n\u00e4. Kun h\u00e4n sen lis\u00e4ksi sujautti sanan yksin\u00e4isen s:n mielest\u00e4ni aika
mielivaltaisesti joko pitk\u00e4n\u00e4 tai lyhyen\u00e4, sotku on valmis. Onneksi asia lienee pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n muodollinen.)
h
h:n merkint\u00e4 poikkeaa nykyisest\u00e4 vain sen ollessa t:n edell\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 asemassa on h:ta kaksi kertaa merkitty ch:lla:
himachtelit s. 98, luicachtelit s. 100, kerran c:ll\u00e4: yct\u00e4 s. 26. N\u00e4iden rinnalla kuitenkin my\u00f6s h:lla: walehteletkin s. 64.
Tavua lopettavan ch:n merkitseminen t:n edell\u00e4 ch:lla, resp. (?) c:ll\u00e4 on vanhimmassa kirjallisuudessamme hyvin yleist\u00e4
ja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti alkuperin (outo) ruotsinkielen ortografian vaikutusta; ruotsinkielen ch:lla merkitty \u00e4\u00e4nne sa-noissa
sellaisissa kuin es. fruchta, rychte, flechte oli nim. 1600- ja 1700-luvuilla hyvin l\u00e4hell\u00e4 meid\u00e4n tavualopettavaa,
voimakasta h:tamme, saaden ruotsinkielen ortografiasta itselleen merkinn\u00e4n (Ks. Martti Airila, Martin
maanlainsuomennoksen kielest\u00e4, siv. 21.)
Nasaalit ja likvidat
?
?:n merkkin\u00e4 on kuten nykyiskieless\u00e4kin n, esim. Ajango s. 74, gongarita s. 78.
r
r:\u00e4\u00e4 on yhden kerran poikkeuksellisesti merkitty rr:ll\u00e4: K\u00e5werr\u00e4 s. 14 (vrt. K\u00e5weron s. 17).
Puolivokaalit j ja v
j
j:t\u00e4 on merkitty
1. j:ll\u00e4 aina sanan alussa, esim. Jo ss. 29, 73, juotu s. 55, Joki s. 14, usein sanan sis\u00e4ss\u00e4kin, esim. ajamahn s. 24,
Ajango s. 74, warjon s. 79, h\u00e4rj\u00e4n s. 84.
2. i:ll\u00e4 a) vokaalin j\u00e4ljess\u00e4 kaksi kertaa: Aioit s. 25, Saarnoia s. 79 (j:st\u00e4 sen sijaan on kuusi esimerkki\u00e4), b) likvidan
j\u00e4ljess\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 asemassa on i tavallisempi kuin j esiintyen kuusi kertaa: welielen?\u00e4n s. 7, weliellen?en s. 12, waliahi?ijn
s. 18, Sariallen?an s. 21, J\u00e4ri\u00e4?ten?en s. 26, welielen?z\u00e4n s. 28, j:st\u00e4 on nelj\u00e4 esimerkki\u00e4. Sanansis\u00e4isen j:n
merkitseminen i:ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi osaltaan perustuvan my\u00f6s erilaiseen (i:n) \u00e4\u00e4nt\u00e4miseen. Ks. \u00e4\u00e4nnehistoriallista osaa.
v
v:t\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kaksinkertaisella w:ll\u00e4, esim. leiw\u00e4n s. 43, wet\u00e4wi s. 85. Yhden ainoan kerran tapaamme
yksinkertaisen v:n: uupunevi s. 84.
2. Geminaattakonsonantit
kk
kk:ta merkit\u00e4\u00e4n
1. ck:lla, joka on kk:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen merkitsemistapa, esim. Cackarin?an s. 68, taicka s. 82, rackaan s. 102.
2. ch:lla vieraskielisiss\u00e4 nimiss\u00e4: Heinirichi ss. 4, 15, 40, 75, Erichi s. 5.
3. kerran takavokaalin edell\u00e4 c:ll\u00e4: kirco s. 87.
tt
tt:n merkkin\u00e4 on kerran (r:n j\u00e4ljess\u00e4) t: Chertu s. 37.
??
??:t\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n samoinkuin ?:t\u00e4kin tz:lla: patzahalda s. 63.
ss
ss:\u00e4\u00e4 on merkitty s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ?s:ll\u00e4, esim. t\u00e4?s\u00e4 ss. 4, 5, 6, Cu?sa s. 86. Ainoa poikkeus on: t\u00e4?z\u00e4 s. 29.
mm
mm:n merkkin\u00e4 on kerran m’: juom’a s. 34, muuten aina mm, es. ?y\u00f6mme s. 34.
ll
ll:\u00e4\u00e4 on muutamia kertoja edemp\u00e4n\u00e4 sanassa merkitty yhdell\u00e4 l:ll\u00e4: welielen?\u00e4n s. 7, we-lielen?een s. 28, uscolinen s.
71. T\u00e4m\u00e4 ll:n poikkeava merkint\u00e4 perustuu n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti erilaiseen \u00e4\u00e4nt\u00e4miseen, josta l\u00e4hemmin \u00e4\u00e4nnehistoriallisessa
osassa.
\u00c4\u00e4nneyhtym\u00e4 ks
\u00c4\u00e4nneyhtym\u00e4 ks on aina merkitty x:ll\u00e4, esim. l\u00e4xit ss. 24, 29, hiuxet s. 98, Maxa s. 104.
\u00c4\u00e4nnehistoriallinen osa
Konsonantit
Klusiilit
Klusiilien edustus on t\u00e4ysin nykyisen yleiskielen kannalla, joten niist\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n erikoi-sempaa huomautettavaa. Ainoa
mainitsemisen arvoinen muoto on j\u00e4t\u00e4m\u00e4tt\u00e4 s. 13, jonka ge-minaatta(-)t:llinen abessiivin p\u00e4\u00e4te ei ole aivan
odotuksenmukainen varsinaisesti h\u00e4m\u00e4l\u00e4iseksi ilmoitetussa runossa. Aiemmin (siv. 17) olen huomauttanut, ett\u00e4 tt:n
esiintyminen mahdolli-sesti on paraiten selitett\u00e4viss\u00e4 ortografisesti. (Tarkastajan korjaus: ortografiseksi)
Spirantit
?, d, ?
Korollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4 tavun alussa
? (merkki vain sinne p\u00e4in)
?:st\u00e4 on mainittavanamme vain kaksi esimerkki\u00e4, joista kummassakin sen jatkajana (likvidan j\u00e4ljess\u00e4 \u00e4:n seuratessa) on
j: J\u00e4ri\u00e4?ten?zen s. 26, h\u00e4rj\u00e4n s. 84. T\u00e4llaisia muotoja tavataan suo-messa kolmella alueella, nim. Lounais-Suomessa Etel\u00e4-Pohjanmaalla ja Kemijoen varsilla.
d vokaalin ja h:n j\u00e4ljess\u00e4
d:n vastine on t\u00e4ss\u00e4 kuten kaikissa muissakin toisinnoissa merkitty d:ll\u00e4, siis s\u00e4ilyneeksi. Or-tografian perustuksella ei
kuitenkaan voi sanoa mit\u00e4\u00e4n varmaa t\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4nteen \u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4. Runon kirjaanpanemisen aikoihin, siis vuoden
1700:n vaiheilla oli Etel\u00e4-Pohjanmaalla var-maankin jo tultu \u00f0-\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen, joka on ollut v\u00e4liasteena, jonka kautta
murteessa nykyisin ta-vattavaan r-\u00e4\u00e4nteeseen on kehitytty. H\u00e4m\u00e4l\u00e4ismurteissa taas on suoraan siirrytty d:st\u00e4 l:\u00e4\u00e4n
(viimeist\u00e4\u00e4n 1700-luvun loppupuolella.)
?, d, ? korottoman tavun vokaalin j\u00e4ljess\u00e4
d
d:n edustuksesta ei ole mit\u00e4\u00e4n erikoisempaa huomautettavaa. Nominien partitiivimuodoissa on d korottoman tavun
j\u00e4ljess\u00e4 \u00e4\u00e4nnelaillisesti kadonnut, es. p\u00e4iv\u00e4 s. 25, raha s. 46, korollisessa asemassa on p\u00e4\u00e4tteen\u00e4 my\u00f6s
odotuksenmukaisesti -ta, es. maita s. 8, gongarita s. 7.
?
Verbien preesensin singulaarin 3:nnen persoonan p\u00e4\u00e4te (p\u00e4\u00e4tteit\u00e4) on tekstiss\u00e4mme kolmea eri tyyppi\u00e4: -pi, -vi ja
edellisen vokaalin pidennys, joista kaksi viimeksimainittua palautuvat aiempaan muotoon \u00ac-*?i. \u00c4\u00e4nnelaillisia muotoja
ovat: cuulu ss. 73, 76, wet\u00e4wi s. 85. Analogi-sesti esiintyy -vi p\u00e4\u00e4te (-vi-p\u00e4\u00e4te) sivukorollisenkin tavun j\u00e4ljess\u00e4 sanassa
uupunevi s. 86, sa-moin analoginen on -pi korottoman tavun j\u00e4ljess\u00e4 muodossa tulepi s. 29. – Huomattava on ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4
(samoinkuin toisessa ja kolmannessa) toisinnossa esiintyv\u00e4 -vi(-)p\u00e4\u00e4te on l\u00e4nsisuomalai-sille murteille vieras; se on
niiss\u00e4 aina kehittynyt edellisen vokaalin pidennykseksi. T\u00e4m\u00e4 ke-hitys on tapahtunut hyvin varhain, koska Agricolallakin
tavataan en\u00e4\u00e4 vain muotoja, joissa loppu-i on heittynyt pois ja v vokaalintunut, es. cantan, ottan j.n.e. (Ojansuu,
Agricolan kie-lest\u00e4 s. 55.) Surmarunon vi-p\u00e4\u00e4tteisi\u00e4 muotoja ei kuitenkaan tarvinne pit\u00e4\u00e4 it\u00e4suomalaisina; ne voivat yht\u00e4
hyvin olla runossa per\u00e4isin ajalta, jolloin vi-p\u00e4\u00e4te viel\u00e4 oli l\u00e4nsisuomessa k\u00e4yt\u00e4n-n\u00f6ss\u00e4.
Spirantit ?, d, ? tavun lopussa
Puhe\u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n konsonantin edell\u00e4
(*ds >)??
Yleiskielen ts:n vastine on ensim\u00e4isess\u00e4 (samoinkuin toisessa ja nelj\u00e4nness\u00e4) toisinnossa mer-kitty tz:lla, jolla
vanhemmassa kirjallisuudessamme yleens\u00e4 tarkoitetaan ??-(?-) \u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n tavataan ?-t\u00e4 suomen murteissa
hyvin rajoitetulla alueella, p\u00e4\u00e4-asiassa (p\u00e4\u00e4asiassa) luonaismurteessa, aikaisemmin on sit\u00e4 l\u00e4nsimurteissa tavattu hyvin
laajoilla alueilla. Ks. Set\u00e4l\u00e4, \u00c4\u00e4nnehistoria ss. 177-178.)
?t
Vahva aste toisin kuin nykyisess\u00e4 yleiskieless\u00e4 on yleistetty imperfektin taivutukseen verbiss\u00e4 l\u00e4xit s. 49. Esimerkki
heikosta asteesta on saman verbin muoto L\u00e4hk\u00e4m s. 8.
Spirantit s ja h
s
S:n suhteen on mainittava vain(,) ett\u00e4 inessiivin p\u00e4\u00e4te t\u00e4ss\u00e4 toisinnossa toisin kuin useimmissa muissa (II:ssa, IV:ss\u00e4 ja
V:ss\u00e4) on geminaatta-s:llinen. Oikeastaan odottaisi t\u00e4ss\u00e4kin yksin\u00e4is-s:\u00e4\u00e4, joka l\u00e4nsimurteissa on miltei yksinomainen;
geminaatta-s:llisi\u00e4 inessiivej\u00e4 tavataan l\u00e4n-sisuomessa vain osassa h\u00e4m\u00e4l\u00e4ismurteita ja pohjalaismurteiden it\u00e4osissa
savolaismurteiden vaikutuksesta.
h
Vokaalienv\u00e4linen korottoman tavun j\u00e4lkeinen h on ensim\u00e4isess\u00e4 (samoinkuin II:ssa ja III:ssa) toisinnossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti
s\u00e4ilyneen\u00e4. Esimerkkej\u00e4: H\u00e4mehen ss. 4, 6, patzahalda ss. 63, 92, keih\u00e4h\u00e4ns\u00e4n s. 69, ajohon s. 49, ristim\u00e4h\u00e4n s. 8,
tawoitetahan s. 81, teht\u00e4k\u00f6h\u00f6n s. 87. – h:n ka-dosta tavataan vain kolme esimerkki\u00e4: waliaihisijn s. 18 (voisi ehk\u00e4 olla
kirjoitusvirhe pro: waliahisijn?), warjon (illat.) s. 79, rackaan s. 102. Nykymurteissa on h n\u00e4in laajalti s\u00e4ilyneen\u00e4 vain
Etel\u00e4-Pohjanmaan murteessa, aiemmin on t\u00e4h\u00e4n alueeseen kuulunut my\u00f6s Pohjois-Pohjanmaan rantamurre.
h:n metateesista on yksi omituinen esimerkki H\u00e4mhen s. 75. Muuten tavataan vain metateesit-tomia muotoja, esim.
H\u00e4mehen ss. 4, 6, walehteletkin s. 64. – Muoto H\u00e4mhen viittaisi, jos sit\u00e4 ei mahdollisesti ole pidett\u00e4v\u00e4 kirjoitusvirheen\u00e4,
Pohjanmaalle.
Nasaalit ja likvidat
n
Parissa tapauksessa esiintyy I:ss\u00e4 toisinnossa sanan lopussa n, miss\u00e4 sit\u00e4 nykyiskieless\u00e4 ei ta-vata.
Allatiivin p\u00e4\u00e4te on aina -llen, esim. Maillen ristim\u00e4tt\u00f6millen s. 9, siallen ss. 42, 44, 46. Useimmissa suomen murteissa
palautuu allatiivin p\u00e4\u00e4te k-loppuiseen muotoon (-llek), -n:llisi\u00e4 allatiiveja tavataan ainakin Etel\u00e4-Pohjanmaalla ja Pohjois-
Savon h\u00e4m\u00e4l\u00e4ismurteessa. (T\u00e4m\u00e4n v\u00e4itteen kohdalle tarkastaja on py\u00f6r\u00e4ytt\u00e4nyt ?:n.)
Samaten kuin allatiivi on my\u00f6s 3:nnen persoonan possessiivisuffiksi alkuaan ollut sek\u00e4 n- ett\u00e4 k-loppuinen (-nsan ja –
nsak). Useimmat nykymurteet ovat l\u00e4hteneet k-loppuisista muodoista, -nsan(-)suffiksi tavataan nyky\u00e4\u00e4n viel\u00e4 ainakin
Nurmeksen murteessa. (T\u00e4ll\u00e4 kohdalla on marginaalissa tarkastajan merkint\u00e4: Ks. \u00c4H 385 tai 388) Surmarunon
ensim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa on 3:nnen persoonan possessiivisuffiksina aina -nsan (-ns\u00e4n), esim. welielens\u00e4n s. 7,
cohdallensan s. 20, J\u00e4ri\u00e4stenszen s. 28.
ll > l
Geminaatta(-)ll:n lyhenemisest\u00e4 korottoman tavun j\u00e4ljess\u00e4 on tekstiss\u00e4mme muutamia esi-merkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4):
welielens\u00e4n s. 7, welielenszen s. 28, uscolinen s. 71. Paljo tavallisempi on kuitenkin geminaatta l (tarkastaja alleviivannut
sanan ja kirjoittanut marginaaliin sanan merkki; kielivirhett\u00e4 h\u00e4n ei ole todennut!), esim. weliellens\u00e4n s. 12, cohdallensan
s. 20 ja geminaatat mm, rr ovat edemp\u00e4n\u00e4 sanassa aina merkityt s\u00e4ilyneiksi, esim. sy\u00f6mme, juom’a s. 34, ki\u00e4rr\u00e4m s. 16;
nn:st\u00e4 ei ole esimerkki\u00e4.
Puolivokaalit
i (originaalissa on i:n alla yl\u00f6sp\u00e4in kaareutuva viiva) on likvidan j\u00e4ljess\u00e4 useissa tapauksissa vokaalintunut, kuten
n\u00e4emme seuraavista esimerkeist\u00e4: welielens\u00e4n s. 7, weliellensen s. 12, waliaihisijn s. 18, Sariallensan s. 21,
J\u00e4ri\u00e4stenszen s. 26, welielens\u00e4n 28. Muutamia kertoja on i merkitty my\u00f6s s\u00e4ilyneeksi: corjut s. 20, kirjat s. 23, warjon s.
79, h\u00e4rj\u00e4n s. 84. Huomattava kuitenkin on, ett\u00e4 runon kirjaanpanija ei ole kyennyt tekem\u00e4\u00e4n tarkkaa eroa i:n ja i:n
merkinn\u00e4n v\u00e4lill\u00e4, joten yll\u00e4luetellut i:lliset kirjoitustavat eiv\u00e4t ole aivan varmoja todistuksia i:n vo-kaaliutumisesta.
(Marginaalissa tarkastajan kirjoittama Obs.) – Nykymurteissa esiintyy likvi-danj\u00e4lkeinen i vokaaliutuneena ainakin Etel\u00e4-
Pohjanmaalla ja useissa h\u00e4m\u00e4l\u00e4ismurteissa.
Vokaalit
Ensi tavussa
1. Lyhyet vokaalit
Ensi tavun lyhyist\u00e4 vokaaleista ei ole mit\u00e4\u00e4n erikoista huomautettavaa, tekstiss\u00e4mme kun kauttaaltaan vallitsevat
nykykielen suhteet. Mahdollisesti ortografian laskuun on pantava \u00e4 sanassa \u00c4nd’ s. 17; kuten aiemmin olemme n\u00e4hneet,
tavataan \u00e4 muutamia kertoja my\u00f6s e:n merkkin\u00e4. Huomattava kuitenkin on, ett\u00e4 sana muutamissa nykyismurteissa
esiintyy \u00e4-alkuisena.
2. Pitk\u00e4t vokaalit
Muutamat pitk\u00e4n ja lyhyen vokaalin vaihtelut ansaitsevat mainitsemista. Lyhytvokaalisia toisin kuin nykyisess\u00e4
yleiskieless\u00e4 ovat pispan s. 102, mailman s. 104; sek\u00e4 pitk\u00e4- ett\u00e4 pitk\u00e4vo-kaalisena esiintyy Sijtt\u00e4 ss. 36, 40, sitt\u00e4 ss. 71,
96.
Sanassa Siehen s. 87 on alkuper\u00e4isen pitk\u00e4n vokaalin sijalla diftongi. T\u00e4ss\u00e4 muodossa tavataan sana useissa
nykyismurteissa Satakunnassa, H\u00e4meess\u00e4 ja Etel\u00e4-Pohjanmaalla. Se on selitetty syntyneeksi siell\u00e4 ja sielt\u00e4 muotoihin
(siell\u00e4- ja sielt\u00e4-muotoihin) nojautumalla. (Ks. Ojansuu, Agricolan kielest\u00e4 siv. 71.)
3. Diftongit
Pronomini tuo esiintyy runossa kahteen kertaan i-loppuisena: Tuoi ss. 51, 91. Saman muodon mainitsee Airila Tornion
murteesta. i ei t\u00e4ss\u00e4 luultavasti ole alkuper\u00e4inen, vaan my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4.
ie > i\u00e4
\u00c4\u00e4nnekehityksest\u00e4 ie > i\u00e4 tavataan runossa yksi esimerkki: ki\u00e4rr\u00e4m s. 16, sekin, kuten orto-grafisessa osassa on
huomautettu, ep\u00e4varma. T\u00e4t\u00e4 ainoaa poikkeusta lukuunottamatta esiinty-v\u00e4t runossa aina ummistuvat diftongit.
Vokaalit ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4
ea > ia
\u00c4\u00e4nteenmuutoksesta ea > ia on tekstiss\u00e4mme yksi esimerkki: corkialda s. 103; ea > ia:n suo-rittamiseen viittaa my\u00f6s
alkuaan i-vartaloisten verbien sekaantuminen e-vartaloisiin, josta (joista) runossa on esimerkkin\u00e4 muoto Poime s. 83.
ia (< ea) on nykyismurteissa hyvin laajalle levinnyt varsinkin l\u00e4nsisuomessa, tavataan esim. lounais- ja
pohjalaismurteissa. i- ja e-vartaloisten verbien sekaantumista sen sijaan ei nykyis-murteissa en\u00e4\u00e4 tavata.
Vokaalit sanan lopussa
Loppuheitto
Vokaalien loppuheitosta tavataan verrattain harvoja esimerkki\u00e4 (po. esimerkkej\u00e4); heittyneet vokaalit ovat a, \u00e4, i,
mahdollisesti e. Eri tapaukset ovat seuraavat:
1. Nominien sijamuodot
a. inessiivi: Ruotzis s. 3, p\u00e4\u00e4s s. 33, T\u00e4ss s. 55.
b. essiivi: Sulan s. 14, Sijn’ s. 47.
c. elatiivi: kellarist ss. 45, 61.
2. Verbien pl. 1:sen persoonan p\u00e4\u00e4te: L\u00e4hk\u00e4m s. 8, ki\u00e4rr\u00e4m s. 16.
3. Verbien kielteiset muodot: (\u00c4l\u00e4) carkot s. 78.
4. Possessiivisuffiksit: Suas s. 79, p\u00e4\u00e4st\u00e4ns s. 97, sormestans s. 99.
5. Yksityiset sanat: sitt’ s. 11, \u00c4nd’ s. 13.
Loppuheittoisten muotojen esiintyminen on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ainakin osaltaan runomitan oikeuttama.
i-loppuiset diftongit
i-loppuisten diftongien j\u00e4lkikomponentti, joka useissa suomen murteissa on kadonnut, on en-sim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa
useimmin s\u00e4ilyneen\u00e4, joskin muutamia katotapauksiakin tavataan. Lu-ettelen seuraavassa t\u00e4h\u00e4n kuuluvia esimerkki\u00e4
(esimerkkej\u00e4) eri ryhmiss\u00e4\u00e4n.
1. -inen(-)loppuisissa substantiiveissa ja adjektiiveissa on i aina s\u00e4ilyneen\u00e4, esim. kew\u00e4ist\u00e4 s. 25, paha suukuinen s. 67,
hewoista ss. 74, 77.
2. -toin, -t\u00f6in(-)loppuisissa karitiiviadjektiiveissa on i vanhojen suhteiden mukaisesti s\u00e4i-lyneen\u00e4 suljetussa tavussa,
kadonneena avoimessa, esim. kelwotoin s. 37, Cunnotoinda ss. 38, 52, ristim\u00e4tt\u00f6millen s. 9, Papittomillen s. 10.
3. Nominien monikkomuodoissa on i aina s\u00e4ilynyt, esim. paicoillen s. 10.
4. aia- (<aida), ait-vartaloisista verbeist\u00e4 on vain yksi esimerkki, jossa i on s\u00e4ilyneen\u00e4: Palais s. 91. – Alkuaan aa- (<ada-)
tyyppinen on Wastais s. 75, joka on sekaantunut aia-vartaloisiin.
5. -oitta(-)loppuisista verbeist\u00e4 tavataan kolme esimerkki\u00e4, joissa i kahdessa on s\u00e4ilynee-n\u00e4: tawoitetahan s. 81, tawoitti
s. 97, yhdess\u00e4 kadonnut: carcot s. 78.
6. Verbien imperfektimuodoissa on i aina s\u00e4ilyneen\u00e4, esim. Caswoi s. 1, Aioit s. 25, Lau-sui ss. 63, 92.<\/p>

TOINEN TOISINTO<\/strong>
Ortografia
Toisinnon kirjaanpanot A ja B eroavat, huolimatta siit\u00e4 ett\u00e4 ne, kuten aikaisemmin on mainittu, todenn\u00e4k\u00f6isesti ovat
kopioita samasta alkuper\u00e4isest\u00e4, ortografiansa puolesta sangen huo-mattavasti toisistaan. T\u00e4m\u00e4 johtuu luonnollisesti
siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4ljent\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t ole uskollisesti seu-ranneet alkuteksti\u00e4\u00e4n, vaan k\u00e4ytt\u00e4neet omia merkint\u00e4tapojaan. B-
kirjaanpanossa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikein tarkoituksella k\u00e4ytetyn vanhimman kirjakielen merkint\u00e4tapoja, niinp\u00e4 ei lyhyiden ja pitkien
konsonanttien v\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4 useinkaan mit\u00e4\u00e4n eroa, edelleen on i:n ja j:n merkint\u00e4 aivan sama j.n.e. A-kirjaanpanon
ortografian sen sijaan voi sanoa olevan jokseenkin aikansa tasalla ja onkin se hyv\u00e4n\u00e4 apuna B-kirjaanpanon useinkin
vallan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi k\u00e4yneit\u00e4 muotoja selitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Eri \u00e4\u00e4nteiden merkint\u00e4 ansaitsee seuraavissa kohdin huomiota. Vokaalit
1. Lyhyet vokaalit
a
a:n merkkin\u00e4 on kummassakin kirjaanpanossa aina a; ainoan poikkeuksen t\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 tekee A-kirjaanpanon muoto
laulaitaa s. 52 (B. Laulajtta), jota sit\u00e4kin pit\u00e4isin kirjoitusvirheen\u00e4. Huomattava nim. on, ett\u00e4 a on t\u00e4ss\u00e4 ensi tavua
edemp\u00e4n\u00e4, miss\u00e4 asemassa ei ainoastaan lyhyt-t\u00e4 vaan pitk\u00e4\u00e4kin vokaalia aina merkit\u00e4\u00e4n yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4. –
Varma kirjoitusvirhe on peuron s. 50A (B. peuroja.)
u
u:ta on muutamia kertoja sanan ensi tavussa merkitty kahdella vokaalimerkill\u00e4 (uu), nim. ker-ran A:ssa: Cuuningas s. 28,
B:ss\u00e4 2 kertaa: suun s. 76, suulanut s. 142.
\u00e4
\u00e4:n merkkin\u00e4 on aina \u00e4; seuraavat poikkeukset t\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ovat pidett\u00e4v\u00e4t kirjoitusvirhein\u00e4: Ristimattomalle s. 16A,
perallensij s. 35A, Satta Sy\u00f6ja s. 72B, kellarist\u00e4 s. 67A; hyw\u00e4\u00e4n s. 114B (vrt. mit\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 on sanottu aa:sta a:n
merkkin\u00e4 A-kirjaanpanon muodossa laulaitaa s. 52.)
i
i:t\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n
1. i:ll\u00e4, joka A-kirjaanpanossa on i:n tavallisin merkki, B:ss\u00e4 sen sijaan verrattain harvinainen. Esim. pinnelliset s. 7,
piltisemi (A) ~ pildisemj (B) s. 32, Sini langoihin ~ sinj langojhjn s. 119, pispan s. 161.
2. j:ll\u00e4, sanan alussa on j i:n merkkin\u00e4 A:ssa yksinomainen, B:ss\u00e4 tavataan t\u00e4ss\u00e4 asemassa kaksi kertaa i: Ison Is\u00e4nn\u00e4n
s. 138, muuten aina j kuten A:ssakin. Esimerkkej\u00e4: Jduilta jsoi lihainen ~ Jdulta Jsoi Lihajnen s. 44, Jhmisillen ~
Jhmjsillen s. 149. – Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa esiintyy j i:n merkkin\u00e4 A:ssa vain kerran: puhelj s. 21, B-kirjaanpanossa se sen
sijaan on i:n tavallisin merkki, esim. wjrjttele s. 50, orjhjn s. 122, Jhmjsillen s. 147, hihtelepj s. 187.
3. ij:ll\u00e4 verrattain harvoin, useimmin sanan ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4. A:sta on kuusi esimerkki\u00e4: olij s. 1, Yxijwuotiset s. 4,
Yxijn s. 7, perallensij s. 35, pijtk\u00e4n s. 95, salijhin s. 198, B:st\u00e4 nelj\u00e4: rijdarj s. 10, Kiwij Kjrkoia s. 17, Rijdarj s. 20,
maldahjsijlda s. 45.
e
e:n merkkin\u00e4 on A-kirjaanpanossa kerran (ensi tavussa) ee: keexinyt s. 137 (B. Kexinyt), muutoin aina e.
2. Pitk\u00e4t vokaalit
Ensi tavussa
\u00e3
\u00e3:n merkkin\u00e4 tavataan poikkeuksellisesti yksinkertainen a kerran kummassakin kirjaanpanossa: mann s. 28A (B. maan),
wan s. 135B (A. waan.)
u’
Samoin kuin a’:ta on u’:takin pari kertaa merkitty yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4: unnjn s. 65B (A. uunin), judasten s. 159A (B.
Juudasten).
\u00e4’
My\u00f6skin \u00e4:t\u00e4 on yhdess\u00e4 sanassa merkitty yksinkertaisella vokaalimerkill\u00e4: j\u00e4newi s. 29.
i’
i’:n merkkin\u00e4 on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ij, esim. kijruhti ~ Kijruht s. 81, Pijlun s. 95, pijna?a s. 185, hij-de?\u00e4 s. 188.
Poikkeuksellisesti on i’:t\u00e4 merkitty j:ll\u00e4 B-kirjaanpanon nelj\u00e4\u00e4n kertaan esiintyv\u00e4ss\u00e4 muodossa njn ss. 25, 58, 62, 127 (vrt.
nijn ss. 71, 78, 92, 100) sek\u00e4 seuraavat kaksi kertaa i:ll\u00e4: ?itt\u00e4 s. 123B (A. Sijt\u00e4), ?ihen s. 133A (B. Sijhen). Huom. viel\u00e4
pii?pa s. 184A.
e’
\u00e9:st\u00e4 tavataan vain muutama esimerkki, joissa sen merkkin\u00e4 kaikissa on yksinkertainen e; Erici s. 3A, Ericki ~ Erikj s. 10,
Ericille ~ Erjkillen s. 14, Teri ~Terj s. 56, tet\u00e4mm\u00e4h\u00e4n s. 17B.
Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa.
Pitk\u00e4t vokaalit ovat ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4 kummassakin kirjaanpanossa aina merkityt yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ei
tietysti tarvitse merkit\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 vokaalit olisivat my\u00f6s lausutut ly-hyiksi, vanhemmassa kirjallisuudessamme on nim.
pitkien vokaalien merkitseminen yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4 hyvin tavallista, erikoisesti juuri sanan ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4.
Mainitsen muu-tamia esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4) tekstist\u00e4mme: pyh\u00e4 (partit.) s. 1, tacga ~ taka s. 102, weisale ~ weissjle s.
187, satuttele ~ sattutele s. 191.
3. Diftongit
a. i-loppuiset
Edellisen komponentin suhteen on huomattava vain B-kokoonpanon kolmeen kertaan esiinty-v\u00e4 muoto suujn s. 31, ?uujn
ss. 105, 168 (A:ssa aina suin) – J\u00e4lkikomponentin merkkin\u00e4 on k\u00e4ytetty
1. i:t\u00e4, joka A:ssa on hyvin tavallinen, B:ss\u00e4 harvinaisempi (esiintyy 19 kertaa). Esimerkkej\u00e4: weickosemi ~ weikosenj s.
21, Latoi ~ Lattoi s. 51, Poikaisemi ~ pojkaisenj s. 84, keih\u00e4s ~ Keih\u00e3s s. 107, j\u00e4\u00e4n palaisen s. 145.
2. j:t\u00e4; A-kokoonpanossa on j:st\u00e4 vain 2 esimerkki\u00e4: cujn s. 142, mejt\u00e4 s. 196, B:ss\u00e4 j sen si-jaan on diftongin
j\u00e4lkikomponentin i:n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen\u00e4 merkkin\u00e4. Esimerkkej\u00e4 B:st\u00e4: tojnen s. 29, mursun lujset s. 40, orojnen s. 43,
corcuhujnen s. 61, sini langojhjn s. 117.
3. ij:t\u00e4 kieltosanassa ei seuraavat kerrat: Eij ~ eij ss. 24, 113, Eijk\u00e4 ss. 152, 154, eij ss. 135, 151. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi tavataan
ij viel\u00e4 A-kirjaanpanon muodoissa Erannuij s. 175 ja cuijn s. 141.
b. u-loppuiset.
Mainitsemisen arvoinen on vain A-kirjaanpanon kirjoitustapa hiwxet s. 172 (B. hiuxet), jossa j\u00e4lkikomponentti u on
merkitty w:ll\u00e4. Muuten on merkint\u00e4 aivan nykyisell\u00e4 kannalla.
c. ie- ja ia-diftongit.
ie- ja i\u00e3-diftongien edellinen komponentti on A:ssa merkitty aina i:ll\u00e4, B:ss\u00e4 tavallisimmin j:ll\u00e4, esim. miest\u00e4 ~ mjest\u00e4 s. 1,
korkian ~ corkjan s. 162, ?ielu ~ sjelu s. 195. Seuraavat kerrat tavataan my\u00f6s B:ss\u00e4 i: wierahalla s. 5, wiell\u00e4 ss. 25, 57,
wiel\u00e4 s. 76, tiest\u00e4 s. 102, siasta s. 103, miehen ss. 160, 162, mies s. 170, Lakiansa s. 171, sakiahan s. 190.
Konsonantit.
1. Lyhyet konsonantit.
k.
k:ta merkit\u00e4\u00e4n
1. k:lla a) aina etuvokaalin edell\u00e4, esim. kyrs\u00e4 ~ Kyrs\u00e4 s. 66, kirkui ~ Kirkuj s. 74, n\u00e4lk\u00e4 s. 62, Tunnus merkixi s. 50.
Ainoat poikkeukset t\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ovat: Ericille s. 14A, cjldin\u00e4 s. 166B, teci s. 180A. b) usein my\u00f6s takavokaalin edell\u00e4,
esim. Parcu ~ parku s. 75, kaicki s. 120A, peukalota s. 155B, pakanojsta s. 158B.
2. c:lla, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain takavokaalien edell\u00e4, esim. caxi ss. 1, 2, Cappeli ~ cappeli s. 126, peucalota s. 138.
Poikkeuksia: Ericille s. 14A, cjldin\u00e4 s. 166B, teci s. 180A.
3. g:ll\u00e4 aina ?-\u00e4\u00e4nteen j\u00e4ljess\u00e4, esim. cuhunca s. 122, cangahan s. 130, Engelein s. 186.
4. kerran ck:lla: Lahcka s. 76A (B. lahca)
5. kerran cg:ll\u00e4: tacga s. 112A (B. taka.)
t.
t:t\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n (paitsi t:ll\u00e4)
1. tt:ll\u00e4. B-kirjaanpanossa on tt vokaalienv\u00e4lisen t:n tavallisin merkki, esiintyen 24 kertaa (useimmin ensim\u00e4isen ja toisen
tavun rajalla), t sen sijaan tavataan vain 10 kertaa. Luette-len muutamia esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4) tt:st\u00e4: otta s. 39, asetta
s. 38, Lattoi s. 51, sattutele s. 190, pallanehitta s. 24 – A-kirjaanpanossa on tt:st\u00e4 t:n merkkin\u00e4 vain kaksi esimerkki\u00e4:
hihtt\u00e4n s. 106 (voisi ehk\u00e4 olla kirjoitusvirhe), oritt s. 122.
2. d:ll\u00e4 aina n:n ja l:n j\u00e4ljess\u00e4, esim. maldaisilda ~ maldahisijlda s. 45, pandakohon s. 125, heldehes\u00e4 s. 193. Ainoa
poikkeus on A-kirjaanpanon Jduilta (B. Jdulda) s. 44 – Viel\u00e4 huomattakoon ruotsalainen lainasana ritari, jossa t:t\u00e4
n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti originaaliin kirjoitustapaan nojautuen on merkitty d:ll\u00e4 ja dd:ll\u00e4: Riddarist s. 4A, riddari ~ rijdarj s. 11, Riddari ~
Rijdarj s. 20.
p.
p:n merkinn\u00e4ss\u00e4 on huomattavaa:
1. A-kirjaanpanossa on p:t\u00e4 sen ollessa m:n j\u00e4ljess\u00e4 aina merkitty b:ll\u00e4: en\u00e4mbi s. 25, nuo-rembami s. 84
2. Vokaalien v\u00e4linen p (ensim\u00e4isen ja toisen tavun rajalla) on B-kirjaanpanossa kerran mer-kitty pp:ll\u00e4: tappetanehen s.
27 (A. tapettanehen.)
?.
?:n merkkin\u00e4 on ne kolme kertaa, jotka t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4nne tekstiss\u00e4mme esiintyy, g: wirgottamahan s. 54A, sirgotelepi s. 78B,
segosta s. 159A.
?.
?:t\u00e4 on aina merkitty d:ll\u00e4, esim. codasta s. 34, cohdallensa s. 35, hijdes\u00e4 s. 188.
?.
??:n merkkin\u00e4 on kvantiteetista huolimatta aina tz, esim. patzahan s. 75, Catzokos ~ catzo s. 114.
f.
f esiintyy tekstiss\u00e4mme vain ruotsalaisessa lainasanassa fildin s. 59.
s.
s:\u00e4\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n
1. ?:ll\u00e4 a) aina sanan sis\u00e4ss\u00e4, esim. suoni?et ~ suonj?et s. 39, si?\u00e4ld\u00e4 s. 137, J\u00e4rwe?t\u00e4 s. 143, pi?telew\u00e4t s. 192.
Poikkeuksia: ks. alemp. 2c) ja 3). b) usein sanan alussa, es. ?uonut ~ ?uonnut s. 151, ?uuri ~ ?uurj s. 152, ?awuhun s.
190.
2. s:ll\u00e4 a) aina sanan lopussa, esim. poies ~ pojs s. 81, kehr\u00e4is ~ Kehr\u00e4s s. 167, Mies ~ mies s. 170. b) usein sanan
alussa (?:n rinnalla, esim. Sep\u00e4 s. 74, Sitte ~ sitten s. 104, Sanoin s. 105A, Suoneni ~ Suonenj s. 117. c) 2 kertaa sanan
sis\u00e4ss\u00e4: caswoit s. 6A (B. ca?uojt), pienoisemi s. 32A.
3. ?z:lla kaksi kertaa A-kirjaanpanossa inessiivin p\u00e4\u00e4tteess\u00e4: Cainalo?za s. 107, kiwe?z\u00e4 s. 113.
m.
B-kirjaanpanossa on m:n merkkin\u00e4 muutaman kerran mm: tet\u00e4mm\u00e4h\u00e4n s. 17, hirmmujsesti s. 100, njemmehen s. 128 –
Kirjoitusvirheeseen perustunee saman kirjaanpanon muoto hirujsesti s. 195 pro: hirmujsesti.
n.
A-kirjaanpanossa tavataan kaksi yksin\u00e4ist\u00e4 esimerkki\u00e4, joissa n:\u00e4\u00e4 on merkitty nn:ll\u00e4, toisessa on n sanan lopussa: mann
s. 28 (B. maan), toisessa on se vokaalien v\u00e4linen: piennen s. 145 (B. pienen). B-kirjaanpanossa on nn n:n merkkin\u00e4
jonkun verran tavallisempi (kaikissa esimerkeiss\u00e4 on n vokaalienv\u00e4linen): Enn\u00e4mpi s. 25, unnjn s. 65, piennoisemj s.
110, suonnut s. 150 – Kirjoitusvirheeseen perustuu pacaoista s. 158A, vrt. B: pakanojsta, samoin Toine s. 29A, vrt. B:
tojnen.
l.
Vokaalien v\u00e4lisen l:n merkkin\u00e4 on B-kirjaanpanossa useimmin ll (tavataan kaikkiaan 29 ker-taa), esim. yllenj s. 10, olli ss.
8, 97, olluta s. 66, elli ss. 103,130, aijellj s. 145, wajwallewat s. 195, A:ssa sen sijaan merkit\u00e4\u00e4n vokaalienv\u00e4list\u00e4 l:\u00e4\u00e4
s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yksinkertaisella l:ll\u00e4; ll:st\u00e4 on vain 3 esimerkki\u00e4: cuulluisa s. 11, aielli s. 146, Jalloxi s. 150. Sit\u00e4 paitsi on A-
kirjaanpanossa viel\u00e4 yksi esimerkki (ei vokaalien v\u00e4lisen) l:n merkitsemisest\u00e4 ll:ll\u00e4: killdin\u00e4 s. 166 (B. ejldin\u00e4), miss\u00e4 ll:n
esiintyminen kuitenkin perustunee kirjoitusvirheeseen. Samoin kirjoitusvirhe on Jumin s. 159A pro: Julmin.
r.
Vokaalienv\u00e4lisen r:n merkkin\u00e4 on B-kirjaanpanossa kerran poikkeuksellisesti rr: carrutele s. 48 (A. karuttelepi).
j.
j:n merkkin\u00e4 on sanan alussa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti j, esim. joca s. 10, j\u00e4newi s. 29, j\u00e4\u00e4n palaisen s. 145. Poikkeuksellisesti on
j:t\u00e4 merkitty A-kirjaanpanossa kaksi kertaa i:ll\u00e4: ialosta s. 4, i\u00e4lellen s. 30, B-kirjaanpanossa kerran jj:ll\u00e4: jj\u00e4\u00e4 s. 142 – Sanan sis\u00e4ss\u00e4 on j:n merkkin\u00e4 A:ssa aina i, esim. p\u00e1liahaxi ss. 177, 179, kirckoia s. 18, maiawan luiset s. 41. Ainoa
poikkeava kirjoitustapa coriia s. 34 perustunee kirjoitusvirheeseen. – B-kirjaanpanossa on sanansis\u00e4isen j:n merkkin\u00e4
yleens\u00e4 j, esim. corja s. 35, ohjat s. 38, peuroja s. 50; poikkeuksellisesti tavataan j:n merkkin\u00e4 my\u00f6s i (yht\u00e4 poikkeusta
lukuunottamatta on j n\u00e4iss\u00e4 esimerkeiss\u00e4 likvidan j\u00e4ljess\u00e4): p\u00e1liahaxi ss. 177, 178, kjrkoia s. 17, palion s. 24, waliahat s.
41, kali\u00e1maallen s. 98 sek\u00e4 kolmessa sanassa ij: oijenna s. 40, aijella s. 48, aijellj s. 45. A-kirjaanpanossa on siis
sanansis\u00e4isen j:n samoin kuin i:nkin merkkin\u00e4 i, B:ss\u00e4 taas on j:t\u00e4 merkitty i:ll\u00e4 ja p\u00e4invastoin i:t\u00e4 j:ll\u00e4.
v.
v:t\u00e4 on aina merkitty kaksinkertaisella w:ll\u00e4, esim. waimo s. 72, tulewan ~ tullewan s. 108. Yhden ainoan kerran on v:n
merkkin\u00e4 yksinkertainen v: sauvacon s. 103A.
2. Geminaattakonsonantit. (s. 53)
kk.
kk:ta merkit\u00e4\u00e4n A-kirjaanpanossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ck:lla, esim. Ericki ss. 10, 20, weickosemi s. 21, ijankaickisehen s. 199;
poikkeuksellisesti tavataan kk:n merkkin\u00e4 kaksi kertaa c: Erici s. 3, Catzocos s. 114, kerran k: Hendriki s. 63. B-
kirjaanpanossa ei tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroitusta yksin\u00e4is- ja geminaatta-k:n v\u00e4lill\u00e4, vaan kk:ta merkit\u00e4\u00e4n aina k:lla, esim. Kirko
ss. 125, 132, hukahan s. 153, Lakihin s. 172. Ainoa poikkeus s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 on : Luoca s. 46.
tt.
Otamme ensin puheeksi vokaalien v\u00e4lisen tt:n merkinn\u00e4n. A-kokoonpanossa on t\u00e4ss\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6l-lisesti tt, yhden ainoan
kerran t: heiti s. 92. B-kirjaanpanossa sen sijaan on t verrattain tavalli-nen, esiintyen kaikkiaan 13 kertaa. Luettelen
muutamia esimerkki\u00e4 (po. esimerkkej\u00e4): tet\u00e4m-m\u00e4h\u00e4n s. 17, tappetanehen s. 27, carrutele s. 48, olluta s. 66, sattutele s.
190 – Viel\u00e4 on tt:n merkint\u00e4 nykyisest\u00e4 poikkeava sen ollessa n:n, l:n, r:n j\u00e4ljess\u00e4. n:n ja l:n j\u00e4ljess\u00e4 on tt:n merk-kin\u00e4
s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti d (vrt. yksin\u00e4is t:n (po. yksin\u00e4is-t:n) merkint\u00e4\u00e4), esim. pildi ~ pildj s. 60, wandi s. 60B, 111B, pildisenj s.
110B. Poikkeuksellisesti tavataan A-kirjaanpanossa yhdess\u00e4 sanassa t: piltisemi s. 32 ((B. pildisemj), kerran tt:kin: wantti
s. 32 (B. wandj.) – tt:st\u00e4 r:n j\u00e4l-jess\u00e4 on vain yksi esimerkki, jossa sen merkkin\u00e4 A:ssa on t, B:ss\u00e4 tt: wirt\u00e4 ~ wirtt\u00e4 s. 187.
nn.
nn:\u00e4\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n (paitsi nn:ll\u00e4)
1. \u00f1:ll\u00e4 muutamia kertoja A-kirjaanpanossa: si\u00f1e s. 22, tauwo\u00f1ewi s. 124, tauwo\u00f1u\u00f1a s. 128.
2. n:ll\u00e4 B-kirjaanpanossa seuraavissa sanoissa: pallanehitta s. 24, tauwonewi s. 124, tau-wonuna s. 127, Jmejnyjt s. 172,
eranut s. 175 –
ll.
ll:\u00e4\u00e4 on muutamia kertoja poikkeuksellisesti merkitty yhdell\u00e4 l:ll\u00e4, nim. kerran A:ssa: harialen s. 47 (B. harjallen), B:ss\u00e4
kaksi kertaa: j\u00e4llilen s. 29 (A. i\u00e4lellen), Laloila s. 63 (A. lallola).
\u00c4\u00e4nneyhtym\u00e4 ks
\u00c4\u00e4nneyhtym\u00e4\u00e4 ks on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti merkitty x:ll\u00e4, esim. sy\u00f6xi s. 98, juoxi ~ Juoxi s. 101, Jal-loxi ~ jalloxi s. 150.
Poikkeuksellisesti esiintyy ks:n merkkin\u00e4 A-kirjaanpanossa kaksi kertaa digrafi cx: sacxa s. 86, sucxen s. 102.
\u00c4\u00e4nnehistoriaa
Konsonantit.
Klusiilit
tk > kk edemp\u00e4n\u00e4 sanassa.
Kirjaanpanossa A tavataan yksi kahteen kertaan esiintyv\u00e4 muoto, jossa \u00e4\u00e4nteenmuutos tk > kk on suoritettu: katzockos
s. 112, catzocos s. 114 – kk:lliset muodot ovat suomen murteissa hy-vin yleisi\u00e4, yksinomaisia l\u00e4nsisuomessa – T\u00e4ss\u00e4
samassa yhteydess\u00e4 huomautettakoon, ett\u00e4 Surmarunon ensim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa ei \u00e4\u00e4nteenmuutosta tk > kk
edemp\u00e4n\u00e4 sanassa n\u00e4ytt\u00e4isi suoritetun, mik\u00e4li voimme p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 ainoasta t\u00e4h\u00e4n kuuluvasta esimerkist\u00e4: walehteletkin s.
64 – tk:n k\u00e4ytt\u00f6 voi kuitenkin my\u00f6s perustua etymologioivaan kirjoitustapaan.
Spirantit ?, d, ?.
Korollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4 tavun alussa.
? vokaalin ja likvidan j\u00e4ljess\u00e4.
Korollisen tavun vokaalin ja likvidan j\u00e4lkeisen ?:n edustus on esimerkkien v\u00e4h\u00e4lukuisuuteen n\u00e4hden hyvin kirjava ja eri
murteisiin viittaava. ?:n vastineina tavataan
1. ? s\u00e4ilyneen\u00e4
a. vokaalien v\u00e4liss\u00e4: segasta s. 159A
b. likvidan j\u00e4ljess\u00e4: wirgottamahan s. 56A, sirgotelepi s. 78B.
2. ? > 0
a. labialiseeraamattomien vokaalien v\u00e4liss\u00e4: seasta s. 159B, tet\u00e4mm\u00e4h\u00e4n s. 17B.
b. likvidan j\u00e4ljess\u00e4: i\u00e4lellen ~ j\u00e4llilen s. 30, J\u00e4llis\u00e4ns\u00e4 s. 50B, sirottelepi s. 79A, sirottelepi ~ ?jrottelepi s. 117.
3. ? > v
a. labiaalivokaalien v\u00e4liss\u00e4: tauvonnewi s. 122, tauwo\u00f1ewi ~ tauwonewi s. 124
b. likvidan j\u00e4ljess\u00e4 labiaalivokaalin seuratessa: wjrwotamahan s. 53B.
4. ? > j likvidan j\u00e4ljess\u00e4 (e:n seuratessa): J\u00e4lies\u00e4ns\u00e4 s. 51A.
? h:n j\u00e4ljess\u00e4.
?:st\u00e4 h:n j\u00e4ljess\u00e4 tavataan vain yksi esimerkki, jossa ? > 0: nahatomaxi s. 177.
d vokaalin ja h:n j\u00e4ljess\u00e4.
d:n vastine on merkitty d:ll\u00e4, jolla tarkoitettaneen ?-\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4, joka toisinnon kirjaanpanon aikaan oli yleinen Etel\u00e4-
Pohjanmaalla. Esim. codasta s. 34, weden s. 153, cohdallensa s. 35, l\u00e4hden ~ L\u00e4hdet s. 65. T\u00e4st\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4
edustuksesta on yksi omituinen poikkeus, jossa d:t\u00e4 h:n j\u00e4ljess\u00e4 vastaa kato: l\u00e4hen s. 26A, B-kirjaanpanon vastaavassa
muodossa on d (>?) merkitty s\u00e4ilyneeksi. Prof. Set\u00e4l\u00e4 on osaksi juuri l\u00e4hen muodon (po. l\u00e4hen-muodon) perustuk-sella
arvellut, ett\u00e4 ”aineksia runoon olisi muodostunut idemp\u00e4n\u00e4kin”.
Spirantit ?, d, ? korottoman tavun vokaalien j\u00e4ljess\u00e4.
d.
Vain nominien partitiivimuodot ansaitsevat mainitsemista. Tekstiss\u00e4mme on alkuper\u00e4inen suhde, ett\u00e4 partitiivin
p\u00e4\u00e4tteen\u00e4 korollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4 oli -ta, korottoman da (>-a), osaksi s\u00e4ilynyt, osaksi on tapahtunut tasoituksia.
Korottoman toisen tavun vokaalin j\u00e4ljess\u00e4 on p\u00e4\u00e4t-teen\u00e4 \u00e4\u00e4nnelaillisesti aina -a, esim. tuhkia s. 89, kilpi\u00e4 s. 113,
useampitavuisissa sanoissa sen sijaan tavataan korottoman (nelj\u00e4nnen) tavun j\u00e4ljess\u00e4 p\u00e4\u00e4tteen\u00e4 analogisesti -ta, esim.
palan-nehita ~ pallanehitta s. 24, Ew\u00e4nnehit\u00e4 s. 25 – Sivukorollisen kolmannen tavun vokaalin j\u00e4l-jess\u00e4 on p\u00e4\u00e4tteen\u00e4
odotuksenmukaisesti aina -ta, esim. laulaitaa ~ Laulajtta s. 52, peucalota s. 138; yhden ainoan kerran tapaamme a:n:
cappelja s. 18B (A. Cappelita.)
?
Verbien preesensin sengulaarin 3:nnen persoonan p\u00e4\u00e4tteen\u00e4 on tavallisin -pi, joka tavataan paitsi korollisen tavun
j\u00e4ljess\u00e4, miss\u00e4 se on \u00e4\u00e4nnelaillinen, analogisesti my\u00f6s korottomissa asemissa. Esimerkkej\u00e4: saapi ~ saapj s. 76,
luistelepi s. 75, lendelepi s. 116; tulepi ~ tullepj s. 64, p\u00e4ristelepi s. 78, sirottelepi ~ ?jrottelepi s. 117. Melkein yht\u00e4
tavallisia ovat pitk\u00e4vokaaliset muodot, jotka alkuaan ovat l\u00e4hteneet korottomista asemista, mutta levinneet my\u00f6s sivuko-
rollisen (kolmannen) tavun j\u00e4lkeen. Esimerkkej\u00e4: carrutele s. 48B, satuttele ~ sattutele s. 191; laulele s. 186, weisale ~
weisajle s. 187. Muutamia kertoja tavataan viel\u00e4 p\u00e4\u00e4te -vi, t\u00e4ll\u00f6in aina korottomassa asemassa: j\u00e4newi s. 29, tauwonnewi
s. 122, tauwo\u00f1ewi s. 124.
Alkuper\u00e4inen ? (>v) s\u00e4ilyneen\u00e4 toisin kuin nykyisess\u00e4 yleiskieless\u00e4 on A-kirjaanpanon muo-dossa imewyit s. 172 –
Verbiss\u00e4 Erannuij ~ eranut s. 175 on taas ? kadonnut.
Spirantit ?, d, ? tavun lopussa.
ds > ??
Yleiskielen ts:n vastineena on t\u00e4ss\u00e4 kuten ensim\u00e4isess\u00e4kin toisinnossa tz:lla merkitty ??, esim. Ruotzin ~ Ruotzjn s. 5,
patzahan s. 75, suitzi ~ suitzj s. 102.
Spirantit s ja h.
s.
Inessiivin p\u00e4\u00e4te on t\u00e4ss\u00e4 toisinnossa aina yksin\u00e4is s:llinen (po. yksin\u00e4is-s:llinen), esim. ruotzisa s. 10, alloisa s. 146, jlosa
s. 184. Samoin esiintyy postpositsiooni kanssa, joka alkuaan on sekin inessiivimuoto (Etel\u00e4-Pohjanmaalla viel\u00e4
kansahnani), lyhyt(-)s:llisen\u00e4: cansa s. 186.
h.
Korottoman tavun vokaalin j\u00e4lkeinen h on tekstiss\u00e4mme s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti s\u00e4ilyneen\u00e4. Mainitsen seuraavassa esimerkkej\u00e4
eri sanaryhmist\u00e4: h\u00e4mehen s. 15, hein\u00e4 huonehesta ss. 69, 90, Jmehexi s. 182; wierahalla s. 6, kirwehens\u00e4 ~
Kjrwehens\u00e4 s. 95, kaunihista ~ caunjhisti s. 120; pannahinen ~ pannahjnen s. 72, sappehinen s. 73; cotihin ~ cottihin s.
76, ?ini langoihin ~ sinj langojhjn s. 119, Juoxemahan s. 51, tulemahan ~ tullemahan s. 154; tapetanehen ~ tappe-
tanehen s. 27, Caattanehen s. 28A, haudatihin s. 132B, Rakettihin s. 132B; pandakohon ~ pandacohon s. 123,
teht\u00e4k\u00f6h\u00f6n s. 125. Viel\u00e4 on analoginen h s\u00e4ilyneen\u00e4 aktiivin II:n partisipin muodoissa: mennehit\u00e4 ~ mennehitt\u00e4 s. 24,
Ew\u00e4nnehit\u00e4 s. 25 (Ojansuun mukaan olisi t\u00e4ss\u00e4kin \u00e4\u00e4nnelaillinen, h<d) – h:n kadosta on vain kaksi esimerkki\u00e4,
molemmat A-kirjaanpanossa: maldaisilda s. 45 (B. maldahjsijlda), Taiwaisa s. 198 (B. Tajwahasa.)
h: s\u00e4ilymistapausten yhteydess\u00e4 ansaitsevat mainitsemista muutamat runossa tavattavat esi-merkit h:sta sanoissa,
joissa se ei ole alkuper\u00e4inen: waxahan s. 33A (B. waxan), otzahansa wjrwotamahan s. 53B (A. otzansa), waxahan s.
111B, waaxahan ~ waxahan s. 136 – Samallai-sia (miel. samanlainen) muotoja mainitsee Ojansuu (Walvoja 1908, siv.
792-793) pohjalaiselta kirjailijalta Salamniukselta (silloin viel\u00e4 kelpasi my\u00f6hemmin niin tuomittava svetisistinen agentti!),
esim. harmahat; Pyrki luoxi Luojahansa: j\u00e4llehens\u00e4 (< j\u00e4lleen), huomauttaen, ett\u00e4 joskin h:n k\u00e4ytt\u00f6 t\u00e4llaisissa tapauksissa
osaksi voikin olla runomitan vaikutusta, niin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, ett\u00e4 sellaista on esiintynyt my\u00f6s puhekieless\u00e4 –
Samallaista h:n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tava-taan nim. viel\u00e4 nykykieless\u00e4 Pohjois-Pohjanmaan rantamurteessa, es. Kipehillev voitehiksi;
Tukkheksi (J. H, Wennola, \u00c4\u00e4nneopillisia havaintoja Pohjois-Pohjanmaan rantamurteesta.)
h:n metateesia ei ole suoritettu, tavataan siis sellaisia muotoja kuin urohon s. 147, Imehexi s. 182, orjhjn s. 122, jollaisia
nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain Etel\u00e4-Pohjanmaalla.
eh ja ek loppuisten (eh- ja ek-loppuisten) sanain sekaantumiseen perustuu runossa tavattava muoto oritt ~ orit s. 122.
T\u00e4llaista sekaantumista on tapahtunut vain pohjalaismurteissa, esi-merkkej\u00e4 siit\u00e4 on jo useilla vanhemmilla (keit\u00e4
vanhemmilla?) pohjalaisilla kirjailijoilla, kuten esim. \u00e4sken mainitulla Salamniuksella, Vha\u00ealilla y.m.
Nasaalit ja likvidat.
m.
Singulaarin ensim\u00e4isen persoonan possessiivisuffiksina esiintyy Surmarunon toisessa toisin-nossa muutaman kerran -mi
vaihdellen -ni:n kanssa. Esimerkit ovat seuraavat
A B
weickosemi s. 21 weikosenj
piltisemi pienoisemi s. 32 pildisemj pienoisemj
poikaisemi nuorembami s. 84 pojkaisenj nuorempanj
A:ssa on s\u00e4e 110 turmeltunut pildisenj piennoisemj
Prof. Set\u00e4l\u00e4 on huomauttanut (Wiritt\u00e4j\u00e4 v. 1900, siv. 121 seurr. [kaksi r:\u00e4\u00e4 tarkoittaa monik-komuotoa]), ett\u00e4 -mi suffiksi
(mi-suffiksi) n\u00e4iss\u00e4 esimerkeiss\u00e4 esiintyy aina puhuttelussa (muuten on suffiksina -ni: luuni ~ Luunj s. 116, Suoneni ~
?uonenj s. 117) ja lis\u00e4ksi vain mil-loin on yksi puhuteltava. Alkuaan onkin ollut eri suffiksi yksikk\u00f6\u00e4 ja monikkoa varten;
omis-tettavan ykseytt\u00e4 on osotettu -mi:ll\u00e4, moneutta -ni (<*-nmi):ll\u00e4. Yleiskieless\u00e4 on monikollinen -ni melkein t\u00e4ydelleen
syrj\u00e4ytt\u00e4nyt -mi suffiksin (-mi-suffiksin), niin ett\u00e4 j\u00e4lkim\u00e4ist\u00e4 en\u00e4\u00e4 k\u00e4y-tet\u00e4\u00e4n vain Iitin murteessa. Vanhemmassa
suomalaisessa kirjallisuudessakin on -mi perin har-vinainen; paitsi Surmarunossa esiintyy se lounaissuomalaisella
Finnolla (rucouxem, tyk\u00f6n\u00e4m, minun waivaisem) ja uusmaalaisella Olavi Elimaeuksella. Viel\u00e4 mainitsee Vha\u00eal sen Gram-
matica Fennicassaan (siv. 39) Savosta.
ns.
Singulaarin toisen persoonan possessiivisuffiksissa tavataan alkuper\u00e4inen ns s\u00e4ilyneen\u00e4: pe-rallensij ~ per\u00e4llensi s. 35,
luunsi s. 77, p\u00e4\u00e4nsi ~ p\u00e4\u00e4nsj s. 78, ?uonensi s. 79. Nykyiskieless\u00e4 on nsi-suffiksi hyvin harvinainen, vanhemmassa
kirjallisuudessa tavataan se esim. Agricolalla (sinun tehdens, sinun edestens, ks. Ojansuu, Agricolan kielest\u00e4 siv. 66),
viel\u00e4 Vha\u00ealilla (tuli-hinsi, tauloihinsi, tahtonsi j.n.e.).
n sanan lopussa.
Allatiivin p\u00e4\u00e4te on B-kirjaanpanossa aina -llen, siis n:llinen, A:ssa kuusi kertaa -llen, samoin kuusi kertaa -lle.
Esimerkkej\u00e4: harialen ~ harjallen s. 47, kalia maallen ~ calia maallen s. 98, paicalle papittomalle ~ pajkallen papitomallen
s. 15.
ll > l, nn > n
Kun kirjaanpanoissamme, vallankin B:ss\u00e4 ei juuri ollenkaan tehd\u00e4 eroa yksin\u00e4is- ja geminaat-takonsonanttien merkinn\u00e4n
v\u00e4lill\u00e4, on konsonanttien kvantiteetista vaikea mit\u00e4\u00e4n sanoa. Luet-telen alla muutamia esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4), joissa
geminaatta ll, nn (geminaatta-ll, -nn) n\u00e4ytt\u00e4isi lyhenneen: Jmejnyjt s. 172B, eranut s. 175B (A. Erannuij), harialen s. 47A
(B. har-jallen), j\u00e4llilen s. 29B (A. i\u00e4lellen). Yleens\u00e4 ovat ll ja nn (kuten mm ja rr aina) merkityt ge-minaatoiksi.
Puolivokaalit
i > 0
i:n katoon yhtym\u00e4ss\u00e4 ii viitannevat kirjoitustavat laulaitaa ~ Laulajtta s. 52. \u00c4\u00e4nnekehitys ii > i on tunnettu hyvin laajalti
l\u00e4nsimurteissa.
Geminaatta ii (Geminaatta-ii)
Geminaatta ii:n (Geminaatta-ii:n) heikkoasteisiin muotoihin palautunevat yksin\u00e4is i:lliset (yk-sin\u00e4is-i:lliset) muodot: h\u00e4iy ~
h\u00e4jy s. 170, h\u00e4iyst\u00e4 ~ h\u00e4jyst s. 200. Sana esiintyy t\u00e4ss\u00e4 muodossa ainakin Etel\u00e4-Pohjanmaalla (Laurosela, Et.Pohj.maan
murteesta, Konsonantit 214) sek\u00e4 osassa savolaismurteita.
u > u s:n j\u00e4ljess\u00e4.
s:n j\u00e4lkeisen u:n vokaalistumisesta tavataan tekstiss\u00e4mme yksi esimerkki: (t\u00e4ll\u00e4 kohdalla on marginaalissa n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti
tarkastajan tekem\u00e4 kysymysmerkki) casuojt s. 4B (A. caswoit) – \u00c4\u00e4nteenmuutos su > su on suoritettu suuressa osassa
l\u00e4nsimurteita, m.m. koko pohjalaisella murrealueella (ks. Laurosela, main. teos s. 218 seur.).
Wokaalit (sivu 69)
(Ironisoiden totean, ett\u00e4 kun tarkastaja on t\u00e4ss\u00e4 korjannut W:n V:ksi, h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 kertaakaan puuttuneen lukuisiin
ortografisiin virheisiin!)
Ensi tavussa.
Pitk\u00e4t vokaalit.
Muutamat kvantiteettitapaukset, joiden johdosta esiintyy pitk\u00e4n ja lyhyen vokaalin vaihtelua, ansaitsevat mainitsemista.
Lyhyt vokaali toisin kuin nykyisess\u00e4 yleiskieless\u00e4 tavataan seuraa-vissa esimerkeiss\u00e4: hihti s. 100, hihtelepi ~ hihtelepj s.
188, alloisa s. 146, pispan ss. 161, 163, pispa s. 186 (kerran A-kirjaanpanossa my\u00f6s pitk\u00e4 vokaali: piispa s. 184, B:ss\u00e4
t\u00e4ss\u00e4kin lyhyt: pispa), waxahan ~ waxan s. 33, waxahan s. 111B (A:ssa on vastaava kohta turmeltunut), wa-xahan s.
136B (A-kirjaanpanossa on t\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4vokaalinen muoto: waaxahan). Viel\u00e4 huomat-takoon (alkuper\u00e4inen) pitk\u00e4 vokaali
A-kirjaanpanon muodoissa Sijtte ss. 20, 30, 142, Sijtten s. 48; B:ss\u00e4 on sana aina lyhytvokaalinen samoin kuin A:ssakin
s\u00e4keiss\u00e4 80, 104.
Diftongit.
ie > i\u00e4
Ummistuvien diftongien aukeamisesta tavataan yksi esimerkki: ti\u00e4st\u00e4 s. 102A (B. tjest\u00e4).
uo (< \u00f5) ~ o.
Yhteissuomalaiseen vokaalien astevaihteluun perustunee o:n esiintyminen tuo pronominin (po. tuo-pronominin)
muodossa Tosa s. 128A.
Vokaalit edemp\u00e4n\u00e4 sanassa.
\u00e3 > oa
Sangen omituiset ovat kaksi A-kirjaanpanossa tavattavaa esimerkki\u00e4 \u00e3:n muuttumisesta oa:ksi: Tacoa s. 65 (B. tacoja),
tacoa s. 114 (B. taka). Yhdess\u00e4 aikaisemmin mainitun l\u00e4hen muodon (l\u00e4hen-muodon) (ks. siv. 58) kanssa ovat n\u00e4m\u00e4
esimerkit Surmarunon todistavimmat it\u00e4suomalaisuudet.
ea > i\u00e4, e\u00e4 > i\u00e4.
T\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4nnekehitys on runossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti suoritettu, esim. winhi\u00e4sti s. 101, ?ormia ~ sormja ss. 139, 147, 155,
korkian ~ corkjan s. 162 – Yhden ainoan kerran esiintyy my\u00f6s e\u00e4: kilpe\u00e4 s. 113A, B:ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4kin i\u00e4: Kilpi\u00e4.
Vokaalit sanan lopussa.
Loppuheitto.
Vokaalien loppuheitosta tavataan muutamia harvoja esimerkkej\u00e4; n\u00e4ist\u00e4 on molemmille kir-jaanpanoille yhteisi\u00e4 vain
kaksi, nim. kontraktiverbien imperfektit kehr\u00e4is ~ Kehr\u00e4s s. 167, luikois ~ Lujkos s. 174. Muut vain jommassakummassa
kirjaanpanossa tavattavat loppuheit-toiset muodot ovat seuraavat: ruhtinast s. 2A, Rist (weliest\u00e4) s. 3A, Kijruht s. 80B,
Lyk\u00e4js, 96B, h\u00e4iyst s. 200B.
i-loppuiset diftongit.
i-loppuisten diftongien j\u00e4lkikomponentti on useimmin merkitty s\u00e4ilyneeksi, vaikka katota-pauksetkin ovat verrattain
lukuisat. Kirjaanpanojemme ortografian perustuksella emme kui-tenkaan voi sanoa, onko i niiss\u00e4 tapauksissa, joissa se
on j\u00e4tetty merkitsem\u00e4tt\u00e4, kadonnut, vai-ko mahdollisesti assimiloitunut edellisen vokaalin kanssa pitk\u00e4ksi vokaaliksi,
kuten on k\u00e4ynyt Etel\u00e4-Pohjanmaalla. Eri tapaukset ovat seuraavat
1. -inen-loppuiset substantiivit ja adjektiivit (ja niiden johdannaiset)
i on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti s\u00e4ilyneen\u00e4, esim. pienoisemi ~ pienojsemj s. 32, hewoisen ~ hewojsen s. 47, palaisen s. 145. Ainoa
katotapaus on weickosemi ~ weikosenj s. 20.
2. -isa-loppuiset adjektiivit.
Tavataan vain yksi esimerkki, jossa i on s\u00e4ilyneen\u00e4: cuulluisa ~ cuulujsa s. 11. 3. -oi-loppuiset substantiivit ja adjektiivit.
i:n s\u00e4ilymisest\u00e4 tavataan yksi kirjaanpanoille yhteinen esimerkki: jsoi lihainen ~ Jsoi Li-hajnen s. 44. Kahdessa sanassa
on i A:ssa s\u00e4ilyneen\u00e4, B:ss\u00e4 kadonneena: J\u00e4n\u00f6in ~ J\u00e4n\u00f6n s. 58, taloi ~ talo s. 64, kerran esiintyy p\u00e4invastainen suhde, i
on A:ssa kadonnut, B:ss\u00e4 s\u00e4i-lyneen\u00e4: j\u00e4n\u00f6sen ~ J\u00e4n\u00f6jsen s. 99. Sit\u00e4paitsi (sit\u00e4 paitsi) on B:ss\u00e4 viel\u00e4 yksi esimerkki i:n
kadosta: Json s. 156, A-kirjaanpanossa on vastaava kohta turmeltunut.
4. -toin, -t\u00f6in-loppuiset (-toin-, t\u00f6in-loppuiset) karitiiviadjektiivit.
Tekstiss\u00e4mme esiintyy vain avointavullisia muotoja, joissa i on vanhojen suhteiden mu-kaisesti kadonneena, es.
papittomalle ~papitomallen, turwattomaxi ~ Turwatomaxi s. 176.
5. aia-, ait-vartaloiset verbit
Sek\u00e4 i:n s\u00e4ilymisest\u00e4 ett\u00e4 kadosta tavataan kummastakin yksi kirjaanpanoille yhteinen esimerkki: lyck\u00e4isi ~ Lyk\u00e4js s. 96,
palannehita ~ pallanehitta s. 24. Kolmannessa t\u00e4h\u00e4n kuuluvassa esimerkiss\u00e4 on i A:ssa s\u00e4ilyneen\u00e4, B:ss\u00e4 kadonneena:
kehr\u00e4is ~ Kehr\u00e4s s. 167.
6. Verbien imperfektimuodot
i on useimmiten s\u00e4ilyneen\u00e4, esim. caswoi ~ caswoj s. 5, sanoi ~ sanoj s. 12, 60, siwui ~ siwuj s. 94 – Kadosta on yksi
kirjaanpanoille yhteinen esimerkki: Parku s. 75, yksi vain B:ss\u00e4 tavattava: lausu s. 31 (A. lausui).
7. -inte-loppuiset verbit
Vain yksi esimerkki, jossa i s\u00e4ilyneen\u00e4: imejnyjt s. 172B.
8. -oi-loppuiset verbit
Ainoassa t\u00e4h\u00e4n kuuluvassa esimerkiss\u00e4 on i A:ssa s\u00e4ilyneen\u00e4, B:ss\u00e4 kadonneena: luikois ~ Lujkos s. 174.
9. -oitta-loppuiset verbit
i kadonneena: sirottelepi ~ sirgotelepi s. 79, sirottelepi ~ Sjrottelepi s. 119.
10. Nominien monikkomuodot
i on yleens\u00e4 merkitty s\u00e4ilyneeksi, esim. Sini langoihin ~ sini langojhjn s. 119, alloisa s. 146, pahoin ~ pahojn s. 192.
Kadosta on kummassakin kirjaanpanossa yksi esimerkki: lylynens\u00e4 s. 189A (B. lylyjnens\u00e4), Jdulda s. 43B (A. Jduilta).
11. My\u00f6h\u00e4syntyiset (\u00e4\u00e4nteenmuutoksen e > i kautta muodostuneet) i-loppuiset diftongit.
Esimerkit puhunevat puolestaan: hihtt\u00e4n ~ hiht\u00e4jn s. 106, weisale ~ weisajle s. 187, wai-wailewat ~ wajwallewat s. 195,
pijnalewat s. 195B (A:sta puuttuu vastaava muoto).<\/p>

KOLMAS TOISINTO<\/strong>
Ortografia
\u00c4\u00e4nteidenmerkint\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 kirjaanpanossa on hyvin johdonmukainen ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen, eroten vain muutamissa
harvoissa kohdin nykyisess\u00e4 kirjallisuudessa k\u00e4ytetyst\u00e4.
Lyhyiden vokaalien merkinn\u00e4n suhteen on huomattava vain muoto uupuneewi s. 36, jossa ee mahdollisesti on lyhyen e:n
merkkin\u00e4. Verrattain varmana kirjoitusvirheen\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 o:ta sa-nassa Josso s. 38 pro: Jossa.
Mit\u00e4 tulee pitkien vokaalien merkint\u00e4\u00e4n, poikkeaa se nykyisest\u00e4 vain siin\u00e4, ett\u00e4 pitk\u00e4n \u00ee:n merkkin\u00e4 on k\u00e4ytetty ij:t\u00e4, esim.
Lijkutit s. 21, Nijn s. 37. Huom. viel\u00e4 e pitk\u00e4n \u00ea:n merkkin\u00e4 vieraskielisess\u00e4 nimess\u00e4 Ericki s. 2.
Konsonanttien merkinn\u00e4ss\u00e4 on huomattavaa
Lyhytt\u00e4 t:t\u00e4 on samoin kuin II:n toisinnon A-kirjaanpanossa merkitty dd:ll\u00e4 sanassa riddari s. 2.
s:n merkkin\u00e4 on sanan sis\u00e4ss\u00e4 aina k\u00e4ytetty pitk\u00e4\u00e4 ?:\u00e4\u00e4, sanan alussa tavallisimmin (t\u00e4lle s. 97 olevalle merkille pit\u00e4isi
l\u00f6yt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni parempi merkki) ?:\u00e4\u00e4, joskin ?:st\u00e4kin on pari esi-merkki\u00e4: Suomessa ?ikisi s. 7, ?y\u00f6m\u00e4 ?axan s. 23. –
Geminaatta-ss:n merkkin\u00e4 on aina s?, esim. ?uomes?a s. 4, lallolas?a s. 18.
Geminaatta-kk:ta on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti merkitty ck:lla, esim. L\u00e4ck\u00e4m\u00e4st\u00e4 s. 1, kirckoon s. 13; ker-ran tavataan kk:
Korjaakkosta s. 33.
Kirjoitusvirheeseen perustunee n (pro: k) sanassa teht\u00e4n\u00f6h\u00f6n s. 39.
\u00c4\u00e4nnehistoriaa
Klusiilit
tk > kk edemp\u00e4n\u00e4 sanassa
\u00c4\u00e4nnekehityksest\u00e4 tk > kk edemp\u00e4n\u00e4 sanassa tavataan yksi esimerkki: korjaakkosta s. 33.
Spirantit ?, d, ?
Korollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4 tavua aloittamassa
?
?:st\u00e4 on vain kaksi esimerkki\u00e4, joissa sen edustajana (likvidan j\u00e4ljess\u00e4) on 0: h\u00e4rill\u00e4 s. 7, j\u00e4lille s. 31.
d
d on esimerkeiss\u00e4mme, joissa se kaikissa on vokaalin j\u00e4ljess\u00e4, merkitty s\u00e4ilyneeksi, es. Ladoit s. 16, Weden s. 25, Sido
s. 34. d:n \u00e4\u00e4nnearvosta ks. siv. 25.
Spirantit korottoman tavun vokaalin j\u00e4ljess\u00e4
?
Verbin preesensin singulaarin 3:nnen persoonan muodoista tavataan kaksi esimerkki\u00e4 uu-puneewi s. 36, uupunowi s.
38, joissa p\u00e4\u00e4te -vi ( < ?i) esiintyy analogisesti sivukorollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4. Edellisess\u00e4 esimerkiss\u00e4 voisi ee ehk\u00e4 olla
lyhyen e:n merkkin\u00e4; toinen mahdollisuus on, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olisi kaksi -?i-p\u00e4\u00e4tett\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in. (tarkastajan marginaaliin
tekem\u00e4 pystyviiva osoittaa h\u00e4nen ep\u00e4illeen kyseist\u00e4 olettamusta.)
Spirantit tavun lopussa
ds > ht
Alkuper\u00e4isen vaihtelun ts ~ ds jatkajana tavataan t\u00e4ss\u00e4 toisinnossa ht: Ruoka Ruohtin ss. 22, 23. – ht esiintyy
l\u00e4nsimurteissa laajoilla alueilla keski- ja pohjois-Pohjanmaalla (Savosta siir-tyneen\u00e4).
Spirantit s ja h
s
Inessiivin p\u00e4\u00e4te on t\u00e4ss\u00e4 samoin kuin I:ss\u00e4 toisinnossa aina geminaatta-s:llinen, esim. suomessa s. 4, kaupungissa ss.
3, 5.
h
Vokaalienv\u00e4linen, korottoman tavun j\u00e4lkeinen h on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti s\u00e4ilyneen\u00e4, esim. siahan ss. 15, 17, 25, 27, orihin s. 36,
keih\u00e4h\u00e4ns\u00e4 s. 30, tapettanehen s. 32, teht\u00e4k\u00f6h\u00f6n s. 13.
h:n metateesia ei ole suoritettu: orihin s. 35.
Alkuaan h-loppuisten sanain sekaantumisesta k-loppuisiin tavataan sama esimerkki kuin II:ssakin toisinnossa: orit s. 36.
Vokaalit
Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa
Ainoa muoto, joka ansaitsee mainitsemista, on uupunowi s. 38, jossa e seuraavan labiaalin vaikutuksesta on muuttunut
o:ksi. – e:n labialisoitumista verbin preesensin singulaarin 3:nnen persoonan p\u00e4\u00e4tteess\u00e4 tavataan l\u00e4nsimurteissa ainakin
Etel\u00e4-Pohjanmaalla (Laurosela, main. teos, Vokaalit s. 26 seur.)
Vokaalit sanan lopussa
Loppuvokaalin heittymisest\u00e4 tavataan yksi esimerkki: Joss\u00b4 s. 12.
i-loppuiset diftongit
Tavataan esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4) sek\u00e4 i:n s\u00e4ilymisest\u00e4 ett\u00e4 kadosta:
1. -oi-loppuiset substantiivit
i kadonneena: lallolassa s. 18, lallo s. 28.
2. Verbien imperfektimuodot
i on useimmissa esimerkeiss\u00e4 s\u00e4ilyneen\u00e4: kaswoi s. 3, ladoit s. 7, kannoit s. 20, sanoi s. 30, kadonnut kaksi kertaa:
kaswo ss. 5, 6.
3. Nominien esimerkiss\u00e4 on i kadonneena: Paikolle s. 11.<\/p>

NELJ\u00c4S JA VIIDES TOISINTO<\/strong>
Nelj\u00e4s ja viides toisinto ovat sek\u00e4 sis\u00e4llyksens\u00e4 ett\u00e4 kielimuotonsa puolesta siksi l\u00e4hell\u00e4 toisi-aan, ett\u00e4 olen mielest\u00e4ni
sopivimmin k\u00e4sitellyt niit\u00e4 samassa yhteydess\u00e4.
Ortografia
Vokaalit
Lyhyet vokaalit
a
a:n merkkin\u00e4 esiintyy IV:ss\u00e4 toisinnossa kerran poikkeuksellisesti aa: ottaa s. 14 (V:n toisinnon vastaavassa s\u00e4keess\u00e4 4:
ota).
u
u:ta on IV:ss\u00e4 toisinnossa edemp\u00e4n\u00e4 sanassa kaksi kertaa merkitty o:lla: kuhon ss. 16, 20.
\u00e4
V\u00e4\u00e4rinkirjoitukseen perustunee a \u00e4:n merkkin\u00e4 seur. sanoissa: h\u00e4rjat IV, 14, Al’ V, 7, Mina V, 14. Samoin kirjoitusvirhe
on: seisattwat pro: seisattawat V, 8.
\u00f6
\u00f6:t\u00e4 on edemp\u00e4n\u00e4 sanassa merkitty o:lla IV:n toisinnon muodossa teht\u00e4kon s. 21.
i
i:n merkkin\u00e4 on V:ss\u00e4 toisinnossa kerran poikkeuksellisesti ij : ijk\u00e4n s. 5 (vrt. IV, 15: ik\u00e4n).
Pitk\u00e4t vokaalit
Sanan ensi tavussa on pitkien vokaalien merkint\u00e4 yleens\u00e4 sama kuin nyky\u00e4\u00e4nkin. IV:ss\u00e4 toi-sinnossa on pitk\u00e4\u00e4 vokaalia
merkitty yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4 sanoissa tranisax s. 23, uni s. 24. Viel\u00e4 huomattakoon ij pitk\u00e4n i:n merkkin\u00e4: ?ijhen V, 9.
Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa ovat pitk\u00e4t vokaalit aina merkityt yhdell\u00e4 vokaalimerkill\u00e4, esim. j\u00e4lle IV, 4, Kaunin IV, 7, teht\u00e4k\u00f6n IV,
17 ja V, 11, wapana V, 7.
Diftongit
Diftongin j\u00e4lkikomponenttia i:t\u00e4 on kieltosanassa ei merkitty poikkeuksellisesti kerran j:ll\u00e4: ej IV, 4, kerran ij:ll\u00e4: eij V, 5.
Konsonantit
Lyhyet konsonantit
k
k:n merkkin\u00e4 on IV:ss\u00e4 toisinnossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti k, esim. Kyll s. 3, Kalkin s. 7, taka s. 10. Poikkeuksellisesti on k:ta
merkitty c:ll\u00e4 (takavokaalin edell\u00e4) sanassa piskun s. 9, ja ch:lla vie-raskielisess\u00e4 nimess\u00e4 Henrich s. 1. – V:ss\u00e4
toisinnossa on k:n merkkin\u00e4 etuvokaalin edell\u00e4 k, takavokaalin edell\u00e4 c, esim. ijk\u00e4n s. 5, Kirco coconans coottacon s. 13.
t
t:t\u00e4 on n:n ja l:n j\u00e4ljess\u00e4 aina merkitty d:ll\u00e4, esim. monda IV, 14, lumelda IV, 12 ja V, 2, pan-dakohon V, 14. Viel\u00e4
tavataan vokaalien v\u00e4lisen t:n merkkin\u00e4 yhdess\u00e4 sanassa tt: ottaa IV, 14.
p
p:n merkkin\u00e4 esiintyy kerran b ruotsalaisessa nimess\u00e4 Benti IV, 31.
d
d:n merkkin\u00e4 on d: ladost s. 28.
?
?:t\u00e4 on merkitty tz:lla: ruotzi IV, 23, V:st\u00e4 toisinnosta ei ole esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4).
s
Sanan alussa ja sis\u00e4ss\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n s:\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti pitk\u00e4ll\u00e4 ?:ll\u00e4, esim. en?i?t IV, 14 ja V, 8, ?ilki ?\u00e4ckin IV, 13, ?ilki
?\u00e4ckihin V, 3, ?ei?attawat IV, 16, 18 ja V, 8. Muutamia kertoja tavataan my\u00f6s lyhyt s: seisattawat IV, 20, Suomen IV, 2,
Sijhen V, 9. – Sanan lopussa on s:n merkkin\u00e4 aina lyhyt s, esim. ickes IV, 15, ikes V, 5, pai?kais IV, 27, coconans V, 13.
Ainoa poikkeus on Laakari? IV, 30.
l
Vokaalienv\u00e4list\u00e4 l:\u00e4\u00e4 on IV:ss\u00e4 toisinnossa kahdessa sanassa merkitty ll:ll\u00e4: oll(e) s. 15, olli s. 23.
j
j:n merkkin\u00e4 on likvidan j\u00e4ljess\u00e4 kaksi kertaa i: velien IV, 1, h\u00e4ri\u00e4t V, 4 (IV, 14: h\u00e4rj\u00e4t).
v
v:t\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kaksinkertaisella w:ll\u00e4, esim. ?ei?attawat IV, 16, 18; V, 8. Ainoa poikkeus on: velien IV, 1.
Geminaattakonsonantit
kk
kk:n merkkin\u00e4 on kummassakin toisinnossa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ck, esim. ickes IV, 5, kircko IV, 21, ?ilki ?\u00e4ckin V, 3,
rakettackon V, 9. Poikkeuksellisesti on kk:ta merkitty k:lla sanassa silkki: ?ilki ?\u00e4ckin IV, 13, ?ilki ?\u00e4ckihin V, 3, n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti
ruotsalaisen originaalin (silki) kirjoitustapaan nojautuen, edelleen c:ll\u00e4 (takavokaalin edell\u00e4) sanassa Kirco V, 13.
tt
tt:n merkkin\u00e4 on l:n ja n:n j\u00e4ljess\u00e4 t: pilti IV, 9, piltin V, 1, olta IV, 26, Benti IV, 31.
nn
nn:\u00e4\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n 1) nn:ll\u00e4: tapettannen IV, 11, Colmannen V, 12, 2) \u00f1:ll\u00e4 IV:ss\u00e4 toisinnossa: me\u00f1y s. 3, e\u00f1en s. 45,
kolma\u00f1en s. 20, 3) n:ll\u00e4 IV:n toisinnon muodoissa tynyrist s. 26, palainut s. 5, h\u00e4wene s. 8.
\u00c4\u00e4nnehistoriaa
Klusiilit
Lyhyet sanansis\u00e4iset klusiilit
Sanansis\u00e4isten yksin\u00e4isklusiilien gemineerautumisesta tavataan tekstiss\u00e4mme muutama esi-merkki: ickes IV, 15, leipp\u00e4
IV, 24, rakettackon V, 9. Tavallisempi on kuitenkin yksin\u00e4isklu-siili, esim. taka IV, 10, teht\u00e4k\u00f6n IV, 17 ja V, 11, ikes V, 5.
Nykykieless\u00e4 tavataan t\u00e4llaista al-kusuomalaisiin kvantiteettisuhteihin perustuvaa konsonanttien kahdistumista hyvin
monissa murteissa: useimmissa koskee kahdistuminen kaikkia lyhyit\u00e4 konsonanttia (konsonantteja); lounaismurteissa
rajoittuu gemineeraus klusiileihin (ja s:\u00e4\u00e4n) kuten tekstiss\u00e4mmekin.
t sanan lopussa
Aktiivin II:n partisipin singulaarin nominatiivimuodoissa on loppu-t IV:ss\u00e4 toisinnossa (V:st\u00e4 toisinnosta ei ole t\u00e4h\u00e4n
kuuluvia esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4)) kadonneena: me\u00f1y s. 3, tullu s. 4, ollu s. 15; t:n s\u00e4ilymisest\u00e4 on my\u00f6s yksi esimerkki:
palainut s. 5. – Nykyiskieless\u00e4 on loppu-t aktiivin II:n partisipin nominatiivimuodoissa kadonneena koko l\u00e4nsisuomessa;
aikaisemmin on kato tapahtunut lounaissuomessa (jo Agricolalla esiintyy useita t:tt\u00f6mi\u00e4 muotoja) ja yll\u00e4-lueteltuja
katotapauksia voimmekin pit\u00e4\u00e4 lounaismurteisiin viittaavina. Sen sijaan edustavat Surmarunon ensim\u00e4inen ja toinen
toisinto varmaankin l\u00e4nsimurteiden vanhempaa \u00e4\u00e4nnekantaa, niiss\u00e4 kun loppu-t aktiivin II:n partisipin
nominatiivimuodoissa aina on s\u00e4ilyneen\u00e4.
Lounaissuomalainen on my\u00f6s muoto h\u00e4jy IV, 8, jossa t on kadonneena pluraalin nominatiivi-muodossa. T\u00e4m\u00e4
katotapaus on kuitenkin aivan yksin\u00e4inen, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ovat sellaiset muodot kuin esim. h\u00e4rj\u00e4t IV, 14, h\u00e4riat V, 4.
Spirantit
?, d, ?
Korollisen tavun j\u00e4ljess\u00e4 tavua alottamassa
?
?:st\u00e4 on vain kaksi esimerkki\u00e4, joissa sen edustajana (likvidan j\u00e4ljess\u00e4 \u00e4:n seuratessa) on j: h\u00e4rjat IV, 14, h\u00e4ri\u00e4t V, 4.
d
Ainoassa t\u00e4h\u00e4n kuuluvassa esimerkiss\u00e4 on d s\u00e4ilyneen\u00e4: ladost s. 28.
Spirantit tavun lopussa
ds > ??
T\u00e4st\u00e4kin vain yksi esimerkki: ruotzi IV, 23, miss\u00e4 tz tarkottaa ?-\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4.
Spirantit s ja h
s
Inessiivin p\u00e4\u00e4te on kummassakin toisinnossa aina yksin\u00e4is-s:llinen s(a), esim. ickes IV, 15, ikes V, 5, t\u00e4s\u00e4 IV, 23, cusa V,
10, 12.
h
Vokaalienv\u00e4linen korottoman tavun j\u00e4lkeinen h on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kadonneena, esim. kaunin IV, 7, keih\u00e4s IV, 31, ikes V,
5; ?ilki ?\u00e4ckin IV, 13; teht\u00e4k\u00f6n IV, 19 ja V, 11, pandakon IV, 22, coottacon V, 13. Yhden ainoan kerran on h s\u00e4ilyneen\u00e4:
?ilki ?\u00e4ckihin V, 3. Omituinen on h:n esiintyminen sanassa piscuhuni V, 1, miss\u00e4 se ei voi olla alkuper\u00e4inen. Samallaista
h:n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 tapasimme II:ssa toisinnossa, ks. siv. 63.
h:n metateesista tavataan yksi esimerkki V:ss\u00e4 toisinnossa: erhetyxist s. 7.
ht > tt edemp\u00e4n\u00e4 sanassa. T\u00e4st\u00e4 vain lounaissuomessa tapahtuneesta \u00e4\u00e4nnekehityksest\u00e4 tava-taan kummassakin
toisinnossa esimerkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4): ?ei?attawat IV, 16, 18, seisattawat IV, 20, ?ei?att(a)wat V, 8.
Nasaalit ja likvidat
ns > s
\u00c4\u00e4nteenmuutoksesta ns > s 3:nnen persoonan possessiivisuffiksissa tavataan IV:ss\u00e4 toisinnos-sa kolme esimerkki\u00e4:
Laakaris s. 30, keih\u00e4s s. 31, otas s. 32. \u00c4\u00e4nnekehitys ns > s on sekin suoritettu vain lounaismurteissa.
nn, ll, mm, rr
Useissa suomen murteissa ovat kahdennetut ll, nn, mm, rr p\u00e4\u00e4korollisen pitk\u00e4n ja korottoman tavun j\u00e4ljess\u00e4 lyhenneet;
esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 olemme tavanneet jo I:ss\u00e4 ja II:ssa toisinnossa. Nelj\u00e4nness\u00e4 ja viidenness\u00e4 toisinnossa ovat nn ja ll
(mm:st\u00e4 ja rr:st\u00e4 ei ole esimerkki\u00e4 (esi-merkkej\u00e4)) yleens\u00e4 merkityt s\u00e4ilyneiksi; lyhentymisest\u00e4 (nn:n) on vain kaksi
esimerkki\u00e4: pa-lainut IV, 5, h\u00e4wene IV, 8.
n sanan lopussa
Sanan loppu-n:n kadosta on IV:ss\u00e4 toisinnossa muutamia esimerkki\u00e4 (muutama esimerkki): j\u00e4lle s. 4, liha (genetiivi) s. 6,
Minu s. 9, ruotzi (genet.) s. 23, uni (genet.) s. 24. – n:n katoon viittaa my\u00f6s muoto kutei s. 15, joka alkuaan on yhdistynyt sanoista ku(i)n + ei. (tarkastajan kaksi pystyviivaa ja pukki marginaalissa osoittanevat h\u00e4nen olleen toista mielt\u00e4.) –
Loun.murt. \u00e4\u00e4nnehistoriassaan mainitsee Ojansuu Rauman murteesta muodot kone ja kote.
Puolivokaalit
i likvidan j\u00e4ljess\u00e4
i n\u00e4ytt\u00e4isi likvidan j\u00e4ljess\u00e4 vokaalintuneen sanoissa velien IV, 1, h\u00e4ri\u00e4t V, 4. Samallaisia esi-merkki\u00e4 (esimerkkej\u00e4)
tapasimme I:ss\u00e4 toisinnossa, ks. siv. 31.
Geminaatta-ii
Geminaatta-ii:n lyhenemisest\u00e4 on IV:ss\u00e4 toisinnossa yksi esimerkki sanassa h\u00e4jy s. 8. Saman muodon olemme
tavanneet jo II:ssa toisinnossa, ks. siv. 67 seur.
Vokaalit
Ensi tavussa
Mainitsemisen arvoinen on vain lyhyen vokaalin esiintyminen sanassa ?ihen IV, 17, 19, 21. V:ss\u00e4 toisinnossa tavataan
sana pitk\u00e4vokaalisena: Sijhen s. 9.
Edemp\u00e4n\u00e4 sanassa
Ortografisessa osassa on jo mainittu, ett\u00e4 pitk\u00e4t vokaalit ensi tavua edemp\u00e4n\u00e4 aina ovat merki-tyt vokaalimerkill\u00e4. Kun
lounaismurteissa, joiden \u00e4\u00e4nnekannalla n\u00e4iden toisintojen kielimuoto yleens\u00e4 on, pitk\u00e4t vokaalit edemp\u00e4n\u00e4 sanassa aina
ovat lyhenneet, on hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 yhden vokaalimerkin k\u00e4ytt\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 perustuu my\u00f6s lyhyen vokaalin
\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen.
Vokaalit sanan lopussa
Loppuheitto
Nelj\u00e4nnen ja viidennen toisinnon lounaissuomalaisuuteen viittaa ehk\u00e4 selvimmin loppuheit-toisten muotojen runsas
esiintyminen. Luettelen seuraavassa t\u00e4h\u00e4n kuuluvat esimerkit eri ryhmiss\u00e4\u00e4n.
1. Nominien sijamuodot.
a. nominatiivi: trani sax IV, 23, Jotc’ V, 15, Cappel V, 11 (sen sijaan Kappeli IV, 19).
b. essiivi: ik\u00e4n IV, 15, ijk\u00e4n V, 5.
c. partitiivi: heit’ V, 7.
d. elatiivi: tynyrist IV, 26, ladost IV, 28, erhetyxist V, 7.
e. inessiivi: ickes IV, 15, ikes V, 5.
f. ablatiivi: p\u00e4\u00e4ld IV, 24.
g. allatiivi: sis\u00e4ll IV, 22, tapill IV, 27.
2. Possessiivisuffiksit.
a. Singul. 1:nen pers.: velien IV, 1, piscun IV, 9, luun IV, 12 (V, 2: luuni), piltin V, 1.
b. Sing. 3:s persoona: Laakaris IV, 30, keih\u00e4s IV, 31, otas IV, 32.
c. Plur. 1:nen persoona: Jumalam IV, 6.
3. Verbien persoonap\u00e4\u00e4tteet.
a. kontraktiverbien imperf.(-)muodot: paiskais IV, 6.
b. imperatiivin sg. 2:nen persoona: Ot’ V, 2, An’ V, 6, \u00c4l V, 7.
c. verbien kielteiset muodot: oll IV, 15.
4. Adverbit ja erin\u00e4iset liitteet: ensist IV, 16, V, 12, Eik\u00f6st IV, 8, Cuhung’ V, 8.
5. Yksityiset sanat: Kyll IV, 3, Sin IV, 3, Mutt IV, 4, sitt V, 4.
i-loppuiset diftongit
i-loppuisen diftongin j\u00e4lkikomponentti esiintyy sek\u00e4 s\u00e4ilyneen\u00e4 ett\u00e4 kadonneena. T\u00e4h\u00e4n kuu-luvat esimerkit ovat
seuraavat:
1. -inen-loppuiset substantiivit ja adjektiivit. Ainoa esimerkki on w\u00e4h\u00e4set IV, 14 ~ w\u00e4h\u00e4iset V, 4.
2. -oi-loppuiset substantiivit ja adjektiivit i kadonneena: i?on IV, 32.
3. -aia-, ait-vartaloiset verbit i s\u00e4ilyneen\u00e4: palainut IV, 5, paiskais IV, 27.
4. -oitta-loppuiset verbit i kadonneena: o?otan IV, 6.<\/p>

LIITE 1<\/strong>
Mit\u00e4 voimme Surmarunon meille s\u00e4ilyneiden toisintojen johdolla sanoa sen alkumuodosta?
Surmarunon alkumuodosta ei runon verrattain my\u00f6h\u00e4isten, eri aikoina ja eri paikoilla tehtyjen kirjaanpanojen johdolla
voine ehdottomalla varmuudella vallankaan paljo sanoa; aikojen ku-luessa oli runo ehtinyt olla suurien vaihtelujen ja
muutosten alaisena, ennen kuin se vuoden 1700:n vaiheilla tuli muistiinpannuksi: eri paikkakunnilla oli se kehittynyt eri
suuntiin, saanut uusia lis\u00e4piirteit\u00e4, t\u00e4ll\u00f6in todistettavasti my\u00f6s muista runoista lainaamalla, samalla kuin sen omia s\u00e4keit\u00e4
oli unohtunut ja karissut pois, niin ett\u00e4 t\u00e4ten muodostuneet toisinnot varmaankin ovat yht\u00e4 kaukana runon alkumuodosta
kuin toisistaankin. Mutta jos emme voikaan Surmaru-non ensim\u00e4isest\u00e4 alkumuodosta juuri paljon tiet\u00e4\u00e4, niin voimme sen
sijaan melko suurella to-denn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 siit\u00e4, mitenk\u00e4 paljon runossa on omaa, sen yhteydess\u00e4 syn-
tynytt\u00e4, mitenk\u00e4 paljo muista kansanrunoista lainattua ja samalla siis my\u00f6s saada jos kohtakin h\u00e4m\u00e4r\u00e4n k\u00e4sityksen runon
varhaisemmasta muodosta. T\u00e4lt\u00e4 kannalta onkin Surmarunoa jo jonkun verran tutkittu; ennen muuta ansaitsee huomiota
prof. Kaarlo Krohnin aiemmin mai-nittu tutkielma Surmarunosta Kantelettaren tutkimusten ensim\u00e4isess\u00e4 osassa, miss\u00e4
h\u00e4n on esitt\u00e4nyt joukon Surmarunon s\u00e4keit\u00e4, joilla on vastineensa muissa kansanrunoissamme, osot-taen samalla ett\u00e4
Surmaruno useissa tapauksissa on ollut lainanottajana.
Voimme viel\u00e4 toisellakin tavalla tehd\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 Surmarunon s\u00e4keiden varhemmuudesta tai my\u00f6hemmyydest\u00e4,
nim. vertailemalla runon eri toisintoja toisiinsa: samojen s\u00e4keiden esiintyminen yht\u00e4l\u00e4isesti useammissa toisinnoissa
edellytt\u00e4\u00e4 luonnollisesti sit\u00e4, ett\u00e4 s\u00e4keet ovat runossa jos ei aivan alkuper\u00e4iset niin ainakin sangen varhaiset.
Seuraavassa olenkin etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 juuri toisinnoissamme tavattavien yhteisten s\u00e4keiden johdolla, samalla kuitenkin my\u00f6s
ottaen huomioon ne tulokset, joihin tutkimus on tullut tehdess\u00e4\u00e4n vertailuja Surmarunon ja muiden kansanrunojemme
v\u00e4lill\u00e4, koittanut (koettanut) etsi\u00e4 runosta sen varhempia, alkuper\u00e4isempi\u00e4 piirteit\u00e4.
Surmarunon alkus\u00e4keet, jotka lyhyesti tutustuttavat meid\u00e4t runon kahteen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00f6n, ku-ningas Eerikkiin ja ”H\u00e4meen
Heinirikkiin”, ovat kolmessa ensim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa (I, 1-5, II, 1-12, III, 1-8) hyvin samansuuntaiset, mist\u00e4 voimme
p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne on runossa jo hyvin var-hain, jos ei ehk\u00e4 alkuperin (alun perin) tavattu. Kuitenkaan eiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet
ole Surmavir-ress\u00e4 aivan itsen\u00e4isesti muodostuneet, vaan on runo lainannut s\u00e4keit\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 toisesta kansan-runosta,
nim. Untamon ja Kalervon runosta. Ensiksikin ovat Surmarunon I:n toisinnon s\u00e4keet 1-3:
”Kasvoi ennen kaksi lasta \/ Toinen kasvoi kaalimaassa \/ Toinen Ruotsissa yleni”
muodostuneet – kuten prof. Set\u00e4l\u00e4 on osottanut suoraan Untamon ja Kalervon runon al-kus\u00e4keist\u00e4:
”Syntyi kaksi poikalasta \/ Toinen kasvoi Kaarastossa\/Karjalassa \/ Toinen Unnossa \/ Suo-messa yleni
ja samat Untamon ja Kalervon runon s\u00e4keet tapaamme melkeinp\u00e4 muuttumattomina Surma-runon III:ssa toisinnossa ss.
2-4:
”Toinen kasvoi kaupungissa \/ Toinen Suomessa sikisi.”
Edelleen on saman toisinnon seuraavilla s\u00e4keill\u00e4 5-8:
”Joka kasvoi kaupungissa Joka Suomessa sikisi
kasvoi kananmunilla Suomen suurilla h\u00e4rill\u00e4”
osotettu olevan n\u00e4enn\u00e4inen vastineensa Kullervorunoissa:
”Unto Suomessa yleni Kauko kasvoi Kaarastossa
S\u00f6i Suomen sianlihoja Kaaraston kananmunilla”
ja toinenkin toisinto, jonka alkus\u00e4keet kuitenkin ovat sangen itsen\u00e4isesti muodostuneet, n\u00e4yt-t\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4neen Untamon ja
Kalervon runoa mallinaan. Siin\u00e4kin kerrotaan aivan samoinkuin Untamon ja Kalervon runossa kahden lapsen
kasvamisesta eri paikoilla, joskin toisinto, n\u00e4h-t\u00e4v\u00e4sti my\u00f6hemm\u00e4n kehityksen tuloksena, on joutunut hyvin kauas
esikuvastaan. Todenn\u00e4-k\u00f6ist\u00e4 on, ett\u00e4 Surmarunon ja Untamon ja Kalervon runon alkus\u00e4keet ovat olleet jo ennen kuin
runot ollenkaan joutuivat kosketuksiin, hyvin samansuuntaiset, jolloinka niiden v\u00e4linen vuorovaikutus, tapahtuipa se
kumpaan suuntaan tahansa, on helposti ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4. Toinen mahdollisuus on, ett\u00e4 Surmavirren runoilija on tuntenut
Untamon ja Kalervon runon ja sen mukaan muodostanut runonsa alkus\u00e4keet.
Yll\u00e4k\u00e4sitellyn, lyhyen johdatuksen j\u00e4lkeen siirryt\u00e4\u00e4n runossa suoraan asiaan, Henrikin l\u00e4ht\u00f6\u00f6n ”maita ristim\u00e4h\u00e4n”. Aluksi
pit\u00e4v\u00e4t kolme ensim\u00e4ist\u00e4 toisintoa t\u00e4ss\u00e4kin hyvin tarkoin yht\u00e4. I:ss\u00e4 ja II:ssa toisinnossa kehoittaa Henrik ”velje\u00e4\u00e4n”
Eerikki\u00e4:
I, ss. 8-10 II, 15-17
”L\u00e4hk\u00e4m maita ristim\u00e4h\u00e4n ”L\u00e4kk\u00e4mme H\u00e4mehen maallen Maillen ristim\u00e4tt\u00f6millen Maillen ristim\u00e4tt\u00f6millen Paikoillen
papittomillen” Paikoillen papittomillen.”
Kolmannessa toisinnossa tavataan sama kehoitus, vaikkakaan ei tarkemmin mainita, kumpi sen tekee:
”Sanoi toinen toisellensa L\u00e4kk\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00e4hi maille Paikoille papittomille” ss. 9-12.
Prof. Krohn on huomauttanut, ett\u00e4 s\u00e4epari ”Paikoille papittomille \/ Maille ristim\u00e4tt\u00f6mille” esiintyy, paitsi n\u00e4iss\u00e4
Surmarunon toisinnoissa, my\u00f6s Vienan l\u00e4\u00e4nin Sampo-jaksossa ja useissa loitsuissa ja olettaa, ett\u00e4 s\u00e4keet olisivat
Surmarunossakin – kuten varmasti Sampo-jaksossa – loitsurunoista lainatut. Mielest\u00e4ni ovat n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet Surmarunossa
kuitenkin siksi luonnolliset, ettei lainaa tarvitse olettaa.
Toisen toisinnon t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen seuraava s\u00e4epari s. 18-19:
”Kivikirkkoja teett\u00e4m\u00e4h\u00e4n \/ Kappelita rakennuttamahan” tavataan vain t\u00e4ss\u00e4 toisin-nossa ja lieneekin se my\u00f6hemmin
syntynyt. Jos vertaamme sit\u00e4 saman toisinnon my\u00f6hempiin s\u00e4keisiin 125-128: ”Siihen kirkko teht\u00e4k\u00f6h\u00f6n \/ Kappeli
rakettakohon” ovat n\u00e4m\u00e4 s\u00e4eparit siksi samallaiset, ett\u00e4 niit\u00e4 tuskin voi erottaa toisistaan. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti onkin edellinen
suoraan j\u00e4lkim-m\u00e4isest\u00e4 muodostettu.
Viel\u00e4 tavataan III:ssa toisinnossa s\u00e4epari: ”Joss’ on lapset ristim\u00e4tt\u00e4 \/ Vaimot kirkkoon otta-matta” ss. 12-13, joille ei
muissa toisinnoissa ole mit\u00e4\u00e4n vastinetta. S\u00e4keet tuntuvat hyvin t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 syntyneilt\u00e4.
Eerikin vastaus Henrikin yll\u00e4 k\u00e4siteltyyn kehoitukseen on kehittynyt aivan eri suuntiin toiselta puolen I:ss\u00e4, toiselta puolen
II:ssa ja IV:ss\u00e4 toisinnossa, josta viimeksimainitusta tavataan Ee-rikin vastaus, joskin edell\u00e4 k\u00e4ynyt Henrikin kehoitus
puuttuu. Yhteist\u00e4 kaikille kolmelle toi-sinnolle on vain se, ett\u00e4 Eerik ep\u00e4ilee aiotulle matkalle l\u00e4hte\u00e4, syy ep\u00e4r\u00f6imiseen
sen sijaan on eri toisinnoissa eri tavalla esitetty. Tarkastakaamme ensin Eerikin vastausta II:ssa ja IV:ss\u00e4 toisinnossa,
joissa se on hyvin samansuuntainen:
II, ss. 22-25 IV, ss. 1-5
”Veikkoseni vaimon poika ”Minun veljeni Henrik
\u00c4l\u00e4 mene maalle Suomen
Paljon on sinne mennehit\u00e4 Kyll sinn’ on monta mennyt
Ei paljon palannehita Mutt’ ei ole paljo tullut
En\u00e4mpi ev\u00e4nnehit\u00e4” Eik\u00e4 paljon palainnut”.
N\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet eiv\u00e4t ensiksik\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n ollenkaan sovi, joten jo sill\u00e4 perustuksella (nyk. perus-teella) voisimme olettaa ne
muualta lainatuiksi. Varmaksi tulee t\u00e4m\u00e4 olettamuksemme, kun tapaamme samoja s\u00e4keit\u00e4 – kuten prof. Krohn on
huomauttanut – loitsurunoissa, esim. er\u00e4\u00e4ss\u00e4 sotarukouksessa Kajaanin puolella:
”Varjele vaka jumala \u00c4i\u00e4 on sinne mennehi\u00e4 sorkista sotahevosten Ei paljo palannehia”,
edelleen V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen Tuonelassa k\u00e4ynnin yhteydess\u00e4 Vuokkiniemell\u00e4:
\u00c4i\u00e4 on sinne mennehi\u00e4 \/ Ei paljo palannehia”.
Jos nyt vuorostaan katsomme vastaavia s\u00e4keit\u00e4 I:ss\u00e4 toisinnossa, lausuu Eerik t\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4ilyk-sens\u00e4 seuraavin sanoin:
”Ent’ on j\u00e4rvet j\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4tt\u00e4 \/ Sulan on joki kovero” ss. 13-14.
Varmaankin on meill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 Eerikin alkuper\u00e4inen vastaus. Tosin on ”joki kovero” osoitettu er\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisessakin runossa,
nim. muutamassa Untamon ja Kalervon runon Inkeriss\u00e4 kirjaan-pannussa toisinnossa, jossa kerrotaan miten Tuurista
tuleva poika n\u00e4kee tyt\u00f6n ”Polvelta joen kovveran”, mutta t\u00e4nne on t\u00e4m\u00e4 ”joki kovero” varmaankin Surmarunosta lainattu.
Jos nim. katsomme Henrikin vuorostaan Eerikille antamaa vastausta
”Kyll\u00e4 me ki\u00e4rr\u00e4m Kiulon j\u00e4rven \/ Ymp\u00e4ri joki koveron”,
saa ”joki kovero” t\u00e4ss\u00e4 K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rven kertosanana niin luonnollisen selityksen (joki kovero = K\u00f6yli\u00f6n joki, ks.
Sanaluetteloa), ett\u00e4 sen alkuper\u00e4isyys Surmarunossa tuskin saattaa olla ep\u00e4i-lyksenalainen.
Toisessa ja nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa on t\u00e4m\u00e4n Henrikin vastauksen luonnollisesti t\u00e4ytynyt ke-hitty\u00e4 eri suuntaan kuin
I:ss\u00e4. Toisessa toisinnossa on t\u00e4st\u00e4 seuraavat s\u00e4keet ss. 26-29:
”Toki l\u00e4hden en tottele Maan kuningas kaattanehen Ja min\u00e4 tapettanehen Toinen j\u00e4\u00e4nevi j\u00e4lellen”.
Koska n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet ovat vastauksena Eerikin varoitukseen, jonka jo n\u00e4imme lainatuksi, on niit\u00e4kin pidett\u00e4v\u00e4
my\u00f6hempisyntyisin\u00e4. Se onkin helppo n\u00e4hd\u00e4. Ensim\u00e4isen s\u00e4keen ”Toki l\u00e4h-den en tottele” tunnemme Kalevalasta ja
seuraavan s\u00e4keen ”Jos min\u00e4 tapettanehen” tapaamme alkuper\u00e4isess\u00e4 paikassaan Henrikin keskustelussa palvelijansa
kanssa v\u00e4h\u00e4 ennen kuolemaansa (I, 82, III, 33, IV, 11), mist\u00e4 se varmaan on t\u00e4nne siirtynyt. J\u00e4lell\u00e4 oleva s\u00e4epari
”Maan kuningas kaattanehen \/ Toinen j\u00e4\u00e4nevi j\u00e4lellen”
ei ollenkaan sovi Henrikin suuhun, kaikista v\u00e4himmin, kun ”maan kuningas” ei koko matkalle l\u00e4htenyt.
Mit\u00e4 taas tulee nelj\u00e4nnen toisinnon vastaaviin s\u00e4keisiin 6-8:
”Osotan lihan Jumalam’ \/ N\u00e4yt\u00e4n kalkin kauniin \/ Eik\u00f6st’ he h\u00e4venne h\u00e4ijyt”,
niin tuntuvat ne hyvin Surmarunon yhteydess\u00e4 syntyneilt\u00e4, vaikkakaan eiv\u00e4t – olettaen ett\u00e4 yl-l\u00e4esitetty pit\u00e4\u00e4 paikkansa –
voi olla t\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4iset, koska ne tuntuvat edellytt\u00e4v\u00e4n edell\u00e4-k\u00e4yv\u00e4\u00e4 Eerikin varoitusta, jonka jo otaksuimme
my\u00f6h\u00e4syntyiseksi.
T\u00e4h\u00e4n katkeaa kaikissa toisinnoissa Henrikin ja Eerikin v\u00e4linen keskustelu; lopputuloksena on, ett\u00e4 Henrik l\u00e4htee
matkalle seuralaisenaan palvelijansa. Eerikist\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n puhuta, eik\u00e4 h\u00e4n luonnollisesti matkalle
l\u00e4htenytk\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4inen toisinto tosin n\u00e4enn\u00e4isesti puhuu t\u00e4t\u00e4 vastaan. Siin\u00e4 nim. kerrotaan, miten kahden p\u00e4iv\u00e4n
yht\u00e4mittaisen ajon per\u00e4st\u00e4
”Sanoi Erick kuningas \/ Henrikillen veljellens\u00e4n \/ Jo t\u00e4ss\u00e4 tulepi n\u00e4lk\u00e4” j.n.e. ss. 27-29,
joten Eerik t\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4en olisi Henrikin seuralaisena matkalla. Ei ole kuitenkaan mik\u00e4\u00e4n vai-keus huomata, ett\u00e4 Eerik on
t\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4isemm\u00e4n palvelijan tilalla: s\u00e4keet 27-28 ovat nim. aivan samat kuin ylemp\u00e4n\u00e4 ss. 11-12, jotka ovat t\u00e4h\u00e4n
siirtyneet. My\u00f6hemmin mainitaankin Henrikin seuralaisena ”palvelija uskollinen” (ss. 71-72), kuten II:ssa toisinnossa alun
pit\u00e4en.
Henrik(-)piispa alkaa nyt valmistautua matkalle ja kehoittaa palvelijaansa valjastamaan hevo-sen. T\u00e4m\u00e4 kehoitus
tavataan vain I:ss\u00e4 ja II:ssa toisinnossa (I, ss. 18-23, II, ss. 30-47), j\u00e4lki-m\u00e4isess\u00e4 siis koko lailla laajemmin esitettyn\u00e4.
Muutamat yhteiset s\u00e4keet osottavat, ett\u00e4, ettei t\u00e4m\u00e4 kohta runossa ainakaan kokonaan ole my\u00f6h\u00e4inen, joskin
todenn\u00e4k\u00f6isesti s\u00e4keit\u00e4 siihen on lainattu vieraistakin runoista. Yhteisi\u00e4 s\u00e4keit\u00e4 on vain kolme:
I II, ss. 35-37
s. 20 ”Pane korjut kohdallensan” ”Pane korja kohdallensa s. 23 ”Per\u00e4llens\u00e4 pienet kirjat” Per\u00e4llens\u00e4 pieni kirja s. 11 ”
Anturoillensan avarat” Anturoillensa aseta”.
Muutamille s\u00e4keille olen l\u00f6yt\u00e4nyt vastineen Kalevalassa, niinp\u00e4 vastaa I:n toisinnon s\u00e4ett\u00e4 17: ”Pane varsat valjaihisin”
Kalevalassa (XII, s. 300): ”Pisti varsat valjahisin”
ja saman toisinnon seuraava s\u00e4e ”Suvikunnat suitsi suuhun” tavataan Kalevalassa muodossa ”Suvikunnan suitset
suuhun” (XXXIX, s. 144), edelleen esiintyy II:n toisinnon s\u00e4e 46: ”Harjallen hyv\u00e4n hevoisen” sellaisenaan Kalevalassa,
XIV, s. 321-
Nyt seuraa runossa kuvaus Henrikin ajelusta, josta I:ss\u00e4 toisinnossa kerrotaan” ss. 24-26:
”He kohta ajamahan l\u00e4ksit \/ Ajoit niin p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kev\u00e4ist\u00e4 \/ Kaksi yht\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4n”
Omituiselta tuntuu, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 puhutaan ”p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kev\u00e4isest\u00e4”, vaikka Henrikin surman ajatel-tiin tapahtuneen talvella
(vrt. ss. 13-14) ja h\u00e4nen nimenomaan mainitaan ajavan reell\u00e4. V\u00e4-hemm\u00e4n uskottavaa my\u00f6s on, ett\u00e4 matkailijat vasta
kahden p\u00e4iv\u00e4n yht\u00e4mittaisen ajon per\u00e4st\u00e4 tuntevat n\u00e4lk\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ep\u00e4johdonmukaisuudet selittynev\u00e4t paraiten siten, ett\u00e4
otaksumme s\u00e4-keet muualta lainatuiksi. T\u00e4m\u00e4n puolesta puhuu sekin, ett\u00e4 niill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n vastinetta II:ssa
toisinnossa. Ep\u00e4tietoista on, onko II:n toisinnonkaan laaja kuvaus Henrikin ajelusta, k\u00e4sitt\u00e4en s\u00e4keet 48-59,
Surmarunossa alkuper\u00e4inen. Prof. Krohn on verrannut t\u00e4t\u00e4 piispa Henrikin ajelua sulhasen ajon esitykseen Ven\u00e4j\u00e4n
Karjalan h\u00e4\u00e4runoissa, my\u00f6nt\u00e4en kuitenkin, ett\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyys on siksi v\u00e4h\u00e4inen, ettei todellista yhteytt\u00e4 voi olettaa.
Toisessa toisinnossa seuraa nyt palvelijan suuhun sovitettu s\u00e4e: ”Jo minun tulepi n\u00e4lk\u00e4” s. 64, mik\u00e4 tavataan I:ss\u00e4
toisinnossa muodossa ”Jo t\u00e4ss\u00e4 tulepi n\u00e4lk\u00e4” s. 29, vaikkakin sen siell\u00e4 lausuu Eerik-kuningas, ollen h\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, kuten
ennen on huomautettu, alkuper\u00e4isemm\u00e4n palve-lijan tilalla. Henrikin vastaus on kummassakin toisinnossa hyvin
samallainen. II:ssa toisinnossa on t\u00e4ss\u00e4 s\u00e4keet 64-65:
”Jo pian taloi tulepi \/ Lallola takaa l\u00e4hden”,
joita ensimm\u00e4isess\u00e4 toisinnossa vastaavat s\u00e4keet 32-33:
”On Lalli lahden takana \/ Hyv\u00e4 neuvo niemen p\u00e4\u00e4s'”.
Toisinnon seuraaville s\u00e4keille
”Siin\u00e4 me sy\u00f6mme, siin\u00e4 me juomma \/ Siin\u00e4 purtua pid\u00e4mme”,
jotka kaikkiaan esiintyv\u00e4t nelj\u00e4\u00e4n kertaan, nim. jo aikaisemmin ss. 47-48 ja 55-56, ei II:ssa toisinnossa ole mit\u00e4\u00e4n
vastinetta.
Runon juonelle niin t\u00e4rke\u00e4 vierailu Lallolassa on ainakin osittain s\u00e4ilynyt nelj\u00e4ss\u00e4 (I-IV) toi-sinnossa. Suurin piirtein
katsoen pit\u00e4v\u00e4t toisinnot sangen tarkoin yht\u00e4, samalla uskollisesti seuraten legendan kertomusta. Monissa
yksityiskohdissa eroavat toisinnot sen sijaan huomat-tavasti toisistaan. Ensiksikin l\u00f6ytyy II:ssa toisinnossa vain Henrikin
kehoitus palvelijalleen ot-tamaan ruokavaroja, mutta itse ry\u00f6st\u00f6n kuvaus puuttuu, I:ss\u00e4 ja III:ssa toisinnossa sen sijaan
tavataan kuvaus ry\u00f6st\u00f6st\u00e4, mutta Henrikin kehoitus puuttuu. Kun sek\u00e4 Henrikin ry\u00f6st\u00f6n ke-hoituksesta ett\u00e4 itse ry\u00f6st\u00f6st\u00e4
esiintyv\u00e4t aivan samat s\u00e4keet (edellisess\u00e4 vain verbi imperatii-vissa, j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 imperfektiss\u00e4), ei n\u00e4iden tarvitse
molempain olla runossa alkuperin (alun perin) l\u00f6ytynyt, vaan toinen on voinut kehitty\u00e4 toisista. Voisi hyvin ajatella, ett\u00e4
runossa on alkuaan l\u00f6ytynyt vain piispa Henrikin kehoitus ruokavarojen ry\u00f6st\u00f6\u00f6n, t\u00e4m\u00e4 riitti jo osot-tamaan sen mik\u00e4
t\u00e4ss\u00e4 oli t\u00e4rkeint\u00e4, nim. ett\u00e4 Henrik otti vain mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 hetkell\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4-m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti tarvitsi ja ennen kaikkea, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tti maksun ottamastaan, aivan samoin kuin ai-emmin runossa ei kuvattu hevosen valjastamista, vaan annettiin Henrikin
k\u00e4skyst\u00e4 palvelijal-leen k\u00e4yd\u00e4 ilmi, miten h\u00e4nen korjansa oli kirjaeltu ja hevosensa lihava ja hyvin hoidettu.
Jos edelleen vertaamme runon toisintoja toisiinsa, huomaamme I:ss\u00e4 toisinnossa s\u00e4keet 37-39
”Kerttu kelvotoin em\u00e4nt\u00e4 \/ Suitsi suuta kunnotointa \/ Keitti kielt\u00e4 kelvotointa”,
joille ei muissa toisinnoissa tavata mit\u00e4\u00e4n vastinetta ja jotka muutenkin ovat omituisella pai-kalla: Henrikh\u00e4n on juur’ik\u00e4\u00e4n
saapunut Lallolaan, joten em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 soimata. Mahdollisesti voisi t\u00e4ss\u00e4 ajatella, ett\u00e4 edelt\u00e4 olisi
unohtunut Henrikin palvelijalleen antama kehoitus ry\u00f6st\u00f6\u00f6n, jolloin Kertulla todellakin olisi jotain aihetta ”suun
suitsemiseen”. Luultavampaa kuitenkin on, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet ovat t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6h\u00e4syntyiset, verrattakoon niihin edemp\u00e4n\u00e4
runossa tavattavia s\u00e4keit\u00e4 51-53:
”Tuoi Lallin paha em\u00e4nt\u00e4 \/ Suitsi suuta kunnotointa \/ Keitti kielt\u00e4 kelvotointa”,
miss\u00e4 em\u00e4nn\u00e4n panettelu on alkuper\u00e4isess\u00e4 paikassaan ry\u00f6st\u00f6kuvauksen j\u00e4ljess\u00e4. Varmaankin ovat ss. 37-39 t\u00e4\u00e4lt\u00e4
lainatut.
Henrikin l\u00e4htiess\u00e4 Lallolasta huutaa Lallin em\u00e4nt\u00e4 h\u00e4nelle seuraavan uhkauksen (II, ss. 76-79):
”Lahka Lallo kotihin saapi Viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelevi Viel\u00e4 se luunsi luistelepi Suonensi sirottelepi”.
T\u00e4m\u00e4 uhkaus tavataan vain toisessa toisinnossa, mutta voi se silti olla runossa alkuper\u00e4inen. Samoja s\u00e4keit\u00e4 tavataan
viel\u00e4 edemp\u00e4n\u00e4 runossa s. 116-117:
”Kuhunka luuni lentelepi \/ Suoneni sirottelepi”,
mutta n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti juuri em\u00e4nn\u00e4n uhkauksesta lainattuina.
Heti Henrikin l\u00e4hdetty\u00e4 saapuu Lalli kotiin:
I, s. 30 II ”Tuli Lalli kotiansa” ”Lalloi kuin tuli kotihin”,
mink\u00e4 j\u00e4lkeen runossa seuraa Lallin em\u00e4nn\u00e4n v\u00e4\u00e4ristelty kuvaus Henrikin vierailusta. T\u00e4ss\u00e4 uusiintuvat taas samat
s\u00e4keet kuin edell\u00e4k\u00e4yv\u00e4ss\u00e4 ry\u00f6st\u00f6n kuvauksessa, erona on vain se, ett\u00e4 Lallin em\u00e4nt\u00e4 kertoo Henrikin heitt\u00e4neen ei
en\u00e4\u00e4 ”penningit”, vaan santaa, tuhkia tai lastuja ottamiensa ruokavarojen tilalle.
Yhteist\u00e4 II:lle ja III:lle toisinnolle on Henrikin nimitt\u00e4minen ”Ruoka-Ruotsiksi”, ”Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi”. Alkuaan sama nimitys
lienee my\u00f6s IV:n toisinnon ”Ruotsin traanisaksa” (s. 23). Panettelijana on I:ss\u00e4 ja II:ssa toisinnossa Lallin em\u00e4nt\u00e4, joka
t\u00e4ss\u00e4 lieneekin alkuper\u00e4inen, III:ssa toisinnossa taas ”laiskat lapset, walskit waimot”. IV:ss\u00e4 toisinnossa ei panettelijaa
ole nimitetty.
Em\u00e4nn\u00e4n panettelua seuraa II:ssa, III:ssa ja IV:ss\u00e4 toisinnossa suoraan Lallin l\u00e4ht\u00f6 Henrikki\u00e4 takaa ajamaan; I:ss\u00e4
toisinnossa k\u00e4y t\u00e4m\u00e4n edell\u00e4 ”paimenen patsahalta” em\u00e4nn\u00e4lle lausumat sanat s. 64-65:
”Jo vainen valehteletkin \/ \u00c4l\u00e4 vainen uskokana”.
Mahdollisesti on t\u00e4m\u00e4 paimenen esiintyminen kuitenkin jostain muusta runosta lainattu. S\u00e4-keen ”Jo vainen
valehteletkin” tapaamme useampaan kertaan Kalevalassa, esim. XV, ss. 74, 94.
Takaa-ajajana on kolmessa ensimm\u00e4isess\u00e4 toisinnossa Lalli yksin\u00e4\u00e4n:
I, s. 65-68 II, s. 94-95 III, s. 29-30
Lalli se pahatapainen
Sek\u00e4 my\u00f6s pahasukuinen
Otti Lalli lakkarinsa ”Sivui Lalloi lahtarinsa ”Saipa Lalli laapurinsa
Piru pitk\u00e4n keih\u00e4h\u00e4ns\u00e4n” Piilun pitk\u00e4n kirvehens\u00e4” Piru pitk\u00e4n keih\u00e4h\u00e4ns\u00e4”
Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa s. 30-32 sen sijaan on Lallilla seuralaisinaan veljens\u00e4 Pentti ja Ouleva:
”Lalli otti laakaris \/ Pentti pitk\u00e4n keih\u00e4n \/ Ouleva ison otas”.
Varmaankin on Lalli alkuaan ollut yksin takaa-ajajana. Ensimm\u00e4isen ja kolmannen toisinnon merkityksett\u00f6m\u00e4st\u00e4
kertos\u00e4keest\u00e4 ”Piru pitk\u00e4n keih\u00e4h\u00e4ns\u00e4” on helposti voinut kehitty\u00e4 ”Pentti pitk\u00e4n keih\u00e4s”; melkeinp\u00e4 suuremman
muutoksen alaisena on sama s\u00e4e ollut II:ssa toisinnossa, jossa se esiintyy muodossa ”Piilun pitk\u00e4n kirvehens\u00e4”.
Ett\u00e4 keih\u00e4s on t\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4inen, n\u00e4emme saman II:n toisinnon s\u00e4keest\u00e4 107: ”Pitk\u00e4 keih\u00e4s kainalossa”. Lallin takaa-
ajo on ensimm\u00e4isess\u00e4 toisinnossa kuitattu s. 70 yhdell\u00e4 kuivalla s\u00e4-keell\u00e4: ”Ajoi se herraa takaa”, toisessa toisinnossa
tavataan vastaavalla kohdalla laaja kuvaus Lallin hiihdosta, k\u00e4sitt\u00e4en s\u00e4keet 96-103. Ettei t\u00e4m\u00e4 Lallin hiihdon kuvaus
ainakaan kokonaan ole Surmarunon omilla s\u00e4keill\u00e4 muodostunut, sen n\u00e4emme siit\u00e4, ett\u00e4 samoja s\u00e4keit\u00e4 tavataan
muissa kansanrunoissamme. Ensiksikin on, kuten prof. Krohn on huomauttanut, Surmarunon s\u00e4keill\u00e4 96-99:
”Lykk\u00e4si lylyn lumehen Sy\u00f6ksi kalhun kaljamaallen Kuin oli vuoltu vuoleskeltu Kuin on talvisin j\u00e4n\u00f6sen”
vastineensa parissa Ven\u00e4j\u00e4n Karjalan hirvenhiihtorunossa:
”Lykk\u00e4si lylyn lumelle ”Lykk\u00e4si lylyn lumelle Kuin on voina vuolakkeena Solahutti suopet\u00e4j\u00e4n Komtos (?) kalhunsa sivulle
Kuin on ruskean reposen Kuin on kiit\u00e4v\u00e4n havukan” Eli valkean j\u00e4n\u00f6sen”.
Edelleen vastaa Surmarunon s\u00e4keit\u00e4 102-103:
”Tuli suitsi suksen tiest\u00e4 \/ Savu sauvakon siasta”
yleisesti mets\u00e4stysluvuissa:
”Tuli suihki suksen alta \/ Savu sauvani nen\u00e4st\u00e4”.
Kun meid\u00e4n yll\u00e4esitetyiss\u00e4 tapauksissa ehdottomasti t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4 Surmarunoa lainanottajana, niin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 melkeinp\u00e4
silt\u00e4, kuin Lallin hiihto kokonaisuudessaan olisi my\u00f6hempi laina muista runoista.
Ensimm\u00e4isess\u00e4 ja toisessa toisinnossa seuraa nyt Henrikin kehoitus palvelijalleen k\u00e4tkeyty-m\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 muista
toisinnoista puuttuu. T\u00e4m\u00e4 kohta on toisinnoissamme kehittynyt jonkun verran eri suuntiin, joten runon alkumuodosta on
vaikea mit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 tehd\u00e4. – I:n toisinnon s\u00e4keille 71-74, joissa palvelija, kuullessaan ”kumua takana” kysyy
Henrikilt\u00e4, ”Ajanko t\u00e4t\u00e4 hevoista”, jolloin Henrik kielt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ajamasta, ei II:ssa toisinnossa ole mit\u00e4\u00e4n vastinetta.
Huomautan t\u00e4ss\u00e4 vain, ett\u00e4 s\u00e4ett\u00e4 ”Jo kumu kuuluu”, I, 73, voisi verrata Kalevalassa tavatta-vaan s\u00e4keeseen ”Jo kumu
kyl\u00e4st\u00e4 kuuluu”, XXI, 49.
Toisen toisinnon vastaavalla paikalla olevat s\u00e4keet 108-109: ”Tunsi h\u00e4n tuhon tulevan \/ H\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4llen k\u00e4yv\u00e4n” ovat
varmasti lainatut. Samat s\u00e4keet tavataan, kuten prof. Krohn on huomauttanut, Vienan l\u00e4\u00e4nin Sampo-jaksossa:
”Jouvun puulle py\u00f6riv\u00e4lle Jo tunnen tuhon tulevan Varvalle tutisevalle H\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle saavan”,
vaikkeikaan Surmarunon tarvitse olla (sit\u00e4) juuri t\u00e4\u00e4lt\u00e4 lainannut.
Yhteist\u00e4 ensim\u00e4iselle ja toiselle on t\u00e4ss\u00e4 vain palvelijan k\u00e4tkeytyminen kiven taakse:
I, 79-80 II, 112-114 ”K\u00e4tke suas kivein varjoon ”Katsokkos kiven takaa Kuultele kivien takana” Varjosta hyv\u00e4n hevoisen
Katsokkos takaa tammen.”
Ensim\u00e4isen toisinnon seuraavia s\u00e4keit\u00e4 ”Kuin mua tavoitetahan \/ Taikka my\u00f6s tapettanehen” s. 81-82
vastaa III:ssa toisinnossa s. 31-33: ”(Sanoi toinen toisellensa) \/ Jos sin\u00e4 j\u00e4lille j\u00e4\u00e4net \/ Ja min\u00e4 tapettanehen”,
edelleen IV:ss\u00e4 toisinnossa s. 9.11: ”(Minun piltti piskun’) \/ Jos takaa ajeta(an) \/ Ja min\u00e4 tapettaneen”,
jotka meid\u00e4n kolmelle toisinnolle yhteisin\u00e4 t\u00e4ytyy katsoa alkuper\u00e4isiksi. – Toisessa toisinnossa on vastaavalla paikalla s.
116-117 s\u00e4keet
”(Katsokkos takaa tammen) \/ Kuinka luuni lentelepi \/ Suoneni sirottelepi”,
jotka jo tapasimme alkuper\u00e4isess\u00e4 paikassaan Lallin em\u00e4nn\u00e4n uhkauksessa Henrikille (ks. siv. 116).
Runossa nyt seuraavat Henrikin m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset h\u00e4nen luittensa kuljettamisesta ja pyhitt\u00e4misest\u00e4 tavataan kaikissa viidess\u00e4
(I-V) toisinnossa. III:ssa, IV:ss\u00e4 ja V:ss\u00e4 toisinnossa kehottaa Hen-rik palvelijaansa asettamaan h\u00e4nen luunsa
silkkis\u00e4kkiin; t\u00e4m\u00e4 lieneekin runon alkuper\u00e4inen piirre. Toisessa toisinnossa on t\u00e4st\u00e4 s\u00e4keet s. 118-120:
”Ne sin\u00e4 verkahan vetele \/ Sinilankoihin sitele \/ Sivu kaikki kaunihisti”,
jotka n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti ovat runossa my\u00f6hempisyntyiset, mahdollisesti lainatut. I:ss\u00e4 toisinnossa on luiden silkkis\u00e4kkiin pano
unohtunut ja ne asetetaan ilman muuta ”h\u00e4rj\u00e4n rekehen” (s. 84).
Henrikin ruumiin kuljetus ja pyhitt\u00e4minen on, kuten prof. Krohn on huomauttanut, todenn\u00e4-k\u00f6isesti s\u00e4ilynyt
alkuper\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 IV:ss\u00e4 ja V:ss\u00e4 toisinnossa (IV, 9-22, V, 1-14), joissa uu-siintuvatkin melkein aivan samat s\u00e4keet.
Kummassakin pyyt\u00e4\u00e4 piispa palvelijaansa valjasta-maan kaksi nuorta iest\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 h\u00e4rk\u00e4\u00e4 vet\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ruumistaan
ja mihink\u00e4 h\u00e4rj\u00e4t pys\u00e4h-tyv\u00e4t, siihen ”rakettakoon” ensi kerralla risti, toisella kappeli, kolmannella kirkko, johonka ”Min\u00e4
sis\u00e4ll’ pantakoon” –
Molemmissa my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 edustavissa pohjalaisissa toisinnoissa II ja III valjastetaan Henrikin ruumista
vet\u00e4m\u00e4\u00e4n ensin orit, oriin uuvuttua h\u00e4rk\u00e4 ja mihin h\u00e4rk\u00e4 pys\u00e4htyy, ”Siihen kirkko teht\u00e4k\u00f6h\u00f6n”.
T\u00e4m\u00e4n kertos\u00e4keen\u00e4 on II:ssa samoinkuin I:ss\u00e4kin toisinnossa ”Kappeli rakettakohon”, miss\u00e4 mahdollisesti voisi n\u00e4hd\u00e4
j\u00e4lleen alkuper\u00e4isest\u00e4 ristin, kappelin ja kirkon rakentamisesta. – Toisessa toisinnossa seuraavat t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen s. 89-90
viel\u00e4 s\u00e4keet:
”Pappein saarnoja sanoa \/ Kansan kaiken kuultavaksi”,
joilla ei muissa toisinnoissa ole mit\u00e4\u00e4n vastinetta, mutta jotka tuntuvat t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 syn-tyneilt\u00e4.
Henrikin m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten t\u00e4ytt\u00e4minen, h\u00e4nen luittensa kuljetus ja pyhitt\u00e4minen on nykymuodossa s\u00e4ilynyt vain II:ssa
toisinnossa s. 128-134:
”Josa on h\u00e4rk\u00e4 tauvonnunna Siihen Herra Henterikki Nousiaisten hietamaahan Ensim\u00e4inen haudattihin Hietakankahan
nen\u00e4h\u00e4n Kirkko my\u00f6skin rakettihin Herra Hentrikin nimehen.”
Kuten aiemmin on huomautettu, edustaa toinen toisinto t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin runon my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehitysmuotoa. Alkuper\u00e4inen
H\u00e4rk\u00e4parin kolme kertaa pys\u00e4htyminen, ristin, kappelin ja kirkon rakentaminen sen sijaan ei ole runomuodossa
s\u00e4ilyneen\u00e4, mutta nelj\u00e4nnen ja viidennen toisinnon suorasanaisista kertomuksista saamme joka tapauksessa tiet\u00e4\u00e4
n\u00e4iden s\u00e4keiden al-kuper\u00e4isen sis\u00e4ll\u00f6n: Ensim\u00e4isen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t h\u00e4rj\u00e4t Repolan kyl\u00e4n pellolla Nousiaisissa, toisen
kerran Moision m\u00e4en l\u00e4heisyydess\u00e4 ja kolmannen kerran Nousm\u00e4ell\u00e4, joihin paikkoihin sitte pystytettiin ensim\u00e4iseen risti,
toiseen kappeli ja viimeiseen kirkko, mihink\u00e4 Henrik hau-dattiin.
Legendan monista Henrikin kuoleman j\u00e4lkeen tapahtuneista ihmet\u00f6ist\u00e4 on Surmarunossa ker-rottu vain kaksi, nim. Lallin
hiusten l\u00e4ht\u00f6 h\u00e4nen ottaessaan Henrikilt\u00e4 ry\u00f6st\u00e4m\u00e4ns\u00e4 hiipan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n sek\u00e4 Henrikin sormuksen l\u00f6yt\u00f6. Edellisest\u00e4
n\u00e4ist\u00e4 tavataan ainakin jokusia s\u00e4keit\u00e4 nelj\u00e4ss\u00e4 toisinnossa, nim. I:ss\u00e4, II:ssa, IV:ss\u00e4 ja VI:ssa. Vain toisessa toisinnossa
on kerrottu hiipan ry\u00f6st\u00f6 s. 158-166:
Lalli pahin pakanoista \/ – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – \/ Otti korkian kyp\u00e4r\u00e4n Pyh\u00e4n miehen pispan p\u00e4\u00e4st\u00e4 \/ Pani p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4
omahan \/ Kallohonsa ilki\u00e4h\u00e4n”,
mitk\u00e4 s\u00e4keet ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 ovat Surmavirren yhteydess\u00e4 syntyneet.
Lallin palatessa kotiin kysyy h\u00e4nelt\u00e4 I:ss\u00e4 toisinnossa ”paimen patsahalta” s. 93-94:
”Kusta Lalli lakin saanut \/ Mies paha hyv\u00e4n kyp\u00e4r\u00e4n?”,
mik\u00e4 s\u00e4epari tavataan viel\u00e4 II:ssa, IV:ss\u00e4 ja VI:ssa toisinnossa. Toisessa toisinnossa tekee t\u00e4-m\u00e4n kysymyksen Lallin
vaimo s. 167-170:
”Vaimo kehr\u00e4s tortillansa Mist\u00e4 on Lalli lakin saanut Sanoin lausui, suin puheli Mies h\u00e4ijy hyv\u00e4n kyp\u00e4r\u00e4n”.
IV:ss\u00e4 ja VI:ssa toisinnossa on n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet sen sijaan sovitettu pienen lapsen suuhun. Var-maankin on Lallin vaimo
t\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4inen. Ensim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa esiintyv\u00e4n ”paimenen patsahalta” tapasimme runossa jo aiemmin
s\u00e4keiss\u00e4 63-65, olettaen sen siell\u00e4 lainatuksi. Samoin voi pienen lapsen esiintyminen IV:ss\u00e4 ja VI:ssa toisinnossa hyvin
olla lainaa muista runoista; Kalevalassa esiintyy muutamia kertoja ”lapsi lattialta”, sekaantuen aikuisten keskusteluun
(esim. XIX, s. 356).
Itse ihmeen tapahtuminen, Lallin hiusten tarttuminen h\u00e4nen Henrikilt\u00e4 ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 hiippaan on kerrottu vain I:ss\u00e4 ja
II:ssa toisinnossa ja n\u00e4iss\u00e4kin niin erilaisesti, ett\u00e4 toisintojen s\u00e4keill\u00e4 voi tuskin alkuaankaan olla ollut mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4
toistensa kanssa. Toisessa toisinnossa tava-taan t\u00e4st\u00e4 s\u00e4keet s. 171-175:
”Lalli nosti lakkiansa Liukois luista irrallensa Hiukset lakkihin imevyit Kaikki kallosta eraannui”, Kaikki kamara keralla
joita I:ss\u00e4 toisinnossa vastaa s. 96-98:
”Sitten Lalli murhat\u00f6inen \/ Lakin p\u00e4\u00e4st\u00e4ns tavoitti \/ Hiukset ne himahtelit”.
Toinen legendan ihmet\u00f6ist\u00e4, joka liittyy Henrik-piispan sormukseen, on kerrottu kahdessa toisin-nossa, nim. I:ss\u00e4, jossa
Henrikin sormusta k\u00e4sittelev\u00e4t s\u00e4keet s. 99-100
”Sormuksen veti sormestans \/ Sormen suonet luikahtelit”,
joten sormus t\u00e4ss\u00e4 esiintyy samallaisen jumalallisen koston tuottajana kuin hiippakin, II:ssa toisin-nossa taas kuvataan
s\u00e4keiss\u00e4 135-157 laajasti sormuksen l\u00f6ytymist\u00e4 ”pienen j\u00e4\u00e4n palaisen” p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ei kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n ihmety\u00f6t\u00e4
suorittamaan, vaan ainoastaan
”Ihmisillen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi \/ Tunnusmerkiksi jaloksi”.
Kun n\u00e4ill\u00e4 toisintojemme s\u00e4keill\u00e4 ilmeisesti ei ole mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 toistensa kanssa, t\u00e4ytyy meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4
my\u00f6h\u00e4issyntyisin\u00e4, kummassakin toisinnossa itsen\u00e4isesti muodostuneina lis\u00e4yksin\u00e4.
Surmarunon my\u00f6hempiin aineksiin kuuluvat my\u00f6s II:n toisinnon loppus\u00e4keet 180-200, mink\u00e4 n\u00e4emme sek\u00e4 runomitan
ontumisesta ett\u00e4 s\u00e4keiden hurskaasta sis\u00e4llyksest\u00e4.<\/p>

LIITE 2<\/strong>
Sanaluettelo
Aalto s. II, 146
aisa s. II, 38A, B:ss\u00e4 turmeltunut muoto aset pro aisat
ajaa s. I, 24, 25, 70, 74, 77; IV, 10
ajella v. II, 49, 146
ajo s. I, 49
alle part. II, 153
antaa v. V, 6
antura s. I, 22; II, 37
aset II, 38B, ks. aisa
asettaa v. II, 37B (A-kirjaanpanon vastaava kohta on turmeltunut), II, 38, 121
avara a. I, 22
edess\u00e4 part. II, 59
Eerikki I, 5, 7, 11, 27; II, 3A, 10, 14, 20; III, 2, Sveanmaan kuningas Eerikki Jedvardin-poika, (1156-1160), jonka
maahamme tekem\u00e4n ristiretken j\u00e4lkin\u00e4yt\u00f6s, piispa Henrikin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4 marttyyrikuolema on Surmarunon
historiallisena pohjana. Surmavirress\u00e4 on ku-ningas Eerikill\u00e4 verrattain syrj\u00e4inen asema: Henrik-piispa kehottaa runon
alussa Eerikki\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ”maita ristim\u00e4h\u00e4n”, t\u00e4m\u00e4n kuitenkin vastustaessa matkalle l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Historiallista t\u00e4ss\u00e4 Eerikin
esiintymisess\u00e4 on sen verran, ett\u00e4 h\u00e4nen todellakin kerrotaan ryhtyneen risti-retkeens\u00e4 piispa Henrikin kehoituksesta
eli konj. II, 103B, 130B
em\u00e4nt\u00e4 s. I, 37, 51
en (et, ei j.n.e.) neg. I, 30, 31; II, 24, 26, 113, 135, 136B, 151, 152, 154; IV, 4, 5, 8
enempi komp. II, 25
enkeli s. II, 186
ensim\u00e4inen a. II, 131B (A. turmelt.)
ensiste adv. IV, 16; V, 8
ent\u00e4 part. I, 13
eraantua v. II, 175: irtaantua
erehdys s. V, 7
est\u00e4\u00e4 v. II, 197; V, 7
eteen part. III, 38
ev\u00e4t\u00e4 v. II, 159: kielt\u00e4\u00e4, varoittaa jostakin
harja s. II, 47
harmaa s. II, 42: harmaa hevonen
haudata v. II, 132B (A. turmelt.)
he pron. I, 24; IV, 8; V, 7
hein\u00e4 s. I, 41, 57; II, 69, 90; III, 17; IV, 28
hein\u00e4huone s. II, 69, 70
heitt\u00e4\u00e4 v. I, 42, 44, 58, 60; II, 68, 71, 89, 92; IV, 25, 29; V, 7
hejtt\u00e4 kangahan II, 129B, ks. hietakangas
hejtt\u00e4 maahan II, 128B, ks. hietamaa
helle s. II, 193
helvetti s. II, 193
hemme a. III, 1: hempe\u00e4
Henrikki, I, 4, 6, 12, 15, 28, 40, 75; II, 9, 14, 30, 104, 127, 131, 134, 161; III, 1; IV, 1, Upp-salan piispa Henrik, Suomen
ensim\u00e4inen kristinopin saarnaaja, jonka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4 mart-tyyri-kuolema (marttyyrikuolema) on Surmarunon
kertomuksen pohjana
herra s. I, 70, 72; II, 9, 12, 30, 48, 63, 80, 104, 127, 131, 134, 161, esiintyy kaikissa n\u00e4iss\u00e4 s\u00e4keiss\u00e4 Henrik-piispan
mainesanana
hieta s. I, 58, 60
hietakangas s. II, 130A, B:ss\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n samoin kuin seuraavankin sanan edellinen yhdysosa turmeltuneessa muodossa
hejtt\u00e4
hietamaa s. II, 129A, ks. hietakangas
hiihdell\u00e4 v. II, 188
hiiht\u00e4\u00e4 v. II, 100, 106
hiippa s. I, 95
hiisi s. II, 188: helvetti
himahdella v. I, 98; L\u00f6nnrot: springa af oklart ljud (af h\u00e5rd sp\u00e4nning)
hirmuisesti adv. II, 100, 195B
hirtehinen s. I, 95
hius s. (pl. hiukset) I, 98; II, 172 hukka s. II, 154: ”hukkahan tulemahan” = joutumaan kadoksiin
hypitt\u00e4\u00e4 v. II, 58
hytyri s. VI, 2: hattu
hyv\u00e4 a. II, 33, 94; II, 47, 115, 170; VI, 2
h\u00e4ijy a. II, 170, 200; IV, 8; VI, 2
H\u00e4me I, 4, 6, 15, 40, 75; II, 15: ”H\u00e4mehen Heinirikki”. ”H\u00e4me”-sana lienee t\u00e4h\u00e4n valittu
l\u00e4hinn\u00e4 alkusoinnin vuoksi
h\u00e4n pron. II, 26B, 108; IV, 23
h\u00e4rk\u00e4 s. I, 84, 85, 86; II, 123, 124, 128; III, 8, 38, 39; IV, 14; V, 4
h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4 s. II, 109
h\u00e4vet\u00e4 (h\u00e4pe\u00e4n) v. IV, 8
ies (ikeen) s. IV, 15; V, 5
ihana a. II, 142
ihme s. II, 182
ihminen s. I, 54; II, 149
ijankaikkinen a. II, 199
ik\u00e4n\u00e4 adv. IV, 15; V, 5
ilke\u00e4 a. II, 165
ilo s. II, 184, 187, 199
imeinty\u00e4 v. II, 172B
imeyty\u00e4 v. II, 172A
irta s.: irralle II, 174
iso a. II, 139, 156B (A. turmelt.), 182; IV, 32
isolihainen a. II, 144: lihava
is\u00e4nt\u00e4 s. II, 139, 156B (A. turmelt.); ”Iso is\u00e4nt\u00e4” = Henrik(-)piispa
itu s. II, 44. L\u00f6nnrot: det grodda kornet, malt; ”iduilta isoilihainen” = fr\u00e5n (att \u00e4ta) malt (den gr\u00e5dda s\u00e4den)
ja konj. I, 84; II, 1A, 2B, 18B, 35, 68B, 110B, 120B, 124B, 142B, 197B, 198B, 200B
jalo a. II, 4, 150, 183
jo adv. I, 29, 54, 64, 73; II, 62, 85, 105B
joka rel.pron. II, 10, 126B, 151, 160; III, 5, 7, 13, 39; V, 7
joki s. I, 14, 17, ks. kovero
jos konj. I, 76; II, 27; III, 32; IV, 10
julma a. II, 159
jumala s. II, 152, 181, 196; IV, 6
juoda v. I, 30, 34, 47, 55; III, 15, 25
juosta v. II, 51, 101
juudas s. II, 159; Renvall: juudas = juutas: fig. homo malignus et versatus; L\u00f6nnrot: elak, lis-tig eller girig m\u00e4nniska,
f\u00f6rr\u00e4dare
j\u00e4lelle part. II, 30; III, 32; j\u00e4less\u00e4 II, 51A, j\u00e4liss\u00e4 II, 51B
j\u00e4lleen adv. IV, 4: takaisin
j\u00e4n\u00f6 s. II, 58
j\u00e4n\u00f6nen s. II, 99
j\u00e4rjest\u00e4ns\u00e4 adv. I, 26, vrt. yht\u00e4
j\u00e4rvi s. I, 13; II, 143
j\u00e4\u00e4d\u00e4 v. II, 29; III, 32
j\u00e4\u00e4npalanen s. II, 145
j\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 v. I, 13
Kaalimaa I, 2. Otan t\u00e4h\u00e4n prof. Set\u00e4l\u00e4n Finn.ugr. Forsch. X:ss\u00e4 antaman selityksen Kaali-maan alkuper\u00e4st\u00e4 ja
merkityksest\u00e4 Surmarunossa. – S\u00e4keet 2-3:
”Toinen kasvoi Kaalimaassa, Toinen Ruotsis yleni” eiv\u00e4t ole Surmarunossa alkuper\u00e4iset, vaan lainatut Untamon ja
Kalervon runosta, jossa vastaavat s\u00e4keet kuuluvat: ”Toinen kasvoi Kaarastossa\/Karjalassa, Toinen Unnossa yleni”.
L\u00e4nsisuomalainen laulaja, joka lainasi n\u00e4m\u00e4 s\u00e4keet, ei tuntenut Unto-sanan merkityst\u00e4, vaan sekotti sen tuntemaansa
Untamala-nimeen. T\u00e4ll\u00f6in on helppo k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n Untamalan rinnalla mainitun Kaaraston yhdisti vanhaan aikaan
hyvin tunnettuun ja l\u00e4hell\u00e4 Untamalaa sijaitsevaan Kalandiin, mist\u00e4 nimest\u00e4 suomentamalla saatiin Kaalimaa (Kaland <
*K\u00e4lland)
kaataa v. II, 28: surmata
kaikki a. I, 99; II, 120, 173, 175 .
kainalo s. II, 107
kaksi num. I, 1, 26; II, 1, 2, 42
kakko s. II, 87; III, 27
kalhu s. II, 98; oikean jalan lyhempi, poron koipinahan alta pohjitettu suksi oli nimelt\u00e4\u00e4n kal-hu, vasemman jalan
pitemp\u00e4\u00e4 pohjittamatonta suksea kutsuttiin lylyksi. Milloin molemmat sukset olivat pohjitetut, kutsuttiin niit\u00e4 yhteisell\u00e4
nimell\u00e4 kalhuiksi
kaljamaa s. II, 98. Alun perin on runossa varmaankin ollut puhe kaljamasta, jolla tarkoitetaan liukasta, j\u00e4\u00e4tikk\u00f6ist\u00e4
paikkaa. L\u00f6nnrot: kaljama, slipprigt st\u00e4lle, halka, isgata
kalkki s. IV, 7, vanhan ruotsin kalker, pikari. T\u00e4ss\u00e4 merkitsee sana samoinkuin viel\u00e4 nyky-\u00e4\u00e4nkin uskonnollisessa
kieless\u00e4 ehtoolliskalkkia
kallo s. II, 165, 175
kamara s. II, 173, 175B: p\u00e4\u00e4nahka
kamari s. III, 27
kananmuna s. III, 6
kansa s. I, 90; II, 2
kanssa postp. II, 186
kantaa v. III, 21. ”Kannoit siell\u00e4 kelvotointa” = kieliv\u00e4t
kappeli s. I, 88; II, 18, 126; IV, 19; V, 11
karkottaa v. I, 78: hoputtaa (hevosta)
karhu s. II, 55, 57
karutella v. II, 49
kasvaa v. I, 1, 2; II, 5, 6, 114; III, 3, 4, 5
katsoa v. II, 112, 114
kaula s. II, 42
kauniisti adv. II, 120
kaunis a. IV, 7; V, 11
kaupunki s. III, 3, 5
kaura s. II, 70, 91
kehr\u00e4t\u00e4 v. II, 167
keih\u00e4s s. I, 69; II, 107, III, 30; IV, 31
keitt\u00e4\u00e4 v. I, 39, 53. L\u00f6nnrot: keitt\u00e4\u00e4 kielt\u00e4 = prata starkt, ”keitti kielt\u00e4 kelvotointa”: f\u00f6rde en ond tunga
keksi\u00e4 v. II, 137
kellari s. I, 45, 61; II, 67, 88
kelvoton a. I, 37, 39, 53; III, 21
keralla postp. II, 140, 148, 157, 173
kerta s. IV, 18, 20; V, 12
Kerttu I, 37, Lallin vaimo
kes\u00e4syd\u00e4n s. II, 141, 144
kew\u00e4inen a. I, 25
kev\u00e4t s. II, 142
kieli s. I, 39, 53; III, 21
kiert\u00e4\u00e4 v. I, 16
kiiruhtaa v. II, 81
kilpi s. II, 113: suoja, turva
kilti a. II, 166. Renvall: kiltti l. kilti (sv. gild), probatus, probabilis, bonus it. al. seepius stre-nuus, alacer, inde superbe se
gereus; L\u00f6nnrotilla on t\u00e4m\u00e4 sana my\u00f6s ylpe\u00e4n merkityksess\u00e4, mik\u00e4 tuntuu t\u00e4h\u00e4n hyvin sopivan
kirja s. I, 23; II, 36: kirjava, kirjaeltu, kirjoilla varustettu (Set\u00e4l\u00e4)
kirkko s. I, 87; II, 123, 133; III, 14, 40; IV, 21; V, 13
kirkua v. II, 74
kita s. II, 57
kiuas s. II, 74
Kiulonj\u00e4rvi I, 16, K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvi (ruots. Kjulo) samannimisess\u00e4 pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 Satakunnassa. Van-hoissa perim\u00e4tiedoissa
mainitaan K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvi paikkana, miss\u00e4 piispa Henrik saa surmansa Lallin k\u00e4dest\u00e4. Surmavirress\u00e4 ei K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rve\u00e4
kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n mainita suorastaan Henrikin kuo-linpaikkana, mutta n\u00e4ytt\u00e4isi runon kertomuskin viittaavan siihen, ett\u00e4 Henrik
olisi tullut murhatuksi K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvell\u00e4. Ensim\u00e4isess\u00e4 toisinnossa nim. kerrotaan, ett\u00e4 Henrik-piispa kierretty\u00e4\u00e4n
K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rven ja -joen kahden p\u00e4iv\u00e4n ajon per\u00e4st\u00e4 n\u00e4kee Lallin (=Lallolan) lahden takana; t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lahti tuskin voi
tarkottaa muuta kuin K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rve\u00e4 ja jos Lallola kerran on ollut K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4, on Lallolasta k\u00e4sin alkanut Henrikin takaa-ajo
voinut p\u00e4\u00e4tty\u00e4 vain K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvell\u00e4
kivi s. I, 79, 80; II, 112, 113; III, 28
kivikirkko s. II, 17
kohta s. I, 20; II, 35
kohta adv. I, 49
kokonansa adv. V, 13
kolmas a. IV, 20; V, 12
konkari s. I, 78, ruots. g\u00e5ngare
koota v. V, 13
korja s. II, 34: reki
korjata v. III, 34
korjut s. I, 20, diminutiivimuoto sanasta korja, ks. t\u00e4t\u00e4
korkea a. I, 103; II, 162
korkuinen a. II, 33, 61, 111, 136
kosto s. I, 103
kota s. II, 34
kotia adv. I, 50, 91
kotiin adv. II, 76, 82, 166
kovero a. I, 14, 17: k\u00e4yr\u00e4, mutkainen. ”Koverolla joella” tarkoitetaan Surmarunossa todenn\u00e4-k\u00f6isesti K\u00f6yli\u00f6njokea. Ks.
maist. Jaakkolan kirjoitusta ”K\u00f6yli\u00f6n nimest\u00e4” Satakunta II, siv. 101
kuhun adv. ks. kuka
kuin adv. konj. I, 84; II, 75B, 82, 97, 99, 141, 142, 178; III, 37; IV, 18
kuitenkin konj. II, 29B
kuka pron. I, 86, 93; II, 116, 122, 124; IV, 15, 16, 20; IV, 8, 10, 12
kukertaa v. II, 56: kuhertaa (teerest\u00e4)
kultasormus s. II, 140, 148, 156B (A. turmelt.)
kumu s. I, 73, 76: melu, jymy
kuningas s. I, 5, 11, 27; II, 12, 28
kunnoton a. I, 38, 52
kutei ks. siv. 93
kuulla v. I, 90
kuullella v. I, 80
kuulua v. I, 73, 76
kuuluisa a. II, 11
kyll\u00e4 adv. I, 16; IV, 3
kynn\u00e4pp\u00e4inen a. II, 46A: jalavainen. Renvall: kynnepp\u00e4\u00e4, -\u00e4\u00e4n Taw. ulmus campestris matu-rior, G. alte Ulme; L\u00f6nnrot:
kynn\u00e4p\u00e4s l. kynnepp\u00e4(\u00e4) tai kynn\u00e4pp\u00e4(\u00e4), alm, jalava
kyn\u00e4p\u00e4inen a. II, 46B: kynill\u00e4, sulilla koristettu
kyp\u00e4r\u00e4 s. I, 94; II, 162, 170
kyrs\u00e4 s. II, 66
k\u00e4tke\u00e4 v. I, 79
k\u00e4yd\u00e4 v. I, 54; II, 85; III, 23
laakari s. IV, 30, ks. laapuri
laapuri s. III, 29: keih\u00e4s. T\u00e4st\u00e4 sanasta lienev\u00e4t alkuaan l\u00e4hteneet my\u00f6s: laakari IV, 30, lakkari I, 68, lahtari II, 93
lahka part. II, 76: annappa. Set\u00e4l\u00e4n mukaan on lahka sama partikkeli, joka tavataan vatjassa ja liiviss\u00e4 muodoissa la ja
las. T\u00e4m\u00e4 taas on lasken-verbin ensi tavu, johon suomessa tavallinen liit\u00e4nn\u00e4ispartikkeli -ka on yhtynyt
lahtari s. II, 93, ks. laapuri
lahti s. I, 32; II, 65. Toisen toisinnon A-kirjaanpanoissa esiintyy sana (genetiivi)muodossa l\u00e4hden, jota kuitenkin lienee
pidett\u00e4v\u00e4 virheellisen\u00e4 pro: lahden. B-kirjaanpanossa on sana kokonaan turmeltuneessa muodossa L\u00e4hdet
laiska a. III, 19, 20
lakkari s. IV, 30, ks. laapuri
lakki s. I, 93, 97; II, 169, 171, 172; VI, 1
Lalli eli Lallo I, 32, 50, 51, 66, 68, 91, 93, 96; II, 76, 82, 94, 100, 106, 158, 169, 171, 185, 188; III, 29; IV, 30, 33; VI, 1,
piispa Henrikin murhaaja. Muinaistarujen mukaan oli Lalli rikas ja mahtava talonpoika K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4, omistaen nykyisen
K\u00f6yli\u00f6n kartanon. Er\u00e4\u00e4n kan-santarinan mukaan taas olisi Lalli ollut kotoisin Nousiaisista, omistaen siell\u00e4 Saaristen kar-
tanon. Todenn\u00e4k\u00f6isint\u00e4 on, ett\u00e4 Lallin kotipaikka on ollut K\u00f6yli\u00f6; t\u00e4m\u00e4n puolesta puhuu sekin seikka, ett\u00e4 Lalli tavoittaa
Henrikin K\u00f6yli\u00f6nj\u00e4rvell\u00e4 sek\u00e4 viel\u00e4 Lallin liittyminen ni-meksi useihin paikkoihin K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4
Lallola II, 65; III, 19, Lallin talo, jonka ylemp\u00e4n\u00e4 oletimme olleen K\u00f6yli\u00f6ss\u00e4
lapsi s. I, 1; II, 8; III, 13, 19, 20
lastu s. I, 20; ”Saatat lastut sarjallensan”; ”lastuilla” tarkotettanee(n) t\u00e4ss\u00e4 reen liisteit\u00e4, poh-jas\u00e4leit\u00e4 (?); IV, 25, 29
lato s. III, 17; IV, 28
latoa v. II, 52; III, 17
lauisuin II, 168A, ks. lausua
laulaja s. II, 52: laululintu
laulella v. II, 186
lauma s. II, 52
lausua v. I, 63, 92; II, 21, 31, 105, 168B (A:ssa turmeltunut muoto lauisuin pro: lausui suin)
leip\u00e4 s. I, 43, 59; IV, 24
lennell\u00e4 v. II, 116: lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4 (?)
lent\u00e4\u00e4 v. II, 53
liha s. III, 22; IV, 6. Viimeksimainitussa s\u00e4keess\u00e4 ”Osotan liha(n) Jumalam'” tarkotettanee(n) ”lihalla” leip\u00e4\u00e4 (Kristuksen
ruumista) Herran ehtoollisessa, vrt. kalkki
liikuttaa v. III, 22
liukahdella v. I, 100. Renvall: j\u00e4sen luikahtaa, membrum luxatur, L\u00f6nnrot: leden vrickas
luikota v. II, 174: irtaantua. Loun.Suomessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n luikota-sanaa puun kuoren irtaantumi-sesta rungosta, es. luikku
l\u00e4htee, luikustaa
luistella v. II, 77; L\u00f6nnrot: f\u00f6rorsaka ilande verk (reumatism); II, 189: liukua (suksilla)
lumi s. I, 83; II, 96, 137; IV, 12, V, 2
luoja s. II, 151, 180, 197
luokka s. II, 46
luu s. I, 83; II, 77, 116, 174; III, 34; IV, 12; V, 2
lyk\u00e4t\u00e4 v. II, 96
lyly s. II, 96, 101, 181, ks. kalhu
l\u00e4himaa s. III, 10, 11
l\u00e4hden, l\u00e4hdet ks. lahti
l\u00e4hte\u00e4 v. I, 8, 24, 49; II, 15, 26; III, 10, 11
maa s. I, 8, 9; II, 5, 6, 8, 15, 16, 28; IV, 2 maatajouhi a. II, 45: hevonen, jonka jouhet (h\u00e4nt\u00e4) ulottuvat maahan asti
mailma s. I, 104; II, 200
makso s. I, 104
maltainen a. II, 45 (t\u00e4ss\u00e4 substantiivisesti k\u00e4ytettyn\u00e4): maltaista tehty (hevosen) ruoka, ape; ks. itu, jonka kertosanana
t\u00e4m\u00e4 esiintyy
me pron. I, 16, 34; II, 196
menn\u00e4 v. II, 24, 166; IV, 2, 3
mies s. I, 94; II, 1, 138, 155, 160, 163, 170; VI, 2
mik\u00e4 pron. II, 169; III, 33; VI, 1
min\u00e4 pron. I, 81, 83; II, 26B, 27, 61B (A. turmelt.); III, 33, 34; IV, 1, 9, 11, 12, 22; V, 1, 2, 14
mist\u00e4 adv. ks. mik\u00e4
moni a. IV, 3
multa s. IV, 27
murhat\u00f6inen a. I, 96
mursunluinen a. II, 40
mutta konj. II, 135B, 182B; IV, 4
my\u00f6s adv. I, 67, 82
my\u00f6skin adv. II, 132B
naara s. II, 83: portto
nahaton a. II, 177B (A. turmelt.)
nauta s. II, 177B (A. turmelt.)
ne pron. I, 49, 98; II, 118
nen\u00e4 s. II, 75, 130
neuvo s. I, 33
niemi s. I, 33; II, 128B
niin adv. I, 25; II, 20B, 25B, 58B, 62B, 71B, 78B, 92B, 100B, 127B, 144
nimi s. II, 127
nostaa v. II, 171
Nousiainen II, 129, pit\u00e4j\u00e4 Varsinais-Suomessa. Surmarunon mukaan haudattiin piispa Henrik Nousiaisten kirkkoon, joka
rakennettiin sille paikalle, mihin Henrikin ruumista vet\u00e4v\u00e4t h\u00e4r-j\u00e4t kolmannen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t
nuori a. II, 84
nyt adv. II, 184
n\u00e4hd\u00e4 v. II, 149
n\u00e4in adv. I, 101
n\u00e4lk\u00e4 s. I, 29; II, 62
n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v. IV, 7
ohja s. II, 39
ohra s. II, 43
ojentaa v. II, 39
olla v. I, 13, 14, 32, 47, 55: II, 1, 9, 10, 22, 55, 63B, 85, 97, 99, 113, 128, 142, 169, 184; III, 1, 13, 19; IV, 3, 4, 15, 23; V, 5
olut s. I, 45, 61; II, 67, 88; III, 15, 25; IV, 26
oma a. II, 164
ori s. II, 121, 122; III, 36, 37
oronen s. II, 43
osottaa v. IV, 6
ota s. IV, 32: ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkinen ase, keih\u00e4s
otsa s. II, 54
ottaa v. I, 41, 43, 45, 57, 59, 61, 68; II, 34, 43, 66, 67, 87, 88, 162; III, 14, 27; IV, 12, 14, 24, 26, 28, 30; IV, 2, 4
Oulewa (ruots. Olof) IV, 32. Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa kerrotaan Lallin ajavan takaa Henrikki\u00e4 seuralaisinaan veljens\u00e4
Ouleva ja Pentti. Kuten aiemmin (siv. 119) olen huomauttanut, lie-nee Oulevan ja Pentin esiintyminen Surmarunossa
my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4
paha a. I, 51, 94; II, 72, 158, 177, 179, 185; III, 22
pahoin adv. II, 192
pahasukuinen a. I, 67
pahatapainen a. I, 66
pahantapainen a. I, 101
paikka s. I, 10; II, 16; III, 12
paimen s. I, 63, 92
paiskata v. IV, 27
pakana s. II, 158
palata v. I, 91; II, 24; IV, 5
paljas a. II, 177, 179
paljon adv. II, 22, 24; IV, 5
palvelija s. I, 72
panna v. I, 18, 20, 84; II, 34, 40, 46, 123, 164; III, 16, 18, 36, 38; IV, 13, 22; V, 3, 14
panna s. II, 178B (A. turmelt.): otsa (ruots. panna)
pannahinen a. II, 72: kirottu, inhoittava
papiton a. I, 10; II, 17; III, 12
pappi s. I, 89
parka a. II, 195
parkua v. II, 75
patsas s. I, 63, 92; II, 75: kiukaan kulmaan pystytetty pylv\u00e4s
penninki s. I, 42, 44; II, 68, 71; III, 16, 18
Pentti (ruots. Bengt) IV, 31, ks. Ouleva
per\u00e4 s. I, 23; II, 35
peukalo s. II, 138, 155
peura s. II, 50
pian adv. II, 6, 64
pieni a. I, 23; II, 36, 145
pienoinen a. II, 32, 110B (A. turmelt.)
piilukirves s. II, 95
piina s. II, 184, 190
piinailla v. II, 195B
pikkuinen a. II, 60A
pikkuruinen a. II, 60B, 135
piltti s. II, 60; IV, 9; V, 1: nuori miespalvelija (ruots. pilt)
pilttinen s. II, 110B (A. turmelt.); merkityksen suhteen ks. piltti
pinnellinen a. II, 7; Set\u00e4l\u00e4n mukaan olisi pinnellinen = pinnallinen, s.o. lihava, pulskea, vrt. vet\u00e4\u00e4 pintaansa
piru s. I, 69; II, 192; III, 30
pisku a. IV, 9; V, 1: pieni
piispa s. I, 95, 102; II, 161, 163, 184, 186
pistell\u00e4 v. II, 192
pitk\u00e4 a. I, 69; II, 95, 107; III, 30; IV, 31
pit\u00e4\u00e4 v. I, 31, 35, 48, 56
pois adv. II, 81
poika s. II, 22, 135
poikanen s. II, 84
poimia v. I, 83
puhella v. II, 21, 31, 105, 168
puoli s. II, 42
purtu s. I, 31, 35, 48, 55. L\u00f6nnrot: purta, betande, betning; pit\u00e4\u00e4 purtaa, rasta f\u00f6r att beta \u00f6ken
pyh\u00e4 a. II, 1, 138, 147, 155, 160, 163
p\u00e4iv\u00e4 s. I, 25
p\u00e4ristell\u00e4 v. II, 78: ”viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelepi (?)
p\u00e4\u00e4 s. I. 33, 97; II, 53, 78, 163, 164, 177, 178B (A. turmelt.)
p\u00e4\u00e4lle adv. II, 53, 109; p\u00e4\u00e4ll\u00e4 II, 59, 66, 87, 145; p\u00e4\u00e4lt\u00e4 I, 43, 59; II, 66, 87; IV, 24
p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 v. II, 200
raatelija s. I, 102
raha s. I, 46
rakas s. I, 102
rakennuttaa v. II, 19A
rakentaa v. I, 88; II, 18B, 126, 132B (A. turmelt.); V, 9
rautainen a. II, 56, 57
rautakahle s. II, 55
reki s. I, 84; II, 121; III, 36
risti s. IV, 17; V, 9
ristim\u00e4t\u00f6n a. I, 9; II, 16
ristiveljes s. II, 3
risti\u00e4 v. I, 8; III, 13
ritari s. II, 4, 11, 20; III, 2
ruhtinas s. II, 2
Ruoka-Ruotsi II, 86; III, 23, 24. Lallin vaimo kutsuu Henrik-piispaa kertoessaan t\u00e4m\u00e4n me-nettelyst\u00e4 Lallolassa Ruoka-
Ruotsiksi (IV:ss\u00e4 toisinnossa: Ruotsin traanisaksa) ja Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi, mitk\u00e4 nimitykset viittaavat muukalaisten ennen
aikaan hyvin tavalliseen v\u00e4kival-taiseen vierailuun maassamme
Ruotsi I, 3; II, 3A, 5, 10, 11; IV, 23
r\u00e4nget s. pl. II, 40
saada v. I, 36, 93; II, 76,109, 169; III, 29; VI, 1
saarna s. I, 89
saattaa v. I, 21; II, 198
sakea a. II, 190
sali s. II, 198
sallia v. II, 152, 181
sana s. II, 20, 31, 105, 168
sanoa v. I, 6, 11, 15, 27, 71, 89; II, 12, 25B, 60, 63, 82B, 110B; III, 9, 31
santa s. I, 62
sappehinen a. II, 73: \u00e4k\u00e4inen, pahansisuinen, vrt. L\u00f6nnrotin sapean, sappeta, f\u00f6rbittras, vred-gas
sarja s. I, 21; ”Saatat lastut sarjallensan”: j\u00e4rjestykseen, paikalleen (?)
satasy\u00f6j\u00e4 s. II, 73
satutella v. II, 191: lykki\u00e4 (suksisauvalla)
sauva s. II, 102B, 191
sauvakko s. II, 103A
savu s. II, 103, 190
se pron. I, 34, 35, 47, 48, 66, 70, 87; II, 8, 10, 52, 74, 77, 123, 125, 131, 133, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 9
seka s.: seasta II, 159
seisahtaa v. IV, 16, 18, 20; V, 8: pys\u00e4hty\u00e4
sek\u00e4 konj. I, 67
sidell\u00e4 v. II, 119
sielt\u00e4 adv. II, 196
sielu s. II, 195
siihen ks. se
siin\u00e4 ks. se
siit\u00e4 (siki\u00e4n) v. III, 4, 7
siitt\u00e4 part. I, 36, 40; sitt\u00e4 I, 71, 96
sija s. I, 42, 44, 46, 58, 60, 62; II, 68, 71, 89, 92, 103; III, 16, 18, 26, 28; IV, 25, 29
silkkis\u00e4kki s. IV, 13; V, 3
silkkis\u00e4kkinen s. III, 35
sinilanka s. II, 119
sinne adv. I, 36; II, 22; IV, 3
sin\u00e4 pron. I, 79; II, 77B, 118; III, 32
sirotella II, 79, 117: vrt. L\u00f6nnrotin sirkoa, siron, utsippra
sis\u00e4lle adv. IV, 22; V, 14; sis\u00e4lt\u00e4 II, 137
sitoa v. III, 35
sitten part. I, 11; II, 20, 30, 43B, 48, 71B, 80, 81B, 85B (A. turmeltunut), 96B, 100B, 104, 142, 144, 158B, 166B, 171B
sivua v. II, 93: ”Sivui Lalloi lahtarinsa\u201d = tempasi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, tarttui keih\u00e4\u00e4seens\u00e4; II, 120: ”Sivu kaikki kaunihisti” = silit\u00e4,
tasoita (?)
sompa s. II, 103B
sormi s. I, 99, 100; II, 139, 147, 156
sormus s. I, 99
suitsea v. I, 38, 52: Suitsi suuta kunnotointa, l\u00e4t den slemma munnen ryka (L\u00f6nnrot); II, 102: s\u00e4ihky\u00e4, r\u00e4isky\u00e4
suitsi s. I, 19
suksi s. II, 102
sula a. I, 14
sulaa v. II, 143
suoda v. II, 151
Suomi I, 85; III, 4, 7, 8; IV, 2. Surmarunossa tarkoitetaan Suomella, kuten yleens\u00e4 vanhem-pana aikana, Lounais-
Suomea
suoni s. I, 100; II, 79, 117
suoninen a. II, 39
suu s. I, 19, 38, 52; II, 21, 31, 105, 168
suuri a. II, 151, 180; III, 8
suvikunta I, 19; L\u00f6nnrot: \u00e5rsgammalt f\u00f6l, dil\u00e4pp
sy\u00f6d\u00e4 v. I, 30, 34, 47, 55
Sy\u00f6m\u00e4-Saksa II, 86; III, 24; ks. Ruoka-Ruotsi
sy\u00f6st\u00e4 v. II, 98
taikka konj. I, 82
taivas s. II, 198
takaa adv. I, 70; II, 65, 112, 114; IV, 10; takana I, 32, 73, 76, 80
talo s. II, 64, 81
talvinen a. II, 99
tammi s. II, 114
tamminen a. II, 38B (A. turmelt.)
tappaa v. I, 82; II, 27, 160; III, 33; IV, 11
tappi s. IV, 27
tauota v. II, 122, 124, 128
tavoittaa v. I, 81, 97; V, 10
teeri s. II, 56
teett\u00e4\u00e4 v. II, 17B
tehd\u00e4 v. I, 87; II, 125, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 11
tie s. II, 102, 193B
tiett\u00e4\u00e4 v. II, 18A: teett\u00e4\u00e4
toinen a. I, 2, 3, 4, 5; II, 5, 29; III, 2, 3, 4, 9, 31; IV, 18; V, 10 maatajouhi a. II, 45: hevonen, jonka jouhet (h\u00e4nt\u00e4) ulottuvat maahan asti
mailma s. I, 104; II, 200
makso s. I, 104
maltainen a. II, 45 (t\u00e4ss\u00e4 substantiivisesti k\u00e4ytettyn\u00e4): maltaista tehty (hevosen) ruoka, ape; ks. itu, jonka kertosanana
t\u00e4m\u00e4 esiintyy
me pron. I, 16, 34; II, 196
menn\u00e4 v. II, 24, 166; IV, 2, 3
mies s. I, 94; II, 1, 138, 155, 160, 163, 170; VI, 2
mik\u00e4 pron. II, 169; III, 33; VI, 1
min\u00e4 pron. I, 81, 83; II, 26B, 27, 61B (A. turmelt.); III, 33, 34; IV, 1, 9, 11, 12, 22; V, 1, 2, 14
mist\u00e4 adv. ks. mik\u00e4
moni a. IV, 3
multa s. IV, 27
murhat\u00f6inen a. I, 96
mursunluinen a. II, 40
mutta konj. II, 135B, 182B; IV, 4
my\u00f6s adv. I, 67, 82
my\u00f6skin adv. II, 132B
naara s. II, 83: portto
nahaton a. II, 177B (A. turmelt.)
nauta s. II, 177B (A. turmelt.)
ne pron. I, 49, 98; II, 118
nen\u00e4 s. II, 75, 130
neuvo s. I, 33
niemi s. I, 33; II, 128B
niin adv. I, 25; II, 20B, 25B, 58B, 62B, 71B, 78B, 92B, 100B, 127B, 144
nimi s. II, 127
nostaa v. II, 171
Nousiainen II, 129, pit\u00e4j\u00e4 Varsinais-Suomessa. Surmarunon mukaan haudattiin piispa Henrik Nousiaisten kirkkoon, joka
rakennettiin sille paikalle, mihin Henrikin ruumista vet\u00e4v\u00e4t h\u00e4r-j\u00e4t kolmannen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t
nuori a. II, 84
nyt adv. II, 184
n\u00e4hd\u00e4 v. II, 149
n\u00e4in adv. I, 101
n\u00e4lk\u00e4 s. I, 29; II, 62
n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v. IV, 7
ohja s. II, 39
ohra s. II, 43
ojentaa v. II, 39
olla v. I, 13, 14, 32, 47, 55: II, 1, 9, 10, 22, 55, 63B, 85, 97, 99, 113, 128, 142, 169, 184; III, 1, 13, 19; IV, 3, 4, 15, 23; V, 5
olut s. I, 45, 61; II, 67, 88; III, 15, 25; IV, 26
oma a. II, 164
ori s. II, 121, 122; III, 36, 37
oronen s. II, 43
osottaa v. IV, 6
ota s. IV, 32: ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkinen ase, keih\u00e4s
otsa s. II, 54
ottaa v. I, 41, 43, 45, 57, 59, 61, 68; II, 34, 43, 66, 67, 87, 88, 162; III, 14, 27; IV, 12, 14, 24, 26, 28, 30; IV, 2, 4
Oulewa (ruots. Olof) IV, 32. Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa kerrotaan Lallin ajavan takaa Henrikki\u00e4 seuralaisinaan veljens\u00e4
Ouleva ja Pentti. Kuten aiemmin (siv. 119) olen huomauttanut, lie-nee Oulevan ja Pentin esiintyminen Surmarunossa
my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4
paha a. I, 51, 94; II, 72, 158, 177, 179, 185; III, 22
pahoin adv. II, 192
pahasukuinen a. I, 67
pahatapainen a. I, 66
pahantapainen a. I, 101
paikka s. I, 10; II, 16; III, 12
paimen s. I, 63, 92
paiskata v. IV, 27
pakana s. II, 158
palata v. I, 91; II, 24; IV, 5
paljas a. II, 177, 179
paljon adv. II, 22, 24; IV, 5
palvelija s. I, 72
panna v. I, 18, 20, 84; II, 34, 40, 46, 123, 164; III, 16, 18, 36, 38; IV, 13, 22; V, 3, 14
panna s. II, 178B (A. turmelt.): otsa (ruots. panna)
pannahinen a. II, 72: kirottu, inhoittava
papiton a. I, 10; II, 17; III, 12
pappi s. I, 89
parka a. II, 195
parkua v. II, 75
patsas s. I, 63, 92; II, 75: kiukaan kulmaan pystytetty pylv\u00e4s
penninki s. I, 42, 44; II, 68, 71; III, 16, 18
Pentti (ruots. Bengt) IV, 31, ks. Ouleva
per\u00e4 s. I, 23; II, 35
peukalo s. II, 138, 155
peura s. II, 50
pian adv. II, 6, 64
pieni a. I, 23; II, 36, 145
pienoinen a. II, 32, 110B (A. turmelt.)
piilukirves s. II, 95
piina s. II, 184, 190
piinailla v. II, 195B
pikkuinen a. II, 60A
pikkuruinen a. II, 60B, 135
piltti s. II, 60; IV, 9; V, 1: nuori miespalvelija (ruots. pilt)
pilttinen s. II, 110B (A. turmelt.); merkityksen suhteen ks. piltti
pinnellinen a. II, 7; Set\u00e4l\u00e4n mukaan olisi pinnellinen = pinnallinen, s.o. lihava, pulskea, vrt. vet\u00e4\u00e4 pintaansa
piru s. I, 69; II, 192; III, 30
pisku a. IV, 9; V, 1: pieni
piispa s. I, 95, 102; II, 161, 163, 184, 186
pistell\u00e4 v. II, 192
pitk\u00e4 a. I, 69; II, 95, 107; III, 30; IV, 31
pit\u00e4\u00e4 v. I, 31, 35, 48, 56
pois adv. II, 81
poika s. II, 22, 135
poikanen s. II, 84
poimia v. I, 83
puhella v. II, 21, 31, 105, 168
puoli s. II, 42
purtu s. I, 31, 35, 48, 55. L\u00f6nnrot: purta, betande, betning; pit\u00e4\u00e4 purtaa, rasta f\u00f6r att beta \u00f6ken
pyh\u00e4 a. II, 1, 138, 147, 155, 160, 163
p\u00e4iv\u00e4 s. I, 25
p\u00e4ristell\u00e4 v. II, 78: ”viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelepi (?)
p\u00e4\u00e4 s. I. 33, 97; II, 53, 78, 163, 164, 177, 178B (A. turmelt.)
p\u00e4\u00e4lle adv. II, 53, 109; p\u00e4\u00e4ll\u00e4 II, 59, 66, 87, 145; p\u00e4\u00e4lt\u00e4 I, 43, 59; II, 66, 87; IV, 24
p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 v. II, 200
raatelija s. I, 102
raha s. I, 46
rakas s. I, 102
rakennuttaa v. II, 19A
rakentaa v. I, 88; II, 18B, 126, 132B (A. turmelt.); V, 9
rautainen a. II, 56, 57
rautakahle s. II, 55
reki s. I, 84; II, 121; III, 36
risti s. IV, 17; V, 9
ristim\u00e4t\u00f6n a. I, 9; II, 16
ristiveljes s. II, 3
risti\u00e4 v. I, 8; III, 13
ritari s. II, 4, 11, 20; III, 2
ruhtinas s. II, 2
Ruoka-Ruotsi II, 86; III, 23, 24. Lallin vaimo kutsuu Henrik-piispaa kertoessaan t\u00e4m\u00e4n me-nettelyst\u00e4 Lallolassa Ruoka-
Ruotsiksi (IV:ss\u00e4 toisinnossa: Ruotsin traanisaksa) ja Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi, mitk\u00e4 nimitykset viittaavat muukalaisten ennen
aikaan hyvin tavalliseen v\u00e4kival-taiseen vierailuun maassamme
Ruotsi I, 3; II, 3A, 5, 10, 11; IV, 23
r\u00e4nget s. pl. II, 40
saada v. I, 36, 93; II, 76,109, 169; III, 29; VI, 1
saarna s. I, 89
saattaa v. I, 21; II, 198
sakea a. II, 190
sali s. II, 198
sallia v. II, 152, 181
sana s. II, 20, 31, 105, 168
sanoa v. I, 6, 11, 15, 27, 71, 89; II, 12, 25B, 60, 63, 82B, 110B; III, 9, 31
santa s. I, 62
sappehinen a. II, 73: \u00e4k\u00e4inen, pahansisuinen, vrt. L\u00f6nnrotin sapean, sappeta, f\u00f6rbittras, vred-gas
sarja s. I, 21; ”Saatat lastut sarjallensan”: j\u00e4rjestykseen, paikalleen (?)
satasy\u00f6j\u00e4 s. II, 73
satutella v. II, 191: lykki\u00e4 (suksisauvalla)
sauva s. II, 102B, 191
sauvakko s. II, 103A
savu s. II, 103, 190
se pron. I, 34, 35, 47, 48, 66, 70, 87; II, 8, 10, 52, 74, 77, 123, 125, 131, 133, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 9
seka s.: seasta II, 159
seisahtaa v. IV, 16, 18, 20; V, 8: pys\u00e4hty\u00e4
sek\u00e4 konj. I, 67
sidell\u00e4 v. II, 119
sielt\u00e4 adv. II, 196
sielu s. II, 195
siihen ks. se
siin\u00e4 ks. se
siit\u00e4 (siki\u00e4n) v. III, 4, 7
siitt\u00e4 part. I, 36, 40; sitt\u00e4 I, 71, 96
sija s. I, 42, 44, 46, 58, 60, 62; II, 68, 71, 89, 92, 103; III, 16, 18, 26, 28; IV, 25, 29
silkkis\u00e4kki s. IV, 13; V, 3
silkkis\u00e4kkinen s. III, 35
sinilanka s. II, 119
sinne adv. I, 36; II, 22; IV, 3
sin\u00e4 pron. I, 79; II, 77B, 118; III, 32
sirotella II, 79, 117: vrt. L\u00f6nnrotin sirkoa, siron, utsippra
sis\u00e4lle adv. IV, 22; V, 14; sis\u00e4lt\u00e4 II, 137
sitoa v. III, 35
sitten part. I, 11; II, 20, 30, 43B, 48, 71B, 80, 81B, 85B (A. turmeltunut), 96B, 100B, 104, 142, 144, 158B, 166B, 171B
sivua v. II, 93: ”Sivui Lalloi lahtarinsa\u201d = tempasi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, tarttui keih\u00e4\u00e4seens\u00e4; II, 120: ”Sivu kaikki kaunihisti” = silit\u00e4,
tasoita (?)
sompa s. II, 103B
sormi s. I, 99, 100; II, 139, 147, 156
sormus s. I, 99
suitsea v. I, 38, 52: Suitsi suuta kunnotointa, l\u00e4t den slemma munnen ryka (L\u00f6nnrot); II, 102: s\u00e4ihky\u00e4, r\u00e4isky\u00e4
suitsi s. I, 19
suksi s. II, 102
sula a. I, 14
sulaa v. II, 143
suoda v. II, 151
Suomi I, 85; III, 4, 7, 8; IV, 2. Surmarunossa tarkoitetaan Suomella, kuten yleens\u00e4 vanhem-pana aikana, Lounais-
Suomea
suoni s. I, 100; II, 79, 117
suoninen a. II, 39
suu s. I, 19, 38, 52; II, 21, 31, 105, 168
suuri a. II, 151, 180; III, 8
suvikunta I, 19; L\u00f6nnrot: \u00e5rsgammalt f\u00f6l, dil\u00e4pp
sy\u00f6d\u00e4 v. I, 30, 34, 47, 55
Sy\u00f6m\u00e4-Saksa II, 86; III, 24; ks. Ruoka-Ruotsi
sy\u00f6st\u00e4 v. II, 98
taikka konj. I, 82
taivas s. II, 198
takaa adv. I, 70; II, 65, 112, 114; IV, 10; takana I, 32, 73, 76, 80
talo s. II, 64, 81
talvinen a. II, 99
tammi s. II, 114
tamminen a. II, 38B (A. turmelt.)
tappaa v. I, 82; II, 27, 160; III, 33; IV, 11
tappi s. IV, 27
tauota v. II, 122, 124, 128
tavoittaa v. I, 81, 97; V, 10
teeri s. II, 56
teett\u00e4\u00e4 v. II, 17B
tehd\u00e4 v. I, 87; II, 125, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 11
tie s. II, 102, 193B
tiett\u00e4\u00e4 v. II, 18A: teett\u00e4\u00e4
toinen a. I, 2, 3, 4, 5; II, 5, 29; III, 2, 3, 4, 9, 31; IV, 18; V, 10 maatajouhi a. II, 45: hevonen, jonka jouhet (h\u00e4nt\u00e4) ulottuvat maahan asti
mailma s. I, 104; II, 200
makso s. I, 104
maltainen a. II, 45 (t\u00e4ss\u00e4 substantiivisesti k\u00e4ytettyn\u00e4): maltaista tehty (hevosen) ruoka, ape; ks. itu, jonka kertosanana
t\u00e4m\u00e4 esiintyy
me pron. I, 16, 34; II, 196
menn\u00e4 v. II, 24, 166; IV, 2, 3
mies s. I, 94; II, 1, 138, 155, 160, 163, 170; VI, 2
mik\u00e4 pron. II, 169; III, 33; VI, 1
min\u00e4 pron. I, 81, 83; II, 26B, 27, 61B (A. turmelt.); III, 33, 34; IV, 1, 9, 11, 12, 22; V, 1, 2, 14
mist\u00e4 adv. ks. mik\u00e4
moni a. IV, 3
multa s. IV, 27
murhat\u00f6inen a. I, 96
mursunluinen a. II, 40
mutta konj. II, 135B, 182B; IV, 4
my\u00f6s adv. I, 67, 82
my\u00f6skin adv. II, 132B
naara s. II, 83: portto
nahaton a. II, 177B (A. turmelt.)
nauta s. II, 177B (A. turmelt.)
ne pron. I, 49, 98; II, 118
nen\u00e4 s. II, 75, 130
neuvo s. I, 33
niemi s. I, 33; II, 128B
niin adv. I, 25; II, 20B, 25B, 58B, 62B, 71B, 78B, 92B, 100B, 127B, 144
nimi s. II, 127
nostaa v. II, 171
Nousiainen II, 129, pit\u00e4j\u00e4 Varsinais-Suomessa. Surmarunon mukaan haudattiin piispa Henrik Nousiaisten kirkkoon, joka
rakennettiin sille paikalle, mihin Henrikin ruumista vet\u00e4v\u00e4t h\u00e4r-j\u00e4t kolmannen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t
nuori a. II, 84
nyt adv. II, 184
n\u00e4hd\u00e4 v. II, 149
n\u00e4in adv. I, 101
n\u00e4lk\u00e4 s. I, 29; II, 62
n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v. IV, 7
ohja s. II, 39
ohra s. II, 43
ojentaa v. II, 39
olla v. I, 13, 14, 32, 47, 55: II, 1, 9, 10, 22, 55, 63B, 85, 97, 99, 113, 128, 142, 169, 184; III, 1, 13, 19; IV, 3, 4, 15, 23; V, 5
olut s. I, 45, 61; II, 67, 88; III, 15, 25; IV, 26
oma a. II, 164
ori s. II, 121, 122; III, 36, 37
oronen s. II, 43
osottaa v. IV, 6
ota s. IV, 32: ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkinen ase, keih\u00e4s
otsa s. II, 54
ottaa v. I, 41, 43, 45, 57, 59, 61, 68; II, 34, 43, 66, 67, 87, 88, 162; III, 14, 27; IV, 12, 14, 24, 26, 28, 30; IV, 2, 4
Oulewa (ruots. Olof) IV, 32. Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa kerrotaan Lallin ajavan takaa Henrikki\u00e4 seuralaisinaan veljens\u00e4
Ouleva ja Pentti. Kuten aiemmin (siv. 119) olen huomauttanut, lie-nee Oulevan ja Pentin esiintyminen Surmarunossa
my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4
paha a. I, 51, 94; II, 72, 158, 177, 179, 185; III, 22
pahoin adv. II, 192
pahasukuinen a. I, 67
pahatapainen a. I, 66
pahantapainen a. I, 101
paikka s. I, 10; II, 16; III, 12
paimen s. I, 63, 92
paiskata v. IV, 27
pakana s. II, 158
palata v. I, 91; II, 24; IV, 5
paljas a. II, 177, 179
paljon adv. II, 22, 24; IV, 5
palvelija s. I, 72
panna v. I, 18, 20, 84; II, 34, 40, 46, 123, 164; III, 16, 18, 36, 38; IV, 13, 22; V, 3, 14
panna s. II, 178B (A. turmelt.): otsa (ruots. panna)
pannahinen a. II, 72: kirottu, inhoittava
papiton a. I, 10; II, 17; III, 12
pappi s. I, 89
parka a. II, 195
parkua v. II, 75
patsas s. I, 63, 92; II, 75: kiukaan kulmaan pystytetty pylv\u00e4s
penninki s. I, 42, 44; II, 68, 71; III, 16, 18
Pentti (ruots. Bengt) IV, 31, ks. Ouleva
per\u00e4 s. I, 23; II, 35
peukalo s. II, 138, 155
peura s. II, 50
pian adv. II, 6, 64
pieni a. I, 23; II, 36, 145
pienoinen a. II, 32, 110B (A. turmelt.)
piilukirves s. II, 95
piina s. II, 184, 190
piinailla v. II, 195B
pikkuinen a. II, 60A
pikkuruinen a. II, 60B, 135
piltti s. II, 60; IV, 9; V, 1: nuori miespalvelija (ruots. pilt)
pilttinen s. II, 110B (A. turmelt.); merkityksen suhteen ks. piltti
pinnellinen a. II, 7; Set\u00e4l\u00e4n mukaan olisi pinnellinen = pinnallinen, s.o. lihava, pulskea, vrt. vet\u00e4\u00e4 pintaansa
piru s. I, 69; II, 192; III, 30
pisku a. IV, 9; V, 1: pieni
piispa s. I, 95, 102; II, 161, 163, 184, 186
pistell\u00e4 v. II, 192
pitk\u00e4 a. I, 69; II, 95, 107; III, 30; IV, 31
pit\u00e4\u00e4 v. I, 31, 35, 48, 56
pois adv. II, 81
poika s. II, 22, 135
poikanen s. II, 84
poimia v. I, 83
puhella v. II, 21, 31, 105, 168
puoli s. II, 42
purtu s. I, 31, 35, 48, 55. L\u00f6nnrot: purta, betande, betning; pit\u00e4\u00e4 purtaa, rasta f\u00f6r att beta \u00f6ken
pyh\u00e4 a. II, 1, 138, 147, 155, 160, 163
p\u00e4iv\u00e4 s. I, 25
p\u00e4ristell\u00e4 v. II, 78: ”viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelepi (?)
p\u00e4\u00e4 s. I. 33, 97; II, 53, 78, 163, 164, 177, 178B (A. turmelt.)
p\u00e4\u00e4lle adv. II, 53, 109; p\u00e4\u00e4ll\u00e4 II, 59, 66, 87, 145; p\u00e4\u00e4lt\u00e4 I, 43, 59; II, 66, 87; IV, 24
p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 v. II, 200
raatelija s. I, 102
raha s. I, 46
rakas s. I, 102
rakennuttaa v. II, 19A
rakentaa v. I, 88; II, 18B, 126, 132B (A. turmelt.); V, 9
rautainen a. II, 56, 57
rautakahle s. II, 55
reki s. I, 84; II, 121; III, 36
risti s. IV, 17; V, 9
ristim\u00e4t\u00f6n a. I, 9; II, 16
ristiveljes s. II, 3
risti\u00e4 v. I, 8; III, 13
ritari s. II, 4, 11, 20; III, 2
ruhtinas s. II, 2
Ruoka-Ruotsi II, 86; III, 23, 24. Lallin vaimo kutsuu Henrik-piispaa kertoessaan t\u00e4m\u00e4n me-nettelyst\u00e4 Lallolassa Ruoka-
Ruotsiksi (IV:ss\u00e4 toisinnossa: Ruotsin traanisaksa) ja Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi, mitk\u00e4 nimitykset viittaavat muukalaisten ennen
aikaan hyvin tavalliseen v\u00e4kival-taiseen vierailuun maassamme
Ruotsi I, 3; II, 3A, 5, 10, 11; IV, 23
r\u00e4nget s. pl. II, 40
saada v. I, 36, 93; II, 76,109, 169; III, 29; VI, 1
saarna s. I, 89
saattaa v. I, 21; II, 198
sakea a. II, 190
sali s. II, 198
sallia v. II, 152, 181
sana s. II, 20, 31, 105, 168
sanoa v. I, 6, 11, 15, 27, 71, 89; II, 12, 25B, 60, 63, 82B, 110B; III, 9, 31
santa s. I, 62
sappehinen a. II, 73: \u00e4k\u00e4inen, pahansisuinen, vrt. L\u00f6nnrotin sapean, sappeta, f\u00f6rbittras, vred-gas
sarja s. I, 21; ”Saatat lastut sarjallensan”: j\u00e4rjestykseen, paikalleen (?)
satasy\u00f6j\u00e4 s. II, 73
satutella v. II, 191: lykki\u00e4 (suksisauvalla)
sauva s. II, 102B, 191
sauvakko s. II, 103A
savu s. II, 103, 190
se pron. I, 34, 35, 47, 48, 66, 70, 87; II, 8, 10, 52, 74, 77, 123, 125, 131, 133, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 9
seka s.: seasta II, 159
seisahtaa v. IV, 16, 18, 20; V, 8: pys\u00e4hty\u00e4
sek\u00e4 konj. I, 67
sidell\u00e4 v. II, 119
sielt\u00e4 adv. II, 196
sielu s. II, 195
siihen ks. se
siin\u00e4 ks. se
siit\u00e4 (siki\u00e4n) v. III, 4, 7
siitt\u00e4 part. I, 36, 40; sitt\u00e4 I, 71, 96
sija s. I, 42, 44, 46, 58, 60, 62; II, 68, 71, 89, 92, 103; III, 16, 18, 26, 28; IV, 25, 29
silkkis\u00e4kki s. IV, 13; V, 3
silkkis\u00e4kkinen s. III, 35
sinilanka s. II, 119
sinne adv. I, 36; II, 22; IV, 3
sin\u00e4 pron. I, 79; II, 77B, 118; III, 32
sirotella II, 79, 117: vrt. L\u00f6nnrotin sirkoa, siron, utsippra
sis\u00e4lle adv. IV, 22; V, 14; sis\u00e4lt\u00e4 II, 137
sitoa v. III, 35
sitten part. I, 11; II, 20, 30, 43B, 48, 71B, 80, 81B, 85B (A. turmeltunut), 96B, 100B, 104, 142, 144, 158B, 166B, 171B
sivua v. II, 93: ”Sivui Lalloi lahtarinsa\u201d = tempasi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, tarttui keih\u00e4\u00e4seens\u00e4; II, 120: ”Sivu kaikki kaunihisti” = silit\u00e4,
tasoita (?)
sompa s. II, 103B
sormi s. I, 99, 100; II, 139, 147, 156
sormus s. I, 99
suitsea v. I, 38, 52: Suitsi suuta kunnotointa, l\u00e4t den slemma munnen ryka (L\u00f6nnrot); II, 102: s\u00e4ihky\u00e4, r\u00e4isky\u00e4
suitsi s. I, 19
suksi s. II, 102
sula a. I, 14
sulaa v. II, 143
suoda v. II, 151
Suomi I, 85; III, 4, 7, 8; IV, 2. Surmarunossa tarkoitetaan Suomella, kuten yleens\u00e4 vanhem-pana aikana, Lounais-
Suomea
suoni s. I, 100; II, 79, 117
suoninen a. II, 39
suu s. I, 19, 38, 52; II, 21, 31, 105, 168
suuri a. II, 151, 180; III, 8
suvikunta I, 19; L\u00f6nnrot: \u00e5rsgammalt f\u00f6l, dil\u00e4pp
sy\u00f6d\u00e4 v. I, 30, 34, 47, 55
Sy\u00f6m\u00e4-Saksa II, 86; III, 24; ks. Ruoka-Ruotsi
sy\u00f6st\u00e4 v. II, 98
taikka konj. I, 82
taivas s. II, 198
takaa adv. I, 70; II, 65, 112, 114; IV, 10; takana I, 32, 73, 76, 80
talo s. II, 64, 81
talvinen a. II, 99
tammi s. II, 114
tamminen a. II, 38B (A. turmelt.)
tappaa v. I, 82; II, 27, 160; III, 33; IV, 11
tappi s. IV, 27
tauota v. II, 122, 124, 128
tavoittaa v. I, 81, 97; V, 10
teeri s. II, 56
teett\u00e4\u00e4 v. II, 17B
tehd\u00e4 v. I, 87; II, 125, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 11
tie s. II, 102, 193B
tiett\u00e4\u00e4 v. II, 18A: teett\u00e4\u00e4
toinen a. I, 2, 3, 4, 5; II, 5, 29; III, 2, 3, 4, 9, 31; IV, 18; V, 10 maatajouhi a. II, 45: hevonen, jonka jouhet (h\u00e4nt\u00e4) ulottuvat maahan asti
mailma s. I, 104; II, 200
makso s. I, 104
maltainen a. II, 45 (t\u00e4ss\u00e4 substantiivisesti k\u00e4ytettyn\u00e4): maltaista tehty (hevosen) ruoka, ape; ks. itu, jonka kertosanana
t\u00e4m\u00e4 esiintyy
me pron. I, 16, 34; II, 196
menn\u00e4 v. II, 24, 166; IV, 2, 3
mies s. I, 94; II, 1, 138, 155, 160, 163, 170; VI, 2
mik\u00e4 pron. II, 169; III, 33; VI, 1
min\u00e4 pron. I, 81, 83; II, 26B, 27, 61B (A. turmelt.); III, 33, 34; IV, 1, 9, 11, 12, 22; V, 1, 2, 14
mist\u00e4 adv. ks. mik\u00e4
moni a. IV, 3
multa s. IV, 27
murhat\u00f6inen a. I, 96
mursunluinen a. II, 40
mutta konj. II, 135B, 182B; IV, 4
my\u00f6s adv. I, 67, 82
my\u00f6skin adv. II, 132B
naara s. II, 83: portto
nahaton a. II, 177B (A. turmelt.)
nauta s. II, 177B (A. turmelt.)
ne pron. I, 49, 98; II, 118
nen\u00e4 s. II, 75, 130
neuvo s. I, 33
niemi s. I, 33; II, 128B
niin adv. I, 25; II, 20B, 25B, 58B, 62B, 71B, 78B, 92B, 100B, 127B, 144
nimi s. II, 127
nostaa v. II, 171
Nousiainen II, 129, pit\u00e4j\u00e4 Varsinais-Suomessa. Surmarunon mukaan haudattiin piispa Henrik Nousiaisten kirkkoon, joka
rakennettiin sille paikalle, mihin Henrikin ruumista vet\u00e4v\u00e4t h\u00e4r-j\u00e4t kolmannen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t
nuori a. II, 84
nyt adv. II, 184
n\u00e4hd\u00e4 v. II, 149
n\u00e4in adv. I, 101
n\u00e4lk\u00e4 s. I, 29; II, 62
n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v. IV, 7
ohja s. II, 39
ohra s. II, 43
ojentaa v. II, 39
olla v. I, 13, 14, 32, 47, 55: II, 1, 9, 10, 22, 55, 63B, 85, 97, 99, 113, 128, 142, 169, 184; III, 1, 13, 19; IV, 3, 4, 15, 23; V, 5
olut s. I, 45, 61; II, 67, 88; III, 15, 25; IV, 26
oma a. II, 164
ori s. II, 121, 122; III, 36, 37
oronen s. II, 43
osottaa v. IV, 6
ota s. IV, 32: ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkinen ase, keih\u00e4s
otsa s. II, 54
ottaa v. I, 41, 43, 45, 57, 59, 61, 68; II, 34, 43, 66, 67, 87, 88, 162; III, 14, 27; IV, 12, 14, 24, 26, 28, 30; IV, 2, 4
Oulewa (ruots. Olof) IV, 32. Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa kerrotaan Lallin ajavan takaa Henrikki\u00e4 seuralaisinaan veljens\u00e4
Ouleva ja Pentti. Kuten aiemmin (siv. 119) olen huomauttanut, lie-nee Oulevan ja Pentin esiintyminen Surmarunossa
my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4
paha a. I, 51, 94; II, 72, 158, 177, 179, 185; III, 22
pahoin adv. II, 192
pahasukuinen a. I, 67
pahatapainen a. I, 66
pahantapainen a. I, 101
paikka s. I, 10; II, 16; III, 12
paimen s. I, 63, 92
paiskata v. IV, 27
pakana s. II, 158
palata v. I, 91; II, 24; IV, 5
paljas a. II, 177, 179
paljon adv. II, 22, 24; IV, 5
palvelija s. I, 72
panna v. I, 18, 20, 84; II, 34, 40, 46, 123, 164; III, 16, 18, 36, 38; IV, 13, 22; V, 3, 14
panna s. II, 178B (A. turmelt.): otsa (ruots. panna)
pannahinen a. II, 72: kirottu, inhoittava
papiton a. I, 10; II, 17; III, 12
pappi s. I, 89
parka a. II, 195
parkua v. II, 75
patsas s. I, 63, 92; II, 75: kiukaan kulmaan pystytetty pylv\u00e4s
penninki s. I, 42, 44; II, 68, 71; III, 16, 18
Pentti (ruots. Bengt) IV, 31, ks. Ouleva
per\u00e4 s. I, 23; II, 35
peukalo s. II, 138, 155
peura s. II, 50
pian adv. II, 6, 64
pieni a. I, 23; II, 36, 145
pienoinen a. II, 32, 110B (A. turmelt.)
piilukirves s. II, 95
piina s. II, 184, 190
piinailla v. II, 195B
pikkuinen a. II, 60A
pikkuruinen a. II, 60B, 135
piltti s. II, 60; IV, 9; V, 1: nuori miespalvelija (ruots. pilt)
pilttinen s. II, 110B (A. turmelt.); merkityksen suhteen ks. piltti
pinnellinen a. II, 7; Set\u00e4l\u00e4n mukaan olisi pinnellinen = pinnallinen, s.o. lihava, pulskea, vrt. vet\u00e4\u00e4 pintaansa
piru s. I, 69; II, 192; III, 30
pisku a. IV, 9; V, 1: pieni
piispa s. I, 95, 102; II, 161, 163, 184, 186
pistell\u00e4 v. II, 192
pitk\u00e4 a. I, 69; II, 95, 107; III, 30; IV, 31
pit\u00e4\u00e4 v. I, 31, 35, 48, 56
pois adv. II, 81
poika s. II, 22, 135
poikanen s. II, 84
poimia v. I, 83
puhella v. II, 21, 31, 105, 168
puoli s. II, 42
purtu s. I, 31, 35, 48, 55. L\u00f6nnrot: purta, betande, betning; pit\u00e4\u00e4 purtaa, rasta f\u00f6r att beta \u00f6ken
pyh\u00e4 a. II, 1, 138, 147, 155, 160, 163
p\u00e4iv\u00e4 s. I, 25
p\u00e4ristell\u00e4 v. II, 78: ”viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelepi (?)
p\u00e4\u00e4 s. I. 33, 97; II, 53, 78, 163, 164, 177, 178B (A. turmelt.)
p\u00e4\u00e4lle adv. II, 53, 109; p\u00e4\u00e4ll\u00e4 II, 59, 66, 87, 145; p\u00e4\u00e4lt\u00e4 I, 43, 59; II, 66, 87; IV, 24
p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 v. II, 200
raatelija s. I, 102
raha s. I, 46
rakas s. I, 102
rakennuttaa v. II, 19A
rakentaa v. I, 88; II, 18B, 126, 132B (A. turmelt.); V, 9
rautainen a. II, 56, 57
rautakahle s. II, 55
reki s. I, 84; II, 121; III, 36
risti s. IV, 17; V, 9
ristim\u00e4t\u00f6n a. I, 9; II, 16
ristiveljes s. II, 3
risti\u00e4 v. I, 8; III, 13
ritari s. II, 4, 11, 20; III, 2
ruhtinas s. II, 2
Ruoka-Ruotsi II, 86; III, 23, 24. Lallin vaimo kutsuu Henrik-piispaa kertoessaan t\u00e4m\u00e4n me-nettelyst\u00e4 Lallolassa Ruoka-
Ruotsiksi (IV:ss\u00e4 toisinnossa: Ruotsin traanisaksa) ja Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi, mitk\u00e4 nimitykset viittaavat muukalaisten ennen
aikaan hyvin tavalliseen v\u00e4kival-taiseen vierailuun maassamme
Ruotsi I, 3; II, 3A, 5, 10, 11; IV, 23
r\u00e4nget s. pl. II, 40
saada v. I, 36, 93; II, 76,109, 169; III, 29; VI, 1
saarna s. I, 89
saattaa v. I, 21; II, 198
sakea a. II, 190
sali s. II, 198
sallia v. II, 152, 181
sana s. II, 20, 31, 105, 168
sanoa v. I, 6, 11, 15, 27, 71, 89; II, 12, 25B, 60, 63, 82B, 110B; III, 9, 31
santa s. I, 62
sappehinen a. II, 73: \u00e4k\u00e4inen, pahansisuinen, vrt. L\u00f6nnrotin sapean, sappeta, f\u00f6rbittras, vred-gas
sarja s. I, 21; ”Saatat lastut sarjallensan”: j\u00e4rjestykseen, paikalleen (?)
satasy\u00f6j\u00e4 s. II, 73
satutella v. II, 191: lykki\u00e4 (suksisauvalla)
sauva s. II, 102B, 191
sauvakko s. II, 103A
savu s. II, 103, 190
se pron. I, 34, 35, 47, 48, 66, 70, 87; II, 8, 10, 52, 74, 77, 123, 125, 131, 133, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 9
seka s.: seasta II, 159
seisahtaa v. IV, 16, 18, 20; V, 8: pys\u00e4hty\u00e4
sek\u00e4 konj. I, 67
sidell\u00e4 v. II, 119
sielt\u00e4 adv. II, 196
sielu s. II, 195
siihen ks. se
siin\u00e4 ks. se
siit\u00e4 (siki\u00e4n) v. III, 4, 7
siitt\u00e4 part. I, 36, 40; sitt\u00e4 I, 71, 96
sija s. I, 42, 44, 46, 58, 60, 62; II, 68, 71, 89, 92, 103; III, 16, 18, 26, 28; IV, 25, 29
silkkis\u00e4kki s. IV, 13; V, 3
silkkis\u00e4kkinen s. III, 35
sinilanka s. II, 119
sinne adv. I, 36; II, 22; IV, 3
sin\u00e4 pron. I, 79; II, 77B, 118; III, 32
sirotella II, 79, 117: vrt. L\u00f6nnrotin sirkoa, siron, utsippra
sis\u00e4lle adv. IV, 22; V, 14; sis\u00e4lt\u00e4 II, 137
sitoa v. III, 35
sitten part. I, 11; II, 20, 30, 43B, 48, 71B, 80, 81B, 85B (A. turmeltunut), 96B, 100B, 104, 142, 144, 158B, 166B, 171B
sivua v. II, 93: ”Sivui Lalloi lahtarinsa\u201d = tempasi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, tarttui keih\u00e4\u00e4seens\u00e4; II, 120: ”Sivu kaikki kaunihisti” = silit\u00e4,
tasoita (?)
sompa s. II, 103B
sormi s. I, 99, 100; II, 139, 147, 156
sormus s. I, 99
suitsea v. I, 38, 52: Suitsi suuta kunnotointa, l\u00e4t den slemma munnen ryka (L\u00f6nnrot); II, 102: s\u00e4ihky\u00e4, r\u00e4isky\u00e4
suitsi s. I, 19
suksi s. II, 102
sula a. I, 14
sulaa v. II, 143
suoda v. II, 151
Suomi I, 85; III, 4, 7, 8; IV, 2. Surmarunossa tarkoitetaan Suomella, kuten yleens\u00e4 vanhem-pana aikana, Lounais-
Suomea
suoni s. I, 100; II, 79, 117
suoninen a. II, 39
suu s. I, 19, 38, 52; II, 21, 31, 105, 168
suuri a. II, 151, 180; III, 8
suvikunta I, 19; L\u00f6nnrot: \u00e5rsgammalt f\u00f6l, dil\u00e4pp
sy\u00f6d\u00e4 v. I, 30, 34, 47, 55
Sy\u00f6m\u00e4-Saksa II, 86; III, 24; ks. Ruoka-Ruotsi
sy\u00f6st\u00e4 v. II, 98
taikka konj. I, 82
taivas s. II, 198
takaa adv. I, 70; II, 65, 112, 114; IV, 10; takana I, 32, 73, 76, 80
talo s. II, 64, 81
talvinen a. II, 99
tammi s. II, 114
tamminen a. II, 38B (A. turmelt.)
tappaa v. I, 82; II, 27, 160; III, 33; IV, 11
tappi s. IV, 27
tauota v. II, 122, 124, 128
tavoittaa v. I, 81, 97; V, 10
teeri s. II, 56
teett\u00e4\u00e4 v. II, 17B
tehd\u00e4 v. I, 87; II, 125, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 11
tie s. II, 102, 193B
tiett\u00e4\u00e4 v. II, 18A: teett\u00e4\u00e4
toinen a. I, 2, 3, 4, 5; II, 5, 29; III, 2, 3, 4, 9, 31; IV, 18; V, 10maatajouhi a. II, 45: hevonen, jonka jouhet (h\u00e4nt\u00e4) ulottuvat maahan asti
mailma s. I, 104; II, 200
makso s. I, 104
maltainen a. II, 45 (t\u00e4ss\u00e4 substantiivisesti k\u00e4ytettyn\u00e4): maltaista tehty (hevosen) ruoka, ape; ks. itu, jonka kertosanana
t\u00e4m\u00e4 esiintyy
me pron. I, 16, 34; II, 196
menn\u00e4 v. II, 24, 166; IV, 2, 3
mies s. I, 94; II, 1, 138, 155, 160, 163, 170; VI, 2
mik\u00e4 pron. II, 169; III, 33; VI, 1
min\u00e4 pron. I, 81, 83; II, 26B, 27, 61B (A. turmelt.); III, 33, 34; IV, 1, 9, 11, 12, 22; V, 1, 2, 14
mist\u00e4 adv. ks. mik\u00e4
moni a. IV, 3
multa s. IV, 27
murhat\u00f6inen a. I, 96
mursunluinen a. II, 40
mutta konj. II, 135B, 182B; IV, 4
my\u00f6s adv. I, 67, 82
my\u00f6skin adv. II, 132B
naara s. II, 83: portto
nahaton a. II, 177B (A. turmelt.)
nauta s. II, 177B (A. turmelt.)
ne pron. I, 49, 98; II, 118
nen\u00e4 s. II, 75, 130
neuvo s. I, 33
niemi s. I, 33; II, 128B
niin adv. I, 25; II, 20B, 25B, 58B, 62B, 71B, 78B, 92B, 100B, 127B, 144
nimi s. II, 127
nostaa v. II, 171
Nousiainen II, 129, pit\u00e4j\u00e4 Varsinais-Suomessa. Surmarunon mukaan haudattiin piispa Henrik Nousiaisten kirkkoon, joka
rakennettiin sille paikalle, mihin Henrikin ruumista vet\u00e4v\u00e4t h\u00e4r-j\u00e4t kolmannen kerran pys\u00e4htyiv\u00e4t
nuori a. II, 84
nyt adv. II, 184
n\u00e4hd\u00e4 v. II, 149
n\u00e4in adv. I, 101
n\u00e4lk\u00e4 s. I, 29; II, 62
n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v. IV, 7
ohja s. II, 39
ohra s. II, 43
ojentaa v. II, 39
olla v. I, 13, 14, 32, 47, 55: II, 1, 9, 10, 22, 55, 63B, 85, 97, 99, 113, 128, 142, 169, 184; III, 1, 13, 19; IV, 3, 4, 15, 23; V, 5
olut s. I, 45, 61; II, 67, 88; III, 15, 25; IV, 26
oma a. II, 164
ori s. II, 121, 122; III, 36, 37
oronen s. II, 43
osottaa v. IV, 6
ota s. IV, 32: ter\u00e4v\u00e4k\u00e4rkinen ase, keih\u00e4s
otsa s. II, 54
ottaa v. I, 41, 43, 45, 57, 59, 61, 68; II, 34, 43, 66, 67, 87, 88, 162; III, 14, 27; IV, 12, 14, 24, 26, 28, 30; IV, 2, 4
Oulewa (ruots. Olof) IV, 32. Nelj\u00e4nness\u00e4 toisinnossa kerrotaan Lallin ajavan takaa Henrikki\u00e4 seuralaisinaan veljens\u00e4
Ouleva ja Pentti. Kuten aiemmin (siv. 119) olen huomauttanut, lie-nee Oulevan ja Pentin esiintyminen Surmarunossa
my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4
paha a. I, 51, 94; II, 72, 158, 177, 179, 185; III, 22
pahoin adv. II, 192
pahasukuinen a. I, 67
pahatapainen a. I, 66
pahantapainen a. I, 101
paikka s. I, 10; II, 16; III, 12
paimen s. I, 63, 92
paiskata v. IV, 27
pakana s. II, 158
palata v. I, 91; II, 24; IV, 5
paljas a. II, 177, 179
paljon adv. II, 22, 24; IV, 5
palvelija s. I, 72
panna v. I, 18, 20, 84; II, 34, 40, 46, 123, 164; III, 16, 18, 36, 38; IV, 13, 22; V, 3, 14
panna s. II, 178B (A. turmelt.): otsa (ruots. panna)
pannahinen a. II, 72: kirottu, inhoittava
papiton a. I, 10; II, 17; III, 12
pappi s. I, 89
parka a. II, 195
parkua v. II, 75
patsas s. I, 63, 92; II, 75: kiukaan kulmaan pystytetty pylv\u00e4s
penninki s. I, 42, 44; II, 68, 71; III, 16, 18
Pentti (ruots. Bengt) IV, 31, ks. Ouleva
per\u00e4 s. I, 23; II, 35
peukalo s. II, 138, 155
peura s. II, 50
pian adv. II, 6, 64
pieni a. I, 23; II, 36, 145
pienoinen a. II, 32, 110B (A. turmelt.)
piilukirves s. II, 95
piina s. II, 184, 190
piinailla v. II, 195B
pikkuinen a. II, 60A
pikkuruinen a. II, 60B, 135
piltti s. II, 60; IV, 9; V, 1: nuori miespalvelija (ruots. pilt)
pilttinen s. II, 110B (A. turmelt.); merkityksen suhteen ks. piltti
pinnellinen a. II, 7; Set\u00e4l\u00e4n mukaan olisi pinnellinen = pinnallinen, s.o. lihava, pulskea, vrt. vet\u00e4\u00e4 pintaansa
piru s. I, 69; II, 192; III, 30
pisku a. IV, 9; V, 1: pieni
piispa s. I, 95, 102; II, 161, 163, 184, 186
pistell\u00e4 v. II, 192
pitk\u00e4 a. I, 69; II, 95, 107; III, 30; IV, 31
pit\u00e4\u00e4 v. I, 31, 35, 48, 56
pois adv. II, 81
poika s. II, 22, 135
poikanen s. II, 84
poimia v. I, 83
puhella v. II, 21, 31, 105, 168
puoli s. II, 42
purtu s. I, 31, 35, 48, 55. L\u00f6nnrot: purta, betande, betning; pit\u00e4\u00e4 purtaa, rasta f\u00f6r att beta \u00f6ken
pyh\u00e4 a. II, 1, 138, 147, 155, 160, 163
p\u00e4iv\u00e4 s. I, 25
p\u00e4ristell\u00e4 v. II, 78: ”viel\u00e4 p\u00e4\u00e4nsi p\u00e4ristelepi (?)
p\u00e4\u00e4 s. I. 33, 97; II, 53, 78, 163, 164, 177, 178B (A. turmelt.)
p\u00e4\u00e4lle adv. II, 53, 109; p\u00e4\u00e4ll\u00e4 II, 59, 66, 87, 145; p\u00e4\u00e4lt\u00e4 I, 43, 59; II, 66, 87; IV, 24
p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 v. II, 200
raatelija s. I, 102
raha s. I, 46
rakas s. I, 102
rakennuttaa v. II, 19A
rakentaa v. I, 88; II, 18B, 126, 132B (A. turmelt.); V, 9
rautainen a. II, 56, 57
rautakahle s. II, 55
reki s. I, 84; II, 121; III, 36
risti s. IV, 17; V, 9
ristim\u00e4t\u00f6n a. I, 9; II, 16
ristiveljes s. II, 3
risti\u00e4 v. I, 8; III, 13
ritari s. II, 4, 11, 20; III, 2
ruhtinas s. II, 2
Ruoka-Ruotsi II, 86; III, 23, 24. Lallin vaimo kutsuu Henrik-piispaa kertoessaan t\u00e4m\u00e4n me-nettelyst\u00e4 Lallolassa Ruoka-
Ruotsiksi (IV:ss\u00e4 toisinnossa: Ruotsin traanisaksa) ja Sy\u00f6m\u00e4-Saksaksi, mitk\u00e4 nimitykset viittaavat muukalaisten ennen
aikaan hyvin tavalliseen v\u00e4kival-taiseen vierailuun maassamme
Ruotsi I, 3; II, 3A, 5, 10, 11; IV, 23
r\u00e4nget s. pl. II, 40
saada v. I, 36, 93; II, 76,109, 169; III, 29; VI, 1
saarna s. I, 89
saattaa v. I, 21; II, 198
sakea a. II, 190
sali s. II, 198
sallia v. II, 152, 181
sana s. II, 20, 31, 105, 168
sanoa v. I, 6, 11, 15, 27, 71, 89; II, 12, 25B, 60, 63, 82B, 110B; III, 9, 31
santa s. I, 62
sappehinen a. II, 73: \u00e4k\u00e4inen, pahansisuinen, vrt. L\u00f6nnrotin sapean, sappeta, f\u00f6rbittras, vred-gas
sarja s. I, 21; ”Saatat lastut sarjallensan”: j\u00e4rjestykseen, paikalleen (?)
satasy\u00f6j\u00e4 s. II, 73
satutella v. II, 191: lykki\u00e4 (suksisauvalla)
sauva s. II, 102B, 191
sauvakko s. II, 103A
savu s. II, 103, 190
se pron. I, 34, 35, 47, 48, 66, 70, 87; II, 8, 10, 52, 74, 77, 123, 125, 131, 133, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 9
seka s.: seasta II, 159
seisahtaa v. IV, 16, 18, 20; V, 8: pys\u00e4hty\u00e4
sek\u00e4 konj. I, 67
sidell\u00e4 v. II, 119
sielt\u00e4 adv. II, 196
sielu s. II, 195
siihen ks. se
siin\u00e4 ks. se
siit\u00e4 (siki\u00e4n) v. III, 4, 7
siitt\u00e4 part. I, 36, 40; sitt\u00e4 I, 71, 96
sija s. I, 42, 44, 46, 58, 60, 62; II, 68, 71, 89, 92, 103; III, 16, 18, 26, 28; IV, 25, 29
silkkis\u00e4kki s. IV, 13; V, 3
silkkis\u00e4kkinen s. III, 35
sinilanka s. II, 119
sinne adv. I, 36; II, 22; IV, 3
sin\u00e4 pron. I, 79; II, 77B, 118; III, 32
sirotella II, 79, 117: vrt. L\u00f6nnrotin sirkoa, siron, utsippra
sis\u00e4lle adv. IV, 22; V, 14; sis\u00e4lt\u00e4 II, 137
sitoa v. III, 35
sitten part. I, 11; II, 20, 30, 43B, 48, 71B, 80, 81B, 85B (A. turmeltunut), 96B, 100B, 104, 142, 144, 158B, 166B, 171B
sivua v. II, 93: ”Sivui Lalloi lahtarinsa\u201d = tempasi keih\u00e4\u00e4ns\u00e4, tarttui keih\u00e4\u00e4seens\u00e4; II, 120: ”Sivu kaikki kaunihisti” = silit\u00e4,
tasoita (?)
sompa s. II, 103B
sormi s. I, 99, 100; II, 139, 147, 156
sormus s. I, 99
suitsea v. I, 38, 52: Suitsi suuta kunnotointa, l\u00e4t den slemma munnen ryka (L\u00f6nnrot); II, 102: s\u00e4ihky\u00e4, r\u00e4isky\u00e4
suitsi s. I, 19
suksi s. II, 102
sula a. I, 14
sulaa v. II, 143
suoda v. II, 151
Suomi I, 85; III, 4, 7, 8; IV, 2. Surmarunossa tarkoitetaan Suomella, kuten yleens\u00e4 vanhem-pana aikana, Lounais-
Suomea
suoni s. I, 100; II, 79, 117
suoninen a. II, 39
suu s. I, 19, 38, 52; II, 21, 31, 105, 168
suuri a. II, 151, 180; III, 8
suvikunta I, 19; L\u00f6nnrot: \u00e5rsgammalt f\u00f6l, dil\u00e4pp
sy\u00f6d\u00e4 v. I, 30, 34, 47, 55
Sy\u00f6m\u00e4-Saksa II, 86; III, 24; ks. Ruoka-Ruotsi
sy\u00f6st\u00e4 v. II, 98
taikka konj. I, 82
taivas s. II, 198
takaa adv. I, 70; II, 65, 112, 114; IV, 10; takana I, 32, 73, 76, 80
talo s. II, 64, 81
talvinen a. II, 99
tammi s. II, 114
tamminen a. II, 38B (A. turmelt.)
tappaa v. I, 82; II, 27, 160; III, 33; IV, 11
tappi s. IV, 27
tauota v. II, 122, 124, 128
tavoittaa v. I, 81, 97; V, 10
teeri s. II, 56
teett\u00e4\u00e4 v. II, 17B
tehd\u00e4 v. I, 87; II, 125, 180; III, 40; IV, 17, 19, 21; V, 11
tie s. II, 102, 193B
tiett\u00e4\u00e4 v. II, 18A: teett\u00e4\u00e4
toinen a. I, 2, 3, 4, 5; II, 5, 29; III, 2, 3, 4, 9, 31; IV, 18; V, 10<\/p>

Liiteluettelo<\/strong> puuttuu. L\u00e4hteet mainitaan johdannossa.<\/p><\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00f6yli\u00f6-seuran muu toiminta K\u00f6yli\u00f6-seuralla on monia tapahtumia, joita j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ”pysyv\u00e4sti” vuosi toisensa j\u00e4lkeen. Ajankohtaisista aiheista syntyy ajoittain my\u00f6s muita hienoja toimintoja. Niist\u00e4 on kerrottu alempana. S\u00e4kyl\u00e4n kotiseutuarkisto-sukututkimustapahtuma 25.4.-26.4.2025 Ohjelmat oli jaettu kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle\u00a0 Olimme saaneet aiempien vuosien osalta toiveen muuttaa … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":370,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":{"0":"post-13885","1":"page","2":"type-page","3":"status-publish","5":"infinite-scroll-item"},"yoast_head":"\nMuu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Muu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"K\u00f6yli\u00f6-seuran muu toiminta K\u00f6yli\u00f6-seuralla on monia tapahtumia, joita j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ”pysyv\u00e4sti” vuosi toisensa j\u00e4lkeen. Ajankohtaisista aiheista syntyy ajoittain my\u00f6s muita hienoja toimintoja. Niist\u00e4 on kerrottu alempana. S\u00e4kyl\u00e4n kotiseutuarkisto-sukututkimustapahtuma 25.4.-26.4.2025 Ohjelmat oli jaettu kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle\u00a0 Olimme saaneet aiempien vuosien osalta toiveen muuttaa ... Lue lis\u00e4\u00e4\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"K\u00f6yli\u00f6-seura\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2025-09-09T16:07:13+00:00\" \/>\n<meta property=\"og:image\" content=\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:width\" content=\"1772\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:height\" content=\"1181\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:type\" content=\"image\/jpeg\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"180 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885\",\"url\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885\",\"name\":\"Muu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#website\"},\"primaryImageOfPage\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1-1024x682.jpg\",\"datePublished\":\"2025-05-12T16:12:31+00:00\",\"dateModified\":\"2025-09-09T16:07:13+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885\"]}]},{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage\",\"url\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg\",\"contentUrl\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg\",\"width\":1772,\"height\":1181,\"caption\":\"S\u00e4kyl\u00e4n kunnanviraston aulassa tapahtuivat ilmoittautuminen ja myynnit. Kuva Liisa Siltanen.\"},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Etusivu\",\"item\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Tapahtunutta\",\"item\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=370\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"Muu toiminta\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#website\",\"url\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/\",\"name\":\"K\u00f6yli\u00f6-seura\",\"description\":\"\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#organization\",\"name\":\"K\u00f6yli\u00f6-seura\",\"url\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#\/schema\/logo\/image\/\",\"url\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/cropped-KS-logo-23.png\",\"contentUrl\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/cropped-KS-logo-23.png\",\"width\":530,\"height\":619,\"caption\":\"K\u00f6yli\u00f6-seura\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\/\/koylio-seura.fi\/#\/schema\/logo\/image\/\"}}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Muu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Muu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura","og_description":"K\u00f6yli\u00f6-seuran muu toiminta K\u00f6yli\u00f6-seuralla on monia tapahtumia, joita j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ”pysyv\u00e4sti” vuosi toisensa j\u00e4lkeen. Ajankohtaisista aiheista syntyy ajoittain my\u00f6s muita hienoja toimintoja. Niist\u00e4 on kerrottu alempana. S\u00e4kyl\u00e4n kotiseutuarkisto-sukututkimustapahtuma 25.4.-26.4.2025 Ohjelmat oli jaettu kahdelle p\u00e4iv\u00e4lle\u00a0 Olimme saaneet aiempien vuosien osalta toiveen muuttaa ... Lue lis\u00e4\u00e4","og_url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885","og_site_name":"K\u00f6yli\u00f6-seura","article_modified_time":"2025-09-09T16:07:13+00:00","og_image":[{"width":1772,"height":1181,"url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg","type":"image\/jpeg"}],"twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"180 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885","url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885","name":"Muu toiminta - K\u00f6yli\u00f6-seura","isPartOf":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#website"},"primaryImageOfPage":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage"},"image":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1-1024x682.jpg","datePublished":"2025-05-12T16:12:31+00:00","dateModified":"2025-09-09T16:07:13+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885"]}]},{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#primaryimage","url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg","contentUrl":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/05\/Sakyla-seura-1.jpg","width":1772,"height":1181,"caption":"S\u00e4kyl\u00e4n kunnanviraston aulassa tapahtuivat ilmoittautuminen ja myynnit. Kuva Liisa Siltanen."},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=13885#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Etusivu","item":"https:\/\/koylio-seura.fi\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Tapahtunutta","item":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?page_id=370"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"Muu toiminta"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#website","url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/","name":"K\u00f6yli\u00f6-seura","description":"","publisher":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/koylio-seura.fi\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#organization","name":"K\u00f6yli\u00f6-seura","url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/cropped-KS-logo-23.png","contentUrl":"https:\/\/koylio-seura.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/07\/cropped-KS-logo-23.png","width":530,"height":619,"caption":"K\u00f6yli\u00f6-seura"},"image":{"@id":"https:\/\/koylio-seura.fi\/#\/schema\/logo\/image\/"}}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13885","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=13885"}],"version-history":[{"count":144,"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13885\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":14959,"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/13885\/revisions\/14959"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/370"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/koylio-seura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=13885"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}